Haruki Murakami: Norwegian Wood

Lukupiiri on mahtava juttu. En olisi ikinä tutustunut japanilaiseen kirjailijaan Haruki Murakamiin ilman rakasta lukupiiriä. Luettavanamme oli Murakamin Norwegian Wood (Tammi, 2012). Kirja on käännetty suomeksi Aleksi Milonoffin toimesta Jay Rubinin englanninkielisestä käännöksestä Norwegian Wood (Vintage Books, 2000). Minun lukemani versio oli Keltaisen pokkarin painos vuodelta 2013. Japaninkielisen alkuteoksen nimi on Noruwei no mori. Teos ilmestyi Japanissa vuonna 1987. Kirja vaikuttaa olevan melkoisen suosittu ainakin paikallisessa kirjastossa, koska lähes kaikki lähialueen Norwegian Woodit olivat lainassa. Syy, miksi lukupiiri kirjaan päätyi, oli jonkinlainen punainen lanka japanilaisuuteen, koska olimme lukeneet Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Kirjan päähenkilö 37-vuotias Toru Watanabe alkaa käydä opiskeluaikaista elämäänsä läpi kuullessaan Beatlesin kappaleen Norwegian Wood. Kappale on Watanaben parhaan ystävän Kizukin tyttöystävän lempikappale. Kizuki on tehnyt itsemurhan lukioikäisenä. Watanabe ja Kizukin tyttöystävä Naoko kohtaavat Tokiossa noin parikymppisinä, jossa molemmat ovat aloittaneet opintonsa. Watanabe rakastaa Naokoa. On aina rakastanut, mutta ei saa haluamaansa vastakaikua. Watanabe tutustuu opiskelujen ohessa myös toiseen nuoreen naiseen, ihastuttavaan Midoriin. Watanabe haikailee Naokon perään, eikä osaa katsoa eteensä ja nähdä Midoria.

Kirja on rakkauskertomus. Erilainen sellainen, mutta koukuttava. Kirjan tunnelma on alakuloinen, mutta ei häiritsevällä tavalla. Kirja on realistinen kuvaus opiskelijaelämästä, irtosuhteista, japanilaisesta luonnosta. Ympäristöä on kuvattu niin hyvin, että ainakin yksi lukupiiriläinen oli välillä keskeyttänyt lukemisensa ihan vain miettiäkseen, miltä ympäristö näyttää. Kirjassa syödään ja juodaan paljon ja musiikki, se on yksi kirjan teema. Yksi lukupiiriläinen sanoi, että olisi kiva lukea kirja uudestaan ja kuunnella samalla kappaleita, joista eri kohtauksissa puhutaan.

Kuolema on kirjassa alati läsnä. Lukiessa ei voinut olla miettimättä suomalaisten ja japanilaisten itsemurhatilastoja. Kuinka samankaltaisia nämä kaksi täysin eri puolella maailmaa asuvaa kansaa loppujen lopuksi ovatkaan. Yksi lukupiiriläinen kiteytti asian siten, että nuorilla ei varmasti ollut 60-luvun Japanissa helppoa. Toisaalta Japanissa oli hyvin modernia ja paljon länsimaisia piirteitä, jopa luottokorttia käytettiin, mutta toisaalta taas oltiin hyvin pidättyväisiä.

Lukupiiriläiset tykkäsivät kirjasta yksimielisesti. Vaikka kirja oli surullinen ja haikea, piti se otteessaan loppuun asti. Kirjan suosikkihenkilöksi nousi Watanaben ja Midorin rinnalle Naokon parantolaystävä Reiko. Kirja jätti paljon asioita avoimeksi ja lukijan mielikuvituksen varaan. Lukupiirissä keskustelua aiheuttivat, miksi Watanabe oli matkustanut 37-vuotiaana Saksaan, mitä Midorin isä tahtoi sanoa Watanabelle sairaalakohtauksessa, mitä tapahtui Kamikazelle, entä mitä tapahtui loppujen lopuksi. Paljon kysymyksiä, joihin jokaisella lukijalla oli oma mielipiteensä.

Norwegian Wood on Haruki Murakamin läpimurtoteos. Murakamin teoksia on käännetty yli kolmellekymmenelle eri kielelle. Japanissa Murakamin kirjoista otetaan miljoonapainoksia, mutta myös kansainvälinen suosio on valtavaa. Norwegian Woodia suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka kaipaavat lukuelämyksiinsä jotain uutta ja ehkä hieman erilaista. 

Tähtiä lukupiiri antoi yhteensä 4+ (asteikko 1-5).