Olin toukokuussa Bloggariklubin kirjallisuusillassa, jossa
oli kolme kirjailijaa kertomassa uunituoreista kirjoistaan. Yksi
kirjailijavieraista oli Sissi Katz, jolta on vastikään ilmestynyt kirja Maxwell Sternin tutkimukset (Tammi,
2019). Kuulostaa dekkarilta, mutta ei se aivan sitä ollut.
Olen yleensä muutamilla virkkeillä kuvannut kirjan tarinaa,
mutta nyt se tuntuu olevan todella haastavaa. Kirjan tarinassa vai pitäisikö
sanoa tarinoissa liikutaan useissa paikoissa ja useilla eri tasoilla. Toisaalta
kaikki liittyvät toisiinsa, mutta sitten taas kaikki tuntuu pirstaloituvan
ympäriinsä. On kirjailija, jota syytetään murhasta. On punatukkainen Maxwell
Stern, joka saanut murhatulta henkilöltä tehtävän selvittää, missä Liz London
seikkailee. Nainen on viimeksi nähty Intian valtameressä sijaitsevalla La
Libertyn saarella. Hammaslääkärin vastaanotolla ovat punatukkaiset kaksoset,
jotka ovat Maxwell Sternin kopioita. Entä sitten runoilija Jesus Statterton ja
väriään vaihtava kameleontti? Selvää on kuitenkin se, että liikutaan
Tähtitorninmäellä, Pariisissa ja kuvitteellisella La Libertyn saarella. Siirrot
paikasta toiseen voivat tapahtua hetkessä ja ehkä jopa ajasta toiseen.
Olen aina pitänyt Salvador Dalin surrealistisista tauluista.
Niissä on jotain vangitsevaa. Nyt luin kirjan, joka on surrealistinen. En aivan
osaa sanoa, pidinkö vai en. Sinänsä Maxwell
Sternin tutkimukset on kiehtovaa luettavaa. Ikinä et tiedä, mitä seuraavan
sivun takaa paljastuu. Henkilöhahmoista toiseen poukkoileminen teki
lukemisesta jollain lailla vaikeaa. Ehkä vireystilani ei ollut aivan huipussaan,
jotta olisin aina pysynyt täysin mukana. Tai mukanakin saatoin pysyä, mutta
välillä oli hieman vaikea hahmottaa, kenestä milloinkin oli kyse. Mietin jopa
sitä, pitäisikö kirja lukea uudestaan, jotta huomaisin kaikki merkitsevät
pienet vivahteet ja pääsisin kirjaan paremmin sisälle.
Sissi Katzia on joka tapauksessa kiitettävä mahtavasta
kuvailusta. Useimmissa kohtauksissa tunsin olevani itse läsnä. Ympäristön
kuvailu oli upeaa luettavaa. Pidin etenkin puutarhan kuvailusta. Tuli tunne,
että pystyin hengittämään puutarhan ilmaa ja haistelemaan erilaisia tuoksuja.
Kirjassa on myös hienoja ja välillä erikoisiakin yksityiskohtia, joita oli mukava
nähdä silmissään. Mielikuvituksen puutteesta Katzia ei tarvitse syyttää. Pidin
myös viittauksista, jotka pompsahtivat myöhemmin esiin mitä merkillisimmissä
kohtauksissa. Tarina ikään kuin vähitellen punoutui yhdeksi säikeeksi, vaikka
toisaalta jotain jäi kuitenkin avoimeksi.
Bloggariklubilla Sissi Katz kertoi, ettei kirja ole
suoranaisesti dekkari. Kirjasta löytyy Katzin omaa elämää uneksittuna ja kaikki
kumpuaa todellisuudesta. Katz kertoi myös viihtyvänsä oman tekstin ympärillä ja
pitävänsä kirjan huumoria todella tärkeänä. Kirjan teemoiksi Katz mainitsi
vapauden ja rakkauden. Täytyy myöntää, että rakkausteemaa kirjasta kyllä löytyy,
niin ja myös vapautta.
Kannen kuvitus ja suunnittelu on Ilja Karsikkaan käsialaa.
Pidän siitä, kuinka hyvin etukannen surrealistisuus kuvaa itse kirjaa. Muutenkin
kirjan kannet ovat varsin erikoiset, mutta mielenkiintoiset. Yksityiskohtia löytyy
melkoisesti.
Sissi Katzin Maxwell
Sternin tutkimuksia suosittelen luettavaksi, jos haluaa haastaa itseään.
Kirja ei ole mielestäni helpoimpia luettavia, mutta pakko on myöntää, että Katzin kuvailut
ovat yksinkertaisesti hienoja.
Kirjalla osallistun myös Oksan hyllyllä -blogin
Kirjankansibingoon. Tämän kirjan kansi menee ruutuun ”kirja”, koska kannen
keskellä komeilee kirja.
Kiitos kustantajalle kirjasta.
Kiitos esittelystä.Osallistuinkin johonkin jossa mm tuo kirja oli palkintona. Aurinkoista juhannusviikkoa☀️☀️
VastaaPoistaArvonnasta tuli mieleen, että piti järjestää blogin synttäriarvonta, mutta tämä ilta meni nyt niin harakoille, etten ehtinytkään. Toivottavasti sinulla onnestaa arvonnassa.
PoistaIhanaa juhannusviikkoa sinullekin <3