Päivi Alasalmi: Sudenraudat

 

Olin huomannut, että Päivi Alasalmielta oli ilmestynyt uusi kirja Sudenraudat (Gummerus, 2021), mutta en ollut sen suuremmin asiaa ajatellut. Sen sijaan televisio sattui olemaan auki, kun Ylen Flinkkilä & Kellomäki -ohjelmassa haastateltiin Alasalmea. Oli pakko istua sohvalle ja kuunnella tarkemmin. Päivi Alasalmi kertoi kirjastaan Sudenraudat. Sen verran aihe alkoi kiinnostaa, että laitoin kirjan heti varaukseen. Onneksi laitoin, koska kirja on kerrassaan hyvä. 

Eletään 1880-lukua Turun ja etenkin Mynämäen seudulla. Sudet ovat alkaneet ahdistaa torppareita täydellä teholla. Siellä täällä lapsia alkaa kadota, eikä aina vain kadota, vaan tapahtumilla on myös silminnäkijöitä. Sudet tappavat lapsia ja syövät niitä. Jäljelle ei jää usein yhtään mitään tai vain yksittäisiä vaatekappaleita tai ruumiinosia. Susiongelma on todellinen. Ongelmaksi on muodostunut se, että maalaisilla ei saanut olla metsästysaseita. 

Toimittaja Eetri Ahlroosia alkaa ahdistaa ajatus suden tappamista lapsista. Hän aloittaa tutkivan journalistisen työn sekä kirjoittaa Sanomia Turusta -lehteen artikkeleita. Kun ihmisten tietoisuus susiongelmasta tulee laajemmin yläluokan tietoisuuteen, alkaa tapahtua. Karl Caldonius kutsuu koolle arvovaltaisia turkulaisia herroja. Karlin tytär Henny on kokouksessa kirjurina. Hän saa osakseen hieman ihmettelyä, koska eiväthän naiset osaa lukea, saati sitten kirjoittaa. Hennyn elämä pyörii taidemaalausten parissa. Hän on saanut rakkauselämässä arven sydämeensä, mutta se ei estä häntä haikailemasta entisen sulhasensa perään. Kun korkea-arvoiset herrat kokoustavat, ja sudentapposuunnitelmia on aika alkaa toteuttaa, huomaa Hennykin, että elämässä voi vielä olla jotain hänellekin annettavaa. 

Hennyn rakkaustarinan rinnalla kirjan ehdoton päätarina on susiongelmassa. Ongelmassa, joka kosketti kaikkia, vaikka suurinta hätää kärsivätkin köyhät torpparit. Susiongelma toi ikään kuin lähemmäksi eri yhteiskuntaluokkien henkilöitä. Toisaalta se myös kasvatti juopaa entisestään. Mitä kartanonherrat oikeasti voisivat ymmärtää siitä, millaista on menettää lapsi sudelle? Mitä kartanonherrat tietävät susien metsästyksestä? 

Sudenraudat imaisee lukijansa helposti mukaan. Alasalmen teksti on kikkailematonta ja selkeää. Historiallisia faktoja putkahtelee tarinan mukana tuon tuosta. Kirjan tarinoiden näkökulmia katsotaan eri vinkkeleistä. Välillä ollaan torpparin totisissa ajatuksissa. Toisinaan ylhäisten herrojen korkealentoisissa tuumailuissa tai Hennyn määrätietoisissa mietteissä, joihin mahtuu mukaan myös romanttisia puolia. 

Alasalmen historiallinen romaani on myös ajankohtainen romaani. Jatkuvasti käydään keskustelua susien oikeuksista elää. Toki kaikilla elollisilla pitäisi olla samanlainen oikeus elämään, mutta jos kirjassa kuvattuja tapahtumia alkaisi tapahtua nykyaikana, niin asiaa ei voisi jättää käsittelemättä. Kuka haluaisi antaa lapsensa suden ravinnoksi? Toki täytyy muistaa se, että sudet ovat myös hyödyksi etenkin laajasti lisääntyneiden peurakantojen harvennuksessa. Asioilla on aina puolensa ja puolensa. 

Kirjan tarina kertoo, että parin vuoden aikana 22 lasta sai surmansa suden aiheuttamana. Tämä perustuu tositapahtumiin. Kirjan luettuaan on helppo vihata susia, mutta toisaalta se antaa myös ajatuksia siitä, millaisessa ahdingossa sudet saattavat elää. Joka tapauksessa Päivi Alasalmen Sudenraudat on kirja, jota on helppo suositella. Kirjan voi lukea kaunokirjallisena romaanina, mutta se voi laittaa myös ajatusnystyrät työskentelemään. Hieno teos.