Lukupiiri on mahtava juttu. En olisi ikinä tutustunut
japanilaiseen kirjailijaan Haruki Murakamiin ilman rakasta lukupiiriä.
Luettavanamme oli Murakamin Norwegian
Wood (Tammi, 2012). Kirja on käännetty suomeksi Aleksi Milonoffin toimesta Jay
Rubinin englanninkielisestä käännöksestä Norwegian
Wood (Vintage Books, 2000). Minun lukemani versio oli Keltaisen pokkarin
painos vuodelta 2013. Japaninkielisen alkuteoksen nimi on Noruwei no mori. Teos ilmestyi Japanissa vuonna 1987. Kirja
vaikuttaa olevan melkoisen suosittu ainakin paikallisessa kirjastossa, koska
lähes kaikki lähialueen Norwegian Woodit
olivat lainassa. Syy, miksi lukupiiri kirjaan päätyi, oli jonkinlainen punainen
lanka japanilaisuuteen, koska olimme lukeneet Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.
Kirjan päähenkilö 37-vuotias Toru Watanabe alkaa käydä opiskeluaikaista
elämäänsä läpi kuullessaan Beatlesin kappaleen Norwegian Wood. Kappale on Watanaben parhaan ystävän Kizukin
tyttöystävän lempikappale. Kizuki on tehnyt itsemurhan lukioikäisenä. Watanabe
ja Kizukin tyttöystävä Naoko kohtaavat Tokiossa noin parikymppisinä, jossa
molemmat ovat aloittaneet opintonsa. Watanabe rakastaa Naokoa. On aina
rakastanut, mutta ei saa haluamaansa vastakaikua. Watanabe tutustuu opiskelujen
ohessa myös toiseen nuoreen naiseen, ihastuttavaan Midoriin. Watanabe haikailee
Naokon perään, eikä osaa katsoa eteensä ja nähdä Midoria.
Kirja on rakkauskertomus. Erilainen sellainen, mutta
koukuttava. Kirjan tunnelma on alakuloinen, mutta ei häiritsevällä tavalla.
Kirja on realistinen kuvaus opiskelijaelämästä, irtosuhteista, japanilaisesta
luonnosta. Ympäristöä on kuvattu niin hyvin, että ainakin yksi lukupiiriläinen
oli välillä keskeyttänyt lukemisensa ihan vain miettiäkseen, miltä ympäristö
näyttää. Kirjassa syödään ja juodaan paljon ja musiikki, se on yksi kirjan
teema. Yksi lukupiiriläinen sanoi, että olisi kiva lukea kirja uudestaan ja
kuunnella samalla kappaleita, joista eri kohtauksissa puhutaan.
Kuolema on kirjassa alati läsnä. Lukiessa ei voinut olla
miettimättä suomalaisten ja japanilaisten itsemurhatilastoja. Kuinka
samankaltaisia nämä kaksi täysin eri puolella maailmaa asuvaa kansaa loppujen
lopuksi ovatkaan. Yksi lukupiiriläinen kiteytti asian siten, että nuorilla ei
varmasti ollut 60-luvun Japanissa helppoa. Toisaalta Japanissa oli hyvin
modernia ja paljon länsimaisia piirteitä, jopa luottokorttia käytettiin, mutta
toisaalta taas oltiin hyvin pidättyväisiä.
Lukupiiriläiset tykkäsivät kirjasta yksimielisesti. Vaikka
kirja oli surullinen ja haikea, piti se otteessaan loppuun asti. Kirjan suosikkihenkilöksi
nousi Watanaben ja Midorin rinnalle Naokon parantolaystävä Reiko. Kirja jätti
paljon asioita avoimeksi ja lukijan mielikuvituksen varaan. Lukupiirissä
keskustelua aiheuttivat, miksi Watanabe oli matkustanut 37-vuotiaana Saksaan,
mitä Midorin isä tahtoi sanoa Watanabelle sairaalakohtauksessa, mitä tapahtui
Kamikazelle, entä mitä tapahtui loppujen lopuksi. Paljon kysymyksiä, joihin jokaisella
lukijalla oli oma mielipiteensä.
Norwegian Wood on
Haruki Murakamin läpimurtoteos. Murakamin teoksia on käännetty yli kolmellekymmenelle
eri kielelle. Japanissa Murakamin kirjoista otetaan miljoonapainoksia, mutta
myös kansainvälinen suosio on valtavaa. Norwegian
Woodia suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka kaipaavat lukuelämyksiinsä
jotain uutta ja ehkä hieman erilaista.
Tähtiä lukupiiri antoi yhteensä 4+ (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti