Kirjan ja Ruusun päivänä Kirjakauppaliiton jäsenet antavat
kirjan ostajalle kylkiäisenä erikoisjulkaistun kirjan, jota ei ole mahdollisuus ostaa
jälkikäteen mistään. Tämän vuoden Ruusu-kirjailija oli Anna-Leena Härkönen
teoksellaan Takana puhumisen taito
(Kirjakauppaliitto, 2014). Äidilläni on tapana ostaa Kirjan ja Ruusun päivänä
jokin kirja, ja saada tällä tavoin erikoisteos itselleen. Tämä on tietysti
minulle mukavaa, koska saan kyseiset kirjat äidiltäni lainaksi. Ymmärtääkseni
edellisinä vuosina kirjastoilla on ollut hankaluuksia saada teoksia omiin
kokoelmiinsa, mutta ainakin tänä vuonna paikalliskirjastomme on kirjan/kirjoja
saanut kokoelmiinsa.
Takana puhumisen taito
koostuu pakinamaisista jutuista. Jokainen lukunsa on oma kokonaisuutensa, mutta
kertomuksissa on kirjailijan ääni omakohtaisine kokemuksineen hyvin mukana. On
tarinaa lentokenttäpelosta, jossa kauhistellaan lentokenttien automatisointia
ja sitä, mistä saa ostaa mitäkin. Hehkutetaan avioeron puolesta, jos liitossa
tuntuu mättävän pahasti. Karaokeolo on sitä, kun seuraavana päivänä on taatusti
krapula. Entä mikä on aurinkotuolistalkkari? Kiellettyjä puheenaiheita ovat
Härkösen mukaan mm. sairaudet, lapsenlapsien tokaisut ja terveellisten
elämäntapojen tyrkyttämiset. Kirjasta löytyy monta erilaista tarinaa ja
kaikista Härkösellä on kokemusta tai vahva mielipide.
En tiedä, johtuiko omasta keski-ikäisyydestä, mutta
samaistuin erittäin moneen kertomukseen. Hihittelin yksikseni kirjaa lukiessani
ja näin tilanteet edessäni. Uskomattoman hulvattomia, mutta niin todellisia
juttuja. Vakavaa asiaa, mutta näistäkin oli löydetty humoristinen puoli. Kirja
olisi pitänyt ehdottomasti lukea lukupiirissä, koska tästä olisi varmasti
riittänyt keskustelun aihetta ja taatusti olisi löytynyt monta muutakin
vastaavaa aihetta kuin kirjassa.
Härkösen teksti on osuvaa ja napakkaa. Kirja on nopeasti
luettavissa ja sopii hyvin esimerkiksi käsilaukkukirjallisuudeksi. Pidän
Härkösen tyylistä kirjoittaa. Suoraa ja konstailematonta. Vaikka kirjan
kertomukset ovat omia juttujaan, pysyy teos kuitenkin hyvin yksissä kansissa.
Aiheet sopivat toisiinsa ja yhden tarinan luettuaan ei osaa lopettaa lukemista.
Anna-Leena Härkönen on palkittu monista teoksistaan ja ehkä
kuuluisin on Häräntappoase (Otava,
1984), josta Härkönen sai J.H.Erkon rahaston palkinnon vuonna 1984. Itse olen
lukenut kyseisen teoksen useampaan otteeseen ja saatan tarttua siihen ihan
mielenkiinnosta jälleen lähiaikoina. Härkösen teoksia on myös käännetty useille
kielille.
Jos Härkösen Takana
puhumisen taito –kirjan saa kirjastosta lainattua, suosittelen ehdottomasti
siihen tarttumista. Huvittavia hetkiä tiedossa.
Kirjalle annan pisteitä 4 (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti