Nefertiti Malaty: Ei äitimateriaalia

Mitä yhteistä on Greta Garbolla, Miina Sillanpäällä ja Renée Zellwegerillä? Ei mitään. Väärä vastaus. Oikea vastaus on, että kaikki naiset ovat olleet tai ovat lapsettomia. Sain mielenkiintoisen kirjatarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Neferiti Malaty kysyi, kiinnostaisiko minua lukea hänen kirjoittamansa kirja Ei äitimateriaalia (Reuna, 2018). Kirja, joka kertoisi vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Ilman muuta tällainen aihe kiinnosti, joten kiitos Nefertitille ja kustantajalle.

Vapaaehtoinen lapsettomuus. Mitä se on? Se on sitä, ettei henkilöllä ole lasta, eikä hän ole sitä ajatellut hankkia. Hän ei ole myöskään aktiivisesti yrittänyt tulla vanhemmaksi. Vela on vapaaehtoisesti lapseton. Vela voi olla nainen, mies tai muun sukupuolinen. Tietysti nainen joutuu pahimpaan paineeseen lapsettomuuden kanssa. Sukulaiset ja ystävät utelevat, milloin lapsia tulee. Jos nainen vastaa, ettei halua lapsia, hänelle naureskellaan ja kerrotaan, että mieli muuttuu vanhetessa. Historia on sellainen, että nainen on luotu äidiksi. Jos näin ei ole, on hänessä jotain pahasti vialla. Vapaaehtoinen lapsettomuus on puhutteleva aihe.

Nefertiti Malaty käsittelee kirjassaan vapaaehtoista lapsettomuutta laajasti. Kirjassa on kahdeksantoista naisen tarinat vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Tarinat ovat kiehtovia ja erilaisia. Yhdistävä tekijä on usein pelkästään vapaaehtoinen lapsettomuus. Kirjan tarinoiden kertojissa on naisia, jotka kertovat työskentelevänsä nuorten tai lasten parissa, mutta eivät silti kaipaa omaa lasta. On myös ihmettelyä siitä, kuinka seksuaalivähemmistöön kuuluvien lapsentekoaikeita taivastellaan, mutta samaan aikaan kaikenlaiset heteroparit saavat lisääntyä rauhassa, jopa vahingossa. Tarinoista sain myös sellaista tietoa, että lapsettomuuden voi valita luonnonsuojelullisista syistä. Maapallon nykyinen ihmismäärä on liiallinen maapallon kantokyvylle. 

Nefertiti Malaty kirjoittaa kirjassaan, että on huomannut, kuinka politiikassa perheettömien asia ei ole esillä. Tämä on aivan totta. Olisiko tässä jotain mietittävää poliitikoille tulevia eduskuntavaaleja ajatellen? Itse en ole millään tavoin aktiivinen politiikan suhteen, mutta voisihan tästä heittää kysymyksen tai kaksi esiin, kun puoluetoverit eri puolueista lähestyvät turuilla ja toreilla vaalien lähestyessä. Luulen, että monikaan ei ole ajatellut koko asiaa. Tavallisestihan status on lapsiperheiden hyvinvoinnissa.

Lapsettomia ihmisiä pidetään monesti hieman outoina. Täytyyhän heissä jotain vikaa olla, jos ei ole lapsia siunaantunut. Saati sitten se, että jos ihminen asuu yksinään. Täysin toivoton tapaus. Yhteiskunta luo ihmisille muotteja, joihin kaikkien pitäisi asettautua. Jos näin ei käy, olet tavallaan yhteiskuntakelvoton. Lapsettomuus saattaa aiheuttaa myös syrjintää ja porukasta pois putoamista. Kun ystävät alkavat vähitellen vakiintua ja hankkia lapsia, on se lapsettomalle usein merkki siitä, ettei enää kuulu samaan piiriin. Intressit alkavat olla täysin erilaiset, eikä lapsettomalle henkilölle osata enää puhua.

Itselläni ei ole lapsia, mutta se ei ole ollut minulle ikinä mikään ongelma. Ei minulla ole ollut mitään tarvetta perustaa perhettä ja hommata lapsi tai kaksi, vaikka minulla ei lapsia vastaan mitään olekaan. Mietin monta kertaa lukiessani, kuulunkohan minäkin samaan ryhmään kuin vapaaehtoisesti lapsettomat. Minua nauratti, kun kirjassa kerrottiin, että vapaaehtoisesti lapsettomat ovat usein keskittyneet kotileikkien sijaan barbien vaatteisiin ja pehmoleluihin. Itselläni meni juuri näin. Minulla oli ties kuinka monta nukkea, joilla en ikinä tykännyt pahemmin leikkiä. Sen sijaan barbit ja etenkin barbien kauniit vaatteet kiinnostivat. Pehmoeläimet olivat ihania ja ovat sitä muuten vielä tänä päivänäkin. Olenkohan ollut koko elämäni vela tietämättäni?

Neferiti Malatyn Ei äitimateriaalia luokitellaan tietokirjaksi, mutta kirja ei ole missään tapauksessa raskasta luettavaa. Kirja on täysin erilainen ja hieno kokonaisuus aiheesta, josta yleinen olettamus on, että kaikki haluavat lapsia.