Olen niin kiitollinen sääherroille sateettomista keleistä.
Tiedättekö miksi? Siksi, että kissan ulkoilutuksen ohessa olen voinut lukea
ulkona. Pimeys ei haittaa, jos käyttää otsalamppua lukulamppuna. Voi olla, että
naapuruston asukkaat hieman tuijottavat, mutta minua se ei haittaa. Ulkona
lukemisessa on tyyliä. Viimeisimmän ulkoilulukemisen sain juuri äsken luettua
loppuun. Kirja oli Cecilia Samartinin Kirottu
kauneus (Bazar, 2018). Kirja, joka järkytti, mutta oli samalla jollain
tavoin lohduttava.
Kolme toisilleen tuntematonta tyttöä on joutunut
tahtomattaan Las Vegasiin. Inesa on kotoisin Moldovasta. Hänen piti mennä oman
kylän pojan, Zaimin, kanssa naimisiin, mutta suunnitelmat muuttuivat yllättäen.
Hänet kuljetettiin huumattuna Las Vegasiin ja myytiin upporikkaan miehen ja
hänen asiakkaidensa leikkikaluksi. Karlan äidin kuolema ajaa tytön väärään seuraan.
Karlasta tulee kukkaistanssija, jonka mies voi halutessaan ostaa itselleen
muutamaksi hetkeksi. Tämä on kuitenkin vasta alkua. Karla joutuu Las Vegasiin,
jossa hän lopulta löytää itsensä kadulta myymässä itseään. Sammy on alle
kymmenvuotias tyttölapsi. Hän on joutunut insestin uhriksi. Nokkela tyttö tekee
lopulta teon, joka on lähtölaukaus karkumatkalle. Sammy haluaa muuttaa
Kaliforniaan valtameren rannalle. Las Vegas on vain välivaihe matkalla.
Tyttöjen tarinat kietoutuvat toisiinsa, kun Karla tutustuu
ensin Inesaan ja myöhemmin Sammyyn. Kaikki haluavat Las Vegasista pois. Se ei
tule olemaan helppoa, koska pelkoa on ilmassa liian paljon. Aina on kuitenkin
mahdollisuus. Pako voi alkaa, kun muita vaihtoehtoja ei ole. Tyttöjen lähtö
aiheuttaa ajojahdin, jossa ihmishengellä ei ole mitään arvoa.
Aivan järkyttävä tarina, mutta toisaalta kirjassa on
uskomattoman paljon hyvyyttä. Sellaista hyvyyttä ja rakkautta, jota jokainen
ihminen tarvitsisi. Etenkin tytöt, jotka ovat joutuneet ottamaan oman elämänsä
haltuunsa aivan liian nuorina. Tytöt, jotka ovat nähneet aivan liian paljon
pahaa ja irstasta meininkiä. Tytöt, joiden tulevaisuus on viety. Tytöt, jotka
ovat joutuneet ihmiskaupan uhriksi. Cecilia Samartin kuvaa ihmiskauppaa
tavalla, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Ihmiskauppa on mielipuolista ja
rumaa. Vain rahalla, arvoasemilla ja mielihaluilla on tässä pelissä voimaa.
Ihmiskaupan uhreiksi joutuvat tytöt ovat pelkkiä pelinappuloita.
Pidin siitä, kuinka Samartin vie lukijansa tyttöjen
maailmaan. Tyttöjen tarinat vuorottelevat ja yhtyvät toisiinsa vähitellen. Kirjan alku tosin alkaa jo siitä hetkestä, kun tytöt lähtevät yhdessä pakomatkalle.
Samartin kuvaa jokaisen tytön lähtötilanteen ja nykytilanteen loistavalla
tavalla. Aivan kuin olisit itse ollut osa tyttöjen tarinaa. Samartin pitää myös
jännitystä ilmassa koko ajan. Ajojahti, jossa lukijalla on vain pelko siitä, kuinka
tyttöjen käy.
Kirjan englanninkielinen alkuteos Beauty for Ashes on ilmestynyt vuonna 2017. Kirjan on suomentanut
Kristiina Vaara. Mainittakoon myös se, että kirjan rujonkauniit kannet on
suunnitellut Eija Kuusela.
Cecilia Samartinin Kirottua
kauneus on samalla sekä viihdyttävä että jännittävä, jos nyt viihdyttävästä
voidaan ihmiskaupan yhteydessä puhua. Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoin ja
sopii hyvin joulupukin konttiin.
Cecilia Samartin vieraili syksyllä Helsingin Kirjamessuilla.
Olin mukana Bazarin bloggaajatilaisuudessa, jossa Samartin oli kertomassa
kirjastaan meille bloggaajille. Samartinista välittyi hyvin lämmin ja läsnä
oleva kuva. Olen kiitollinen, että hän oli tarttunut näin räikeään aiheeseen.
Kiitos myös kustantajalle kirjasta.
Ihmiskauppa on julmaa puuhaa. Onneksi Samartin on uskaltanut tarttua tähän aiheeseen. Hän on osannut yhdistää kolmen erilaisen tytön tarinan upeaksi kokonaisuudeksi.
VastaaPoistaAivan järkyttävää touhua. Kirja kertoo myös sen, kuinka helposti tyttö tai nainen voi joutua ihmiskaupan uhriksi. Samartin on kirjoittanut todella koskettavan teoksen.
PoistaTämä kirja kiinnostaa - mutta myös pelottaa. Lukulistalla se on ehdottomasti. Siitä on kauan, kun olen lukenut yhden tai kaksi kirjaa Samartinilta, mutta tämä kuulostaa aivan erilaiselta.
VastaaPoistaKäsittääkseni Kirottu kauneus on erilaista Samartinia kuin aiemmat teokset. Kirja kannattaa kuitenkin lukea. Kuvottavien asioiden rinnalla tarinassa on kauneutta ja toivoa.
PoistaTämä Samartinin kirja tuntuu tosi rankalta. Hänen aiemmista Nora ja Alicia ja myös pari muuta kirjaa olivat mielestäni tosi kiehtovia rankoista aiheistaan huolimatta. Senor Peregrino taisi olla yksi niistä. Ystävyys, erilaisuuden ymmärtäminen ja uskollisuus omille arvoille olivat niissä upeasti kuvattuja ja mukaansa tempaavia tarinoita. Suosittelen!
VastaaPoistaAihe on rankka, mutta kirjassa ystävyys ja usko parempaan huomiseen kantaa läpi kirjan.
PoistaItse en ole lukenut muita Samartinin kirjoja, mutta toivottavasti asia korjaantuu jossain vaiheessa.