Tullessani perjantaina töistä kotiin herra Karvajalka
tervehtii minua kiipeilytelineensä ylimmältä orrelta naamallaan hyvin väheksyvä
ilme. ”Sinä alamainen, maan matonen. Minä kuningas numero yksi. Järjestä heti
parempi keli tuonne ulos.” Sen verran kissa alistuu, että laskeutuu
kiipeilytelineeltään alas, teroittaen samalla kynsiään telineen tolppiin. Onhan
nyt jalkahieronnan aika.
Kissa lösähtää kyljelleen keskelle eteisen lattiaa.
Jalkahieronta-aika. Istahdan eteisen jakkaralle ja yritän aloittaa
jalkahieronnan. ”Voisitko siirtyä lähemmäksi, jotta jalkahieronta voi alkaa”,
sanon kissalle. Ei elettäkään. Siirrän jakkaraa lähemmäksi kissaa, jotta
jalkani ylettyvät kissaan. Jalkahieronta alkaa. Rapsutan varpaillani kissan
kaulaa, päälakea, poskea. Kissa venyttelee tyytyväisen näköisenä. Tätä jatkuu
kymmenisen minuuttia, kunnes hieronta riittää kissalle. Voin siirtyä eteisestä
peremmälle kodin lämpöön.
Kissan ulkoilusta ei meinaa tulla mitään. Koska herra
Karvajalka on itseään kunnioittava kissa, ei hän suostu tekemään isompaa
hätäänsä hiekkalaatikkoon kuin vain äärimmäisen hädän keskellä. Vessapaikka on
löydyttävä ulkoa. Ulkona on kuitenkin kurja ilma ja tassut kastuvat, joten ei
ole kivaa. Saan tehdä töitä, jotta pääsemme käymään ulkona. Isompi hätä ei nyt
kuitenkaan ota onnistuakseen. Liian märkää, liian kovaa maata. Lumipeitekin on
jäätynyt eli sitäkään ei voi kaivaa. Parempi mennä sisälle.
Lauantaiaamuna kello 6.15 herään kissan vaativaan mau’untaan.
Nousen ja laitan kissan terassille fleksissä. Pesen hampaat, puen päälleni ja
laitan herra Karvajalan ruoan valmiiksi kuppiin. Lähden kissan kanssa
ulkoilemaan ennen omaa aamupalaa ja sanomalehden lukua. Onhan kissalla varmasti
iso hätä.
Kissalla on selvät sävelet, minne mennä. Kalliolle
kurkkimaan. Hieman hirvittää, koska vanhoista nastakengistäni on muutamia
nastoja irronnut ja olen jo kerran kengillä kaatunut, mutta mitä ihminen ei
tekisi rakkaan karvakakaransa eteen. Pienempi hätä hoidetaan heti, mutta ei
isompaa. Lähes tunnin seikkailujen jälkeen palaamme kotiin. Lauantai ja kissan
seitikalapäivä. Kyllä ruoka maistuu. Niin ja isompi hätä hoidetaan vasta
iltaulkoilun yhteydessä.
Illalla tuijotamme miehen, joka täällä asuu kanssa
televisiosta Selviytyjiä. Mies kysyy, onko kissa tulossa sisälle, koska herraa
ei näy tolpan päässä. Vastaan, että kai se nyt itse raollaan olevan terassioven
auki saa, koska on ennenkin saanut. Asia jää kuitenkin vaivaamaan. Nousen
sohvalta ja menen terassin ovelle. Kissasta ei näy muuta kuin fleksi eli on se
kissa jossain siellä fleksin päässä. Palaan sohvalle. Hetken kuluttua kuulen
oven aukeavan. Nousen sohvalta irrottaakseni kissan fleksistä. Samassa näen
kissan suussa hiiren. Kiljaisen ja hyppään sohvalle. Mies katsoo minua. Sanon,
että hiiri. Mies nousee sohvalta ja alkaa ohjata kissaa takaisin päin. Ei kyllä
tarvinnut pahemmin ohjata. Kissa on jo itse kääntynyt ja vie hiirtä kohti keittiötä.
Seison edelleen sohvalla ja seuraan tilannetta. Mies irrottaa kissan fleksin ja
ihmetellessäni asiaa, mies toteaa hiiren olevan kuollut. Kohta keittiöstä
kuuluukin rouske. Kissa nauttii itse pyydystämäänsä iltapalaa. Jatkan Selviytyjien katsomista. Ohjelman jälkeen pesen
keittiön maton. Siis kello kymmenen illalla. Herra Karvajalka on jälleen
järjestänyt ohjelmanumeron.
Sunnuntaiaamulla herään vaativaan mau’untaan kello kuusi
aamulla. Nousen sängystä, mutta tänä aamuna päätän, että kissan ulkoilu hoidetaan vasta
minun aamupalan ja sanomalehden lukemisen jälkeen. Kissa tyytyy tähän, koska
lähdemme kuitenkin ulos jo puoli kahdeksalta. Suunta on tälläkin kertaa selvä.
Naapuritaloyhtiön roskakatoksen taakse tällä kertaa. Siellä on hyvät
mustarastas- ja hiirimaastot. Yritän pysyttäytyä ison puun takana varjoissa,
etteivät aidan takana olevan rivitalon asukkaat säikähdä huppupäistä
hiiviskelijää, jos sattuvat heräämään ja katsastavat ikkunasta ulos. En näe
muita ihmisiä kuin yhden juoksijan. Hänkin on onneksi puolituttu nainen, johon
olen usein törmännyt kissan ulkoilutusreissuilla.
Lähes tunnin ulkoilujen jälkeen on hyvä palata kotiin.
Katson Avaran luonnon loppuun ja näen kissan pujahtavan kylpyhuoneeseen. Menee
varmasti juomaan vettä. Hetken kuluttua terästän kuuloani. Kuulostaa
vessapaperirullalta. Menen kylpyhuoneeseen. Kissa on päättänyt kuivata kasvonsa
vessapaperiin.
Nuhtelen hieman kissaa. Kissa siirtyy saunaan ja aloittaa
naukumisen siellä. Menen perässä saunaan. Kissa on tyytyväinen saamastaan
huomiosta ja kaivautuu oman laudeliinansa alle makaamaan. Täältä on hyvä
seurata alamaisen touhuja ainakin sen aikaa, kun saunassa viihdytään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti