Otin taas haasteen vastaan. Reader, why did I marry him? -blogin Omppu Martin heitti blogissaan
runohaasteen ajalle 6.1.—30.6.2017. Tarkoituksena on lukea itsenäisyytemme aikana
julkaistuja suomalaisten runoilijoiden runoja. Minä kuulun juuri siihen
joukkoon, joka ei kauheasti runoja lue. Toki luen joskus, mutta tämän haasteen
aikana aion lukea huomattavasti enemmän.
Kirjastoonhan sitä sitten oli ensitöikseen mentävä ja
runohyllyä tuijottamaan. Ensimmäiseksi osui käteen Ismo Alangon paksu teos
Alangon lyriikoista. Olin kahden vaiheilla, mutta jätin kirjan hyllyyn, koska
en ollut aivan varma, saisiko haasteeseen ottaa tällaisia teoksia. Aikani
kirjoja selailtuani käteeni osui Kyllikki Villan Ei eilistä, ei huomista – Runoja vuosilta 1964—2004 (Like, 2005).
Osa kirjan runoista on ollut aiemmin julkaisemattomia ja osa kokoelmista Ei, ei matkavakuutusta minulle (1976) ja
Pitelen kiinni hetkestä kuin kädestä
(1978).
Ei eilistä, ei huomista
runot on jaettu seitsemän eri teeman mukaiseen lukuun. Huimaavan hetken omistamme kaiken on selkeästi teemaltaan
rakkauspainotteinen. Kauniita, unenomaisia välähdyksiä kahden ihmisen rakkaudesta
ja kaipuusta. Luopumisen teemoja käsitellään luvussa Sinäkö lähdit vai minä. Rakkaus on kuihtunut ja ero tullut. Kipuilua,
yksinäisyyttä ja jopa vihaa löytyy näistä runoista. Kyllikki Villan runoteos ei
tietenkään olisi mitään ilman matkoja ja niiden mukanaan tuomia tunnelmia
maailman laidoilta. Näille runoteoksessa on omistettu yksi luku. Runoteoksessa
on myös elämää, vastuuta ja velvollisuutta laajemmalti pohdiskelevaa runoutta luvun
On vain uimataito alla. Äitiyden
olemus on otettu runoteoksessa myös huomioon. Millaista on äidin ja lapsen
välinen suhde sekä millaista on oman äidin ja itsensä välinen suhde. Asiat
voivat kääntyä nurinniskoin, kun äitiyttä ajattelee eri näkökulmista. Matkakelloni viisarit sisältää runoja eroista
ja lähdöistä, mutta myös vanhenemisesta. Kirjan viimeinen luku kokoaa kirjan
hienoksi kokonaisuudeksi rakkaus- ja vanhenemisteemoillaan.
Olin iloinen, että tulin valinneeksi Kyllikki Villan
runoteoksen ensimmäiseksi haastekirjaksi. Kyllikki Villa (1923—2010) oli maailmanmatkaaja,
kirjailija ja suomentaja. Hänen runoissaan näkyy maailmanmatkaajan katse. Runot
ovat moniselitteisiä ja kauniita. Muutaman rivin runo saattaa sisältää ainekset
laajemmalle ajattelulle. Minullahan oli tarkoitus lukea yksi runo aamuisin,
mutta ainakin Villan runot veivät mennessään. Huomasin avaavani kirjaa joka
kerta, kun makuuhuoneessa kävin ja sängyn päälle istuin.
Kyllikki Villan Ei
eilistä, ei huomista -runoteokseen kannattaa tarttua, jos tykkää lukea
runoja. 133 runon kokoelmasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin pohdittavaa.
Aamuvarhaisesta
yksin
hiljaisuudessa
käytän valkenevia
tunteja
Se on kuin omistaisi
talon
Lainattu Kyllikki Villan runoteoksesta Ei eilistä, ei huomista.
Kuulostaa kirjalta, jonka haluan lukea. Kiitos!
VastaaPoistaSuosittelen. Olin todella innoissani, kun löysin Kyllikki Villan runoteoksen kirjaston hyllyltä.
Poista