Viime viikolla oli lomautusviikko. Kaikkea ehti viikkoon
tapahtua, mutta viikon ehdottomat kohokohdat olivat Naivistit Iittalassa
-näyttely sekä Galleria Bokvillanissa oleva Kati Kortelaisen taidenäyttely Lintuja,
naisia ja rantaelämää. Bokvillanin huvila sijaitsee Helsingin Arabiassa
ihastuttavan vehreässä miljöössä. Puutarhassa vierähti hetki, jos toinenkin
puun varjossa istuen. Mutta se, miksi paikalla olin, oli tietenkin taide. On
aivan pakko jakaa teille joitakin maalausten kuvia. Pakko muuten mainita, että Kati
Kortelainen oli itse paikan päällä kertomassa maalauksistaan.
En pidä lokeista, mutta näistä Kati Kortelaisen lokeista
pidän. Aivan uskomattoman kauniit värit ja tuo linnun asento on jotenkin hyvin
uljas ja itsetietoinen.
Kati Kortelainen: Sääntömääräinen vuosikokous (2019) |
Ihan pakko on laittaa toinenkin lokkitaulu. Tämä taulu elää.
Upea kuvasarja laskeutuvasta lokista tai vaihtoehtoisesti kolmesta eri lokista.
Kati Kortelainen: Liejukana (2020) |
Näyttelyn maalaukset ovat myynnissä, ja niinhän siinä kävi,
että ostin itselleni taulun. Ihastuin Liejukanaan heti. Tälle on jo
paikka seinällä kahden muun lintuaiheisen taulun rinnalta.
Kati Kortelainen: Mielikki (2020) |
Mielikissä on jotain kohahduttavaa. Aivan kuin nainen
nousisi jostain suosta tai veden keskeltä korpit seuranaan. Jollain tavoin
pidän todella paljon näiden maalausten värimaailmasta.
Kati Kortelainen: Metsän tytti, mielu neiti |
Tällaisen väririkkaan karhutaulun osti ystäväni. Todella
kaunis teos, jota kelpaa katsella pidempäänkin. Voisin hyvin kuvitella, että
tämän taulun paikka olisi jossain maalaistalon seinällä, mutta yhtä hyvin
kerrostalohuoneiston seinällä. Tässä taulussa kiteytyy suomalaisuus. Kati Kortelainen
kertoi, että taulun takana on Metsän tytti -loitsu:
”Metsän tytti, mielu neiti,
Salokaaren vaimo kaunis,
Kummun kultainen omena,
Ohtoinen metsän omena,
Mesikäsi källeröinen,
Kaunis korven kulleroinen.”
Kevätmiikkulan 9.5. on Karjalassa sanottu aloittavan heinän
kasvun ja tuovan ”vihannan vihkon”. Metso on soitimella molemmin puolin päivää
ja Vienassa sanottiinkin: ”Miikkula, kuukkula, pane metso kattilah!”
Kevätmiikkulana hevoset ja lampaat on laskettu keväisille
metsälaitumille. Eläimiä suojattiin vaaroja vastaan loitsusanoilla. Karhua
pyydettiin tekemään sovinto ihmisen kanssa kesän ajaksi ja laittamaan kämmenet
korviinsa, jotta se ei kuulisi kotieläinten kelloja metsässä. (Metsän tytti -loitsun ja tekstin lähde Taivaannaula: Kevätmiikkula.)
Kati Kortelainen: His Majesty (2017) |
Kati Kortelainen kertoi, että hän maalaa sekä oikealla että
vasemmalla kädellä. Vasemmalla kädellä hän tekee usein suuria linjoja ja
taustoja. Pikkuhiljaa suurten linjojen keskeltä alkaa löytyä hahmoja, joista
hän jatkaa pikkutarkempaa työtä oikealla kädellä. Aika hurjaa sekin, että voi
hyödyntää molempia käsiään maalauksessa. Kati kertoi myös maalaavansa maalauspohjan
reunat, jolloin maalauksia ei tarvitse välttämättä kehystää.
Kati Kortelainen: Tänne (2020) ja Tuonne (2020) |
Yllä olevat taulut ovat ihana taulupari, mutta menevät hyvin
omina yksittäisinä teoksinaankin. Rannallahan on juuri tuollaista. Yksi menee
tuonne ja toinen tulee tänne.
Kati Kortelainen: Sunnuntai (2020) |
Tästä taulusta ei
varmasti tarvitse sanoa mitään. Ihana, ihana, turkoosinvärinen vesi ja
ihmisjoukko. Itse kuvittelen veden olevan tietenkin meri. Voi kun tekisi mieli
pulahtaa tuollaiseen veteen.
Bokvillanin ulkopuolella oli todella ihastuttavia
yksityiskohtia. Mitä esimerkiksi sanotte yllä olevasta kissasta, joka oli
portin pielessä? Joku oli jopa laittanut kissalle soman hellehatun päähän
auringonpaahdetta suojaamaan.
Tulin Bokvillaniin 6T-ratikalla ja jäin päätepysäkkiä
edeltävällä Arabiankadun pysäkillä pois. Jäin ratikkapysäkille odottamaan ystävääni,
niin sain hyvän vinkin. Kallioleikkauksessa oli lintufiguureja. Sopi tähän
taide-elämysretkeen loistavasti.
Kati Kortelaisen Lintuja, naisia ja rantaelämää
-näyttely on avoinna ainakin 16.7.2020 asti Galleria Bokvillanissa. Osoite on
Hämeentie 125 ja Helsinki. Näyttely on ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Samalla voi nauttia Kaffila Bokvillanin lounaan tai jotain muuta pikkusyötävää. Me
sorruimme voisilmäpulliin ja mehuun. Pullissa ei oltu voita säästelty. Nam!
Käytkö ylipäätään taidenäyttelyissä? Itse käyn aivan liian
harvoin.
Onnea uudelle taululle! Kauniita ovat kaikki ja kissapatsas hieno!
VastaaPoistaKiitos! Bokvillanin edustalla oli enemmänkin noita ihania kissaveistoksia. <3
Poista