Tomi Kontio: Saattaa, olla

Lukupiiri tarttui historiansa ensimmäiseen runokirjaan. Luettavaksi ehdotettiin Tomi Kontion Saattaa, olla (Teos, 2017). Minulle tämä tietysti sopi loistavasti, koska saisin kerrytettyä runohaasteen luettuja runokirjoja yhdellä kappaleella. Muutenkin oli mielenkiintoista, millaista keskustelua runoista syntyisi.

Saattaa, olla on kuusilukuinen runokokoelma, jonka runoissa kuolema on lähellä ihmistä. Kirjan alkupuolen runoissa on ehkä hieman enemmän menetetyn rakkaan kuvausta. Kahdessa viimeisessä luvussa sen sijaan käsitellään surun tunteita läheisen kuoleman jälkeen. Runoissa kuolema on konkreettinen ja koskettava asia. Rakkaan ja läheisen ihmisen poismeno on kirvoittanut paljon kipeitä, mutta myös lämpimiä ajatuksia. Poismennyt rakas löytyy jokaisesta luonnonkivestä, polusta ja auringosta. Rakas on osa maisemaa, huonetta, olemassaoloa.

Lukupiiriläiset kokivat runoista keskustelemisen melko haastavaksi. Yksi lukupiiriläinen ei tuntenut aivan päässeensä nykyrunoilija Kontion runojen maailmaan, vaikka runoissa ei sinänsä moitteen sijaa ollutkaan. Kirjan kaksi viimeisintä lukua lukupiiri koki helpoimmaksi lähestyä. Kirjan aihepiiri kuolema koettiin myös vaikeaksi aiheeksi, koska kuolema on niin lopullista ja aina surullista. Sen sijaan sitä kiiteltiin, että näistä runoista on varmasti lohtua, jos on vastikään menettänyt läheisensä.

Tomi Kontio on kirjoittanut runokokoelman siskonsa kuoleman jälkeen. Runoissa tuntuvat läheisyys ja rakkaus. Kontio on hyvin osannut tuoda tunnelmansa runomuotoon. Runojen kieli on kaunista, selkeä- ja monisanaista. Runoissa löytyy myös jollain tavoin romanttisuutta. Luonto-, uskonto- tai myyttisymboliikka kuuluvat niin ikään Kontion runoihin.

Lukupiiri keskusteli myös tavoista lukea runoja. Yhtä mieltä oltiin siitä, että runoja ei voi lukea nopeasti. Jotakin runoa joutuu lukemaan useaan kertaan peräkkäin, että pääsee runon tunnelmaan ja runon sisälle. Runot vaativat sulattelua, eikä niitä pysty kovin montaa lukemaan peräjälkeen. Mitä enemmän runossa on tasoja, kielikuvia ja viittauksia, sitä enemmän runo vaatii pohdintaa ja paluuta yhden ja saman runon äärelle. Myös elämäntilanteella on vaikutusta, kuinka runon kokee. Jokin runo saattaa tulla yhtäkkiä ajankohtaiseksi ja puhutella lukijaa aivan eri tavoin kuin aikaisemmin.

Minä teen sinusta lumisadetta ylleni,

pakkasen järsimään poskiani,

teen sinusta polun jota kuljen kuin hullu valkea poro

hamuten tuntureiden rinnasta taivaan valkeaa maitoa

Ote lainattu Tomi Kontion runokokoelmasta Saattaa, olla.

Tomi Kontion Saattaa, olla on runokirja, jota suosittelen juuri läheisensä menettäneille. Uskon ja toivon, että runoista löytyy lohtua.

Tomi Kontion Saattaa, olla runokokoelmalla osallistun Reader, why did I marry him? -blogin runohaasteeseen.

Lukupiiri antoi kirjalle tähti 4- (asteikko 1-5).