Lukupiiri tarttui vaihteeksi novellikokoelmaan lukemalla
Alice Munron Kalliin elämän (Tammi,
2013). Englanninkielinen alkuteos Dear
Life ilmestyi vuonna 2012. Kirjan on suomentanut Kristiina Rikman. Paikallisista
kirjastoista kirjan sai helposti lainattua, mutta osalle lukupiiriläisistä
kirjan saaminen meinasi koitua ongelmalliseksi.
Kallis elämä pitää
sisällään neljätoista novellia, josta neljä on Alice Munron omaelämäkerrallista
tekstiä. Amundsenissä Vivien saapuu
opettajaksi parantolaan. Vivienille syntyy suhde parantolan lääkärin kanssa. Suhteen
syventyessä lääkäri passittaa Vivienin junaan lopettaakseen tämän episodin
elämästään. Ylpeys on kertomus
kahdesta täysin erilaisesta persoonasta. Rikkaan perheen Oneidasta sekä tavallistakin
tavallisemmasta kirjanpitäjämiehestä, jotka sattuman oikusta ystävystyvät.
Suhde jää kuitenkin ystävyyden tasolle. He ovat kuin sisaruksia. Muistisairaan
naisen kertomus Järvi näköetäisyydellä
poikkeaa melkoisesti kirjan muista novelleista. Kuinka ihmisen käy, kun muisti
pettää ja pahasti? Äänet kertoo Alice
Munron ja hänen äitinsä tanssiaiskäynnistä. Alicen äiti lähtee tansseihin
viimeisen päälle pynttäytyneenä. Äidin ja tyttären tanssiaismatka päättyy
kuitenkin nopeasti, koska äiti huomaa tanssiaisissa huonomaineisen naisen.
Kaikille kirjan novelleille on yhteistä lähdöt ja saapumiset
sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti. Lähdöt ja saapumiset antoivat
lukijalle kuvan, millainen matka elämä voi olla ja kuinka jokaisella
ihmisellä on oma taival kuljettavanaan. Kirjassa on myös rakkausteema, joka on
yleensä vain hetkellinen ja ohimenevä, ja josta pitää luopua oikeastaan ennen
kuin se on kunnolla edes alkanut. Kallis
elämä esittelee myös hyvin monentyyppisiä miehiä laidasta laitaan. On mies,
joka on totellut vaimoaan koko avioliiton ajan. Toisesta ääripäästä löytyy
mies, joka hallitsee koko perhettä.
Alice Munron suoraviivainen tyyli puri lukupiirissä.
Novelleja oli helppo lukea ja niitä pidettiin lohtukertomuksina. Kirjasta jäi
haikea tunnelma, koska novellit päättyivät useimmiten jollain tavoin
traagisesti. Lukupiirissä aiheutti paljon myös keskustelua Alice Munron suhde
äitiinsä. Äitisuhde ei vaikuttanut olevan kovin läheinen. Munron lapsuudessa ei
auktoriteetteja kiistetty, mutta hän itse huomasi myöhemmin, ettei äiti ole täydellinen,
eikä hän voinut olla inhoamatta joitakin äitinsä tapoja. Lukijalle Alice Munron
äiti vaikutti nousukkaalta. Kirjasta huokui myös se, että kirjailijan lapsuus
ja kotiolot eivät olleet helppoja, vaikka Alicen suhde isään vaikutti olevan
vahva ja hyvä.
Lukupiiriläiset pääosin pitivät Munron novellikokoelmasta.
Muutamaa lukijaa kuitenkin hieman kaivertaa novellien lyhyys. Tarina ikään kuin
loppuu kesken, vaikka toisaalta täytyy kiittää Munron kykyä kertoa kokonainen
tarina lyhyesti. Lukupiirin suosikeiksi nousivat Alice Munron
omaelämäkerralliset novellit ja niistä etenkin Äänet. Muita suosikkeja
olivat Järvi näköetäisyydellä, Amundsen ja Juna.
Alice Munro on saanut Kalliilla
elämällä Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013.
Kallista elämää
suosittelen luettavaksi, jos pidät novelleista. Munron teksti imaisee helposti mukaansa.
Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4 (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti