Kissamainen lauantai

Lauantai oli aamusta iltaan pelkkää kissaa. Suurin kiitos päivästä menee Tassulinnaan ja Kiskateille, jotka olivat järjestäneet Hämeenlinnaan hienon kissabloggaajamiitin. Minähän en varsinainen kissabloggaaja ole, mutta silloin tällöin sellaisiakin juttuja blogista löytyy, joten olin halukas osallistumaan päivään.

Täytyy kyllä myöntää, että päivä alkoi alakuloisissa merkeissä. Ystäväni oli laittanut illalla viestiä, että heillä on hieman murhetta, koska toinen kissa ei ollut tullut kotiin. Pyysin laittamaan ilmoituksen karkurit.fi -sivustolle sekä Facebookin Keravalaiset tiedottaa -ryhmään. Tarkastaessani Facebook-ryhmän nimeä, satuin huomaamaan kissakuvan. Oli pakko tarkastaa juttu. Siellä kerrottiin, kuinka joku oli löytänyt yliajetun kissan ja vieressä oli toinen kissa katsomassa. Minua alkoi itkettää, mutta pakko oli laittaa ystävälleni viesti, että tarkastaisivat viestiketjun. Kyyneleitä kuivatessa minua myös ärsytti. Ärsytti ihan suunnattomasti, kuinka kukkahattutädit olivat jo ehtineet kirjoitella ihmisten edesvastuuttomuudesta, kun pitävät kissoja vapaina. Ihan oikeasti aina näissä kissakeskusteluissa päädytään samaan. Mielestäni tuollaiset jutut eivät kuulu keskusteluketjuun, jossa jonkun rakas kissa on siirtynyt paremmille metsästysmaille. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut ystäväni kissa, vaan hänen kissansa oli kotiutunut yöllä puoli neljän aikaan. Lähetän kuitenkin lämpöisiä ajatuksia sille, jonka kissa kyseessä oli, koska tällainen on aina surullista.

Surusävytteisen aamun jälkeen hyppäsin junaan ja toiseenkin. Matkan määränpää siis Hämeenlinna, jossa Tassulinnan emäntä jo odottelikin minua ja Kollinkoukkuja -blogin palvelijatarta. Matkasimme Elenia Areenalle, jossa oli Surokin järjestämä kansainvälinen kissanäyttely. Menin taas jotenkin niin sekaisin niistä kaikista ihanista kissoista, että unohdin valokuvata. Tuli kuvattua vain sulosta Hertta-kissaa, jonka kuva on tuossa alla eli tämän postauksen kaikki muut kuvat ovat toisesta vierailukohteestamme.

Hertta kansainvälisessä kissanäyttelyssä

Kissanäyttelyt ovat aina ihania, mutta jotenkin päivän kruunasi tutustuminen Kissakoti Kattilaan. Loistokkaiden kissojen parista siirryimme siis sellaisten kissojen luokse, jotka ovat kodittomia. Kattilan vapaaehtoistyöntekijä Pia kertoi meille kissakodin toiminnasta tarkemmin. Välillä tulin surulliseksi, mutta toisessa hetkessä iloitsin, kuinka hienoja ihmisiä sellaiset ovat, jotka uhraavat vapaa-aikansa tällaiseen työhön.

Tämän kissan olisin halunnut adoptoida heti.

Kissakoti Kattila on toiminut yli 20 vuotta. Toiminta on lähtöisin ihmisten hyvästä tahdosta. Halutaan auttaa kodittomia kissoja. Kissat tulevat yleensä Kissakoti Kattilaan loukutusten kautta. Kissakoti saa tiedon jostain vapaana olevasta kissapopulaatiosta, joka pyritään ottamaan kiinni ja näin ollen turvaamaan kissoille parempi elämä. Kattila on kissojen koti, eikä siellä lopeteta kissoja, vaan jos kotia ei kissalle löydy, saa se asua Kattilassa elämänsä loppuun saakka. Tällaisesta toiminnasta minä pidän. Tietysti toivon, että suurin osa kissoista löytäisi hyvän ja turvallisen kodin, jossa viettää laiskanpulleaa elämää.

Ruokailuhetki

Kukas se siellä?

Kattilassa on kissoja noin 80, joista noin puolet ovat eristyksessä ja toinen puoli kodinomaisessa tilassa, josta näkee, että tämä on kissojen koti. Kissoille löytyy jos jonkinmoista petiä ja koloa. On kiipeilypuita ja tasoja, joissa tassutella. Oikeasti oli varmasti mahdoton edes löytää jokaista kissaa, koska sen verran hyvin osasivat piiloutua. Pääsimme kurkistamaan myös eristyspuolen kissoihin, jotka olivat omissa häkeissään. Nämä kissat olivat jollain lailla sairaita, eikä niitä vielä voinut päästää muiden kissojen kanssa yhteiseen tilaan. Eristyspuolella olivat myös suloiset kissanpennut emoineen.

Kissakoti Kattilan toiminta ei tietenkään ole ilmaista. Pelkästään eläinlääkärikulut ja lääkkeet veivät viime tilikaudella noin 50.000 euroa. Se on aivan käsittämätön summa. Toiminta pyörii pääosin lahjoitusvaroin. Kattila ottaa vastaan myös kissanruokaa ja -tarvikkeita. Meille kissabloggaajille vinkattiin etukäteen, että tällä hetkellä oli pulaa etenkin märkäruoasta ja leluista. Niitähän me sitten kannoimme Kattilaan. Osa osti ruoat kissanäyttelystä, osa toi mukanaan. Itse käväisin perjantaina kaupassa ostamassa kassillisen syötävää ja leluja. Oikeasti sen tarpeen ymmärsi vasta, kun näki Kattilan kissat. Ruokaa ja tarvikkeita kuluu hirvittävät määrät.

Nessu kaipaa entistä tyttöystäväänsä

Kattilassa koettujen hienojen hetkien jälkeen kissabloggaajat suuntasivat vielä kohti ravitsemusliikettä. Oli saatava ruokaa rinnan alle, jottei vain pyörryttäisi kissamaisten melskeiden jälkeen. Ravintolassa keskustelut jostain syystä koskivat kissoja.

Ovat ne ihania. Kissat. 💗