Naivistit Iittalassa 2020

Olen käynyt vuosittain Naivistit Iittalassa -näyttelyssä. Jostain syystä viime vuoden näyttelypostaus jäi tekemättä, mutta tänä vuonna aiheeseen on syytä jälleen palata. Yleensä näyttely on ollut yksi kesälomakohde myöhemmin kesällä, mutta tänä vuonna suuntasimme näyttelyyn jo juhannuksen jälkeen, koska minulla oli lomautusviikko. Toinen ja parempi syy näyttelykäynnille on pikkuveljeni 50-vuotispäivä. Äitini oli nimittäin luvannut ostaa näyttelystä veljelleni taulun, kuten osti minullekin, kun pyöreitä vuosia täytin. 

Näyttelyn teokset tuovat iloa ja hyvää mieltä, joten pitemmittä puheitta valikoitujen teosten ääreen.

Stina Engvall: Viidakkoystävät (2020)

Stina Engavallin näyttelyteokset ovat hätkähdyttävästi maalattu öljyväreillä lasille. Jollain tavoin värit tulevat hyvin vahvasti esiin. Yllä oleva taulu ilahdutti tietenkin eläinaiheen takia.

Kirsi Jalava: Ulpukkaunelmia (2019)

Kirsi Jalavan Ulpukkaunelmia on unenomainen taulu. Tuolla tavoin kuin pääsisikin ulpukan lehdelle makoilemaan ja haaveilemaan. Olisi ihan minun juttuni. Ja nuo värit ovat niin kauniit.

Mia Bergqvist: Haaveilija (2020)

Olen ilmeisesti jonkinlaisessa haavetilassa, koska yllä olevakin teos viittaa aiheeseen. Mia Bergqvistin taulut jaksavat ilahduttaa vuodesta toiseen. Ja miksi eivät ilahduttaisi? Kissat!

Terho Peltoniemi: Se on siinä! (2020)

Ai jestas, mitä vauhdin hurmaa! Peltoniemen iloisessa teoksessa mummo keulii tuhatta ja sataa kissa perässä. Aivan uskomattoman hauska taulu! Tässä teoksesa on suloista tunnelmaa.

Esa Leppänen: Nakki vinkuu (2019)

Yllä oleva taulu on kuin suoraan jonkin kylänraitilta kuvattu. Pilluralli (tiedän, ruma sana) menossa ja nakkikioskilla yöherkkuja tarjolla. Hulvaton teos.

Riitta Kolari: Linnunpelätin (2020)

Riitta Kolarin työt ovat upeita. En ymmärrä, kuinka nainen on teokset maalannut, mutta upeita ne ovat. Yllä olevasta teoksesta ei varmaan tarvitse kertoa, miksi otin sen postaukseen mukaan. Hellepäivinä on kyllä voinut makoilla nurmella, jos ei aurinkoa pelkää.

Matti Laine: Suurenmoinen harvinaisuus (2020)

Matti Laineen teokset ovat ihanan puhdasvärisiä ja selkeitä. Tauluista löytyy useimmiten myös aina yksi tai useampi vitsinpoikanen, kuten tästäkin.

Eino Viikilä: Se oli vahinko (2020)

Joka vuosi jaksan ihastella Eino Viikilän keramiikkateoksia. Ne ovat niin uskomattoman osuvia ja suloisia. Katsokaa nyt noita koiran silmiä. Vahinkohan se oli.

Pirkko Pullinen-Valtonen: Tilkkupeiton kissat (2020)

Kåira: Kanalan buduaarissa (2020)

 

Näyttelyä kierreltyämme veljeni pähkäili yllä olevien kahden teoksen välillä. Ottaisiko kissataulun, jossa näkyvät hänen entisiä kissoja ja nykyinen kissa sekä jokin pieni ruskea pentu. Ehkä tulevaisuuden visio. Toisaalta olisiko kanataulu kuitenkin kivempi? Kanoihin kun on jonkinlainen tunneside. Tiedä sitten, tuleeko siitä, että varhaislapsuudessamme meillä oli kanala vai siitä, että äitini vanhempien luona oli kukkotaulu, josta kaikki tuntuivat pitäneen. Joku äidin sisaruksista taulun nappasi itselleen siinä vaiheessa, kun äidinäidin eli Miirin tavaroita oli käyty läpi. 

Itse päädyin muutama vuosi sitten Aimo Vuorisen Syleily -tauluun, koska taulun värityksessä oli samaa kuin kukkotaulussa. Tiesin heti, kun taulun näin, että tuossa se on. Minun tauluni. No, veljeni ei olisi veljeni, ellei olisi valinnut Kåiran kanataulua. Taulu on oikea ilontuoja, ja kun Iittalan näyttely päättyy, saa veljeni seinälleen kanataulun, joka tuo varmasti muistoja lapsuudesta.

Aimo Vuorinen: Extremeurheilua (2020)

Hassu juttu muuten. Kun näin yllä olevan taulun, ihastuin siihen heti. Taulussa on jotain uskomattoman sykähdyttävää. Eläinhahmot aurinkolaseissaan harjoittamassa extreme urheilua. Kun katsoin taiteilijan nimen, niin Aimo Vuorisen tauluhan siinä. Taidan olla Vuorisen teosten fani.

Reijo Kivijärvi: Peräkorven iloinen poikamies (2019)

Naivistinen taide ilahduttaa. Repesin nauramaan, kun näin Reijo Kivijärven teoksen Peräkorven iloinen poikamies. Jotenkin hulvattoman näköinen ukko. Tällaista taiteen pitää olla. Sen pitää naurattaa.

Tällainen otos tuli tähän postaukseen. Paljon olisi ollut muitakin ihania teoksia, mutta kaikkea ei voi vain postata. Sitä paitsi on mukava, jos joku menee Iittalan naivistinäyttelyyn, niin paikan päältä löytää sankoin joukoin toinen toistaan upeampia teoksia.

Oletko käynyt Naivistit Iittalassa -näyttelyssä tai aiotko mennä käymään? Näyttely on todella käymisen arvoinen paikka. Vinkkinä mainittakoon, että näyttelyn läheltä löytyy myös mukavia puoteja, joissa on kiva piipahtaa ja tehdä heräteostoksia.