Kesäloman aikana muuttuu unirytmi ja tulee valvottua huomattavasi myöhempään kuin normaalisti, jolloin Nukkumatti heittää unihiekkaa jo puoli yhdeltätoista illalla. Yksi lomailta vaihtui yöksi, eikä Nukkumattia kuulunut. Minua alkoi häiritä kaikki öiset äänet.
Ensimmäinen häirintä tuli jostain ötökästä. Kuulin korvani juuressa siipien lepatusta. Mitä ihmettä, onko parvekkeen raolleen jätetystä oviaukosta lentänyt perhonen makuuhuoneeseemme. Yöpöydän lamppuun valo ja silmälasit päähän. Missä se ötökkä on? Tapan sen! Ei näy ötökkää. Kääntelen päätäni ja yritän terästää katsettani. Äh, ötökkä on lentänyt makuuhuoneemme kattoon. Totean sen verkkosiipiseksi, vihreäksi lentäjäksi. Seuraavana päivänä netin ihmeellisestä maailmasta selvitin itselleni, että kyseessä on harsokorento. Valot kiinni ja pää takaisin tyynyyn. Menee muutama minuutti ja taas siipien lepatus kuuluu korvani juuresta. Valot päälle. Missä se on? Haa, ötökkä eli harsokorento on laskeutunut yöpöytäni voidepullokokoelmani kimppuun. Nenäliina käteen ja tappo yhdellä iskulla. Pääsinpäs siitäkin ötökästä.
Yritän edelleen etsiä Nukkumattia. Ei näy eikä kuulu. Muuta kyllä kuuluu. Seuraavana kadulta alkaa kuulua kovaäänistä laulua Aikuisesta Naisesta. Lauluäänien perusteella epäilen kyseessä olevan 5-6 hengen joukon nuoria aikuisia, jotka jostain kumman syystä, ovat sinä yönä päättäneet tulla kuorestaan ja aloittaa Aikuisen Naisen elämän. Joukossa on sekä nais- että miespuolisia henkilöitä. Etenkin miespuolisten henkilöiden avautuminen Aikuisen Naisen elämästä saa minut mietteliääksi. Onneksi joukko etenee humalatilaansa nähden suhteellisen ripeästi ja kohta on taas hiljaista.
Hiljaista, niin minä kuvittelin. En vain tiennyt, että Nesterallin yksi erikoiskoe oli siirretty Keravan Kalevankadulle. Sarjojakin tuntui olevan useita. Mopoille, moottoripyörille sekä henkilöautoille omansa. Pääasia tuntui kuitenkin olevan, mitä kovempaa ajat sitä parempi. Niinhän se rallissa usein menee. Välillä vaan ihmettelin, kuinka ajoneuvot oli päästetty yhtäaikaa liikenteeseen vai oliko moottoripyörillä kenties oma kilpailunsa menossa rata-ajojen ominaisuudessa. En päässyt tästä selvyyteen, eikä paikallislehdessä ole julistettu minkään valtakunnan urheilutuloksia näistä kisoista.
Tulisiko Nukkumatti vihdoin ja viimein? Toiveikkaana odotan. Vielä mitä. Nukkumatti taisi unohtaa minut, koska linja-auto pysähtyy talomme kohdalle ja joku nousee autoon tai autosta pois. Epäilen, että Nukkumatti lähti lätkimään bussikyydillä. Sitäkin kyllä ihmettelen, miksi linja-auto kulkee keskellä yötä. Eihän ne kulje päivälläkään.
Koska Nukkumattia ei näy eikä kuulu, olen jo aikeissa luovuttaa. Sinnikkäästi kuitenkin kääntyilen sängyssäni ja nyt olen varma, että nukahdan. Samassa parisängyn toiselta puolelta alkaa kuulua kovaääninen kuorsaus. Tämäkin vielä. Mies joka täällä asuu, päätti avata sanaisen arkkunsa yöllä, pitäen sellaista meteliä, ettei siinä nukkuisi kukaan. Ei auta kylkeen tökkiminen, ei mikään. Hetkiseksi mies antaa toivoa. Kuorsaus loppuu ja odotan autuaasti unta tulevaksi. Taisi kuitenkin olla kiusantekoa miehen puolelta, koska kohta kovaääninen kuorsaus taas jatkuu.
Tuntuu, että olen valvonut koko yön. Aamuyön tunteina saan jostain unihiekkaa silmiini ja nukahdan. Nukkuminen jää kuitenkin lyheksi, koska pian nukahtamiseni jälkeen sänkyni vierestä kuuluu kovaääninen ja vaativa nau. Yritän olla nukkuvinani, niin kissa kävelee takajaloillaan sänkyni vierustaa ja kynsii etutassuillaan patjaani. Raps, raps, raps, nau. Kyynärpäästäni puraistaan ja naukuminen vaihtuu maukumiseksi. Kissa hypää sänkyyni ja tulee pääni yläpuolelle loikatakseen saman tien kasvojeni yli pois. Tassut ja mahakarvat vain viistävät kasvojani. Kiusa se on pienikin kiusa. Onneksi olen kesälomalla ja voin yrittää nukkua päiväunet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti