John Verdon: Murhakierre

Facebookin Dekkariryhmä on kyllä oiva piiri. Ennen joulua sivustolla mainittiin nimi John Verdon ja Numeropeli. Mieleeni palasi loistava kirja, josta sainkin hyvän joululahjatoiveen. Kirjoitin lapulle John Verdonin kolmen muun suomeksi käännetyn kirjan nimet ja annoin lapun miehelle, joka täällä asuu. Kerroin toivovani yhtä listan kirjaa joululahjaksi. Joulupukki tai mies, joka täällä asuu, oli suosiollinen. Kuusen alta löytyi John Verdonin Murhakierre (Gummerus, 2013). Englanninkielinen alkuteos Let the Devil Sleep on ilmestynyt vuonna 2012. Kirjan on suomentanut Marja Luoma. Paikallisesta kirjastosta kirjan saa lainatuksi nähtävästi suhteellisen helposti, vaikka selvästikin Verdon on lukijoiden suosiossa.

Dave Gurney on eläköitynyt rikostutkija, vaikkakin nuori eläkeläinen näin suomalaisnäkökulmasta katsottuna. Onhan mies vain noin viidenkymmenen vuoden ikäinen. Daven vanha ystävä pyytää Davea auttamaan nuorta toimittajaopiskelijaa Kimiä. Kim on ottanut päämääräkseen kunniakkaan tehtävän tehdä tv-sarja sarjamurhaaja Hyvän Paimenen uhrien perheistä. Hyvä Paimen murhasi kymmenen vuotta aikaisemmin kuusi henkilöä. Murhaaja on edelleen vapaalla jalalla. Dave lupaa auttaa Kimiä. Ennen kuin Dave huomaakaan, on hän sekaantunut juttuun täysin. Vanha rikostutkija on elementissään ja edellisen rikostutkinnan fyysiset vammat alkavat unohtua Daveltä.

Daven tukiessa Kimiä työssään, tekee Dave samalla omia taustatutkimuksiaan vanhoista murhista. Eläköityneellä rikostutkijalla ei tietysti ole pääsyä rikosarkistoihin, mutta hänellä on yksi loistava, erikoislaatuinen ystävä, Jack Hardwick, joka ohjesääntöjen vastaisesti hankkii Davelle hänen haluamiaan tietoja. Dave pääsee tutkimaan Hyvän Paimenen tapausta tarkemmin. Tästä aiheutuu yhteentörmäyksiä FBI:n agentti Troutin kanssa. Dave pitää kuitenkin pintansa ja jatkaa tutkimuksia omin päin. Kirjassa tapahtuu paljon ja nopeasti, mutta mitä kaikkea? Sen saa lukija itse selvittää, etten pilaa jännitystä.

John Verdonin muissakin kirjoissa seikkailee Dave Gurney, joten olisi ollut ehkä loogisempaa lukea ennen Murhakierrettä Sokkoleikki, koska kirjoissa eletään myös Daven ja hänen vaimonsa Madeleinen arkea. Murhakierre imaisi minut kuitenkin mukaansa. Verdonin tyyli on älykästä ja lukijaa kiusoittelevaa. Suomennos on hyvin tehty ja teksti on helppolukuista, mutta lukijaa se ei päästä helpolla. Itse ainakin huomasin, että kirjan tapahtumat pyörivät mielessäni pitkään, keskeyttäessäni välillä lukemisen. Hyvä dekkari laittaa aina myös ajatuksen liikkeelle siitä, kuka on murhaaja, niin myös Murhakierteessä.

Tykkäsin kirjasta paljon ja suosittelen kirjaa kaikille dekkarinnälkäisille. Reilu kuusisataasivuinen teos kannattaa ehdottomasti kahlata läpi. 

Tähtiä annan kirjalle 4+ (asteikko 1-5).