A. M. Frost: Vakoojan jäljet

 

Kuten varmaan moni tietää, niin sotadekkarit eivät ole olleet minun juttuni. Onneksi on kuitenkin poikkeuksia. A. M. Frostin Peder Jang -sotadekkarit ovat vieneet mukanaan. Siksipä olikin mukavaa tarttua sarjan neljänteen teokseen Vakoojan jäljet (Aula & Co, 2021). Ei tarvinnut pettyä tälläkään kertaan. Kirjan tarina vei mukanaan. 

Peder Jang ja Helle Haaga ovat saaneet perheenlisäystä. Kaikki näyttäisi auvoiselta, mutta uuden sodan uhka leijuu ilmassa. Kaiken lisäksi tapahtuu jotain, joka suistaa perheen arjen. Helle katoaa. Helsinkiläisestä kerrostalosta löytyy naisen ruumis, jolla on Hellen vihkisormus sormessaan. Peder on kuitenkin vakaasti sitä mieltä, ettei ruumis ole Hellen. Pederin tärkein tehtävä olisi etsiä vaimo, mutta hänen on lähdettävä hoitamaan tehtäviään jatkosotaan. 

Samoihin aikoihin Saksasta on palaamassa neuvostoagentti Andrei Pykov, jolla on kallisarvoista tietoa neuvostovallalle. Hän on saanut selville Saksan etenemissuunnitelmat Neuvostoliiton kukistamisessa. Saksalaiset haluavat löytää miehen hinnalla millä hyvänsä. Myös Peder valjastetaan miehen etsintään. Alkaa monen mutkan tie, jossa palaset loksahtavat vähitellen paikoilleen. Peder apujoukkoineen ei voi välttyä myöskään vanhan vihollisen kohtaamiselta. Lisäksi vastaan tulee uusia ongelmia, joiden yli on vain mentävä. 

Olipa taas kerran hienosti rakennettu tarina, jossa sivupolkuja riitti. Alussa hirvitti Hellen katoaminen, ja mitä siitä seurasi. Entä kuinka heidän pienen poikansa kävisi, kun äiti on hävinnyt ja isä on puolustamassa Suomea? Kirjan tarinakuviot vievät helposti mennessään. Sitä kääntää huomaamattaan sivuja, koska haluaa tietää, kuinka tapahtumat etenevät. Ja kuten dekkareissa pitää olla, mukana on myös väkivaltaa ja kauhunhetkiä. Juuri sellaista sopivan piinaavaa jännitystä. 

Kirjan tärkeimmät henkilöhahmot ovat ennestään tuttuja. Jollain tavoin tykkään siitä, kuinka lukija voi oppia tuntemaan henkilöhahmot kirja kirjalta paremmin ja paremmin. Kirjan päähenkilöt ovat ehdottomasti Peder Jang ja Helle Haaga, mutta on mukava lukea myös esimerkiksi Hautalan reportterintaidoista, jotka ovat välillä varsin mielenkiintoisia. Puhumattakaan Auliksesta, joka on uskollinen Pederille ja lähtee mukaan mihin tahansa, vaikka pelko meinaakin viedä järjen. 

Pidän siitä, kuinka A. M. Frost kuvailee tapahtumia ja ympäristöä. Haluaisin monen muun kirjan henkilöhahmon tavoin oppia Pederin tavan napata kärpänen lennosta. Siitä taidosta olisi hyötyä varsinkin nyt, kun kärpäset lentävät heti sisätiloihin, jos pitää parvekkeen tai terassin ovea auki. Kirjaa lukiessani saatoin myös kuulla hyttysten ärsyttävän ininän ja sen, kuinka ne pikku verenimijät syöksyvät jonkun viattoman ihmisparan kimppuun. Frostilla on myös taito tuoda kirjan tarinaan mukaan knoppitietoa. Juuri sellaisia pieniä juttuja, joita et tarvitse, mutta on hauska tietää. Nyt esimerkiksi tiedän, mistä h-hetki juontaa juurensa. 

Viimeinen vuosi on ollut hyvin surullinen. A. M. Frostin toinen osapuoli Matti Frost kuoli marraskuussa 2020. Tästäkin uutisesta sain kyyneleet silmiini. Kuinka Anne Frost on pystynyt ja jaksanut saattaa loppuun Vakoojan jäljet? Työn on täytynyt olla raskas. Olen kuitenkin iloinen, että Anne tämän teki, koska kirja on oiva lisä Peder Jang -kirjasarjaan. 

Kirjan kansipaperit ovat jälleen salaperäiset. Mitä kuva mahtaa kertoa? Täytyy sanoa, että Laura Noponen on aivan huipputekijä kansikuvataiteessa. 

A. M. Frostin Vakoojan jäljet on kirja kaikille niille, jotka ovat aiemmin viihtyneet Peder Jangin seurassa, mutta myös niille, joita sotadekkarit kiinnostavat. Tässä kirjassa sattuu ja tapahtuu.

Lämmin kiitos Anne Frostille hienosta kirjasta.