Hämähäkki

Heräsin aamulla viiden tienoilla käydäkseni vessassa. Kissa päätteli tästä, että on aamu. Mennessäni takaisin sänkyyn, alkoi maukumiskonsertti. Puolisen tuntia sinnittelin, kunnes nousin ylös. Mies, joka täällä asuu, ei ollut kuulevinaan elävän herätyskellon vaatimuksia heräämisestä.

Noustessani ylös, ajattelin olla vain hetken ylhäällä ja mennä vähän ajan kuluttua jatkamaan unia. Niinhän minä kuvittelin. Totuus oli se, että kissa päätti pysytellä ulkona, joten eihän se auttanut muu kuin pysytellä hereillä. Kissammehan on flexin päässä terassillamme, koska ei saa kulkea vapaana. Eläinsuojelijoille tiedoksi, että kissamme ei kärsi tästä, vaan hyväksyy tämän täysin.

Seitsemän aikaan päätin nauttia aamiaisen sanomalehden kera. Olinhan jo siihen mennessä käynyt läpi parin viikon aikana tulleen roskapostipinon. Päivästä näytti tulevan kaunis. Tästä innostuneena puin aamupalan jälkeen ulkovaatteet päälleni ja lähdin kissan kanssa ihmettelemään kaunista sunnuntaiaamua.

Voi sitä kissan riemua. Ihania tuoksuja, hankikanto ja auringonpaiste. Lintujen laulua ja paljon ihmeteltävää. Jos ihmislasta kevät innoittaa, niin innoittaa se kissaakin. Puolen tunnin ulkoilun jälkeen käväisimme sisätiloissa kääntymässä lähteäksemme heti kohta takaisin ulos.

Kissamme suunnisti kohti vesitornin tonttia. Mahtavat lumivallit ovat edelleen talven jäljiltä vesitornin tontin suojana. Kissallehan se on helppo kavuta kukkulan kuninkaaksi, mutta tällaiselle kaltaiselleni emännälle se ei olekaan niin helppoa. Toisekseen lumikasat ovat jo sen verran sulaneita, etteivät kannattele elopainoani. Pysyttelin siis visusti omalla tontillamme.

Jonkin ajan kuluttua huomasin, että yhden lumivallin kautta oli tehty polku vesitornille. Ei muuta kuin kipuamaan. Helppoa, kunnes toinen jalkani upposi lumihankeen. Lyhytvartiset Icebugit jaloissani toinen nilkkani oli oitis lumesta märkä. Ei se kuitenkaan haitannut menoa. Meillä oli selvä määränpää. Vesitornille. Siellä oli lumi jo sulanut ja nurmikko näkyi.

Lämmittävän auringonpaisteen valokeilassa kierismme vesitornia ympäri kolmisen kertaa. Kissasta näki, että tämä on elämää. Itsekin nautin valonsäteistä ja hymyilin. Sitten näin sen. Hämähäkin! Siinä se pieni niveljalkainen vilisti pitkin vesitornin seinää. Nyt se on ainakin selvää. Kesä on tulossa!

Talven ja kevään raja

PS. Olen näköjään hyvä keksimään kaikkea muuta aktiviteettia, kun pitäisi tehdä kouluhommia, etenkin kirjoittaa englannin esseetä.