Marraskuun lukuhaaste 2020

 

En ole aikaisemmin osallistunut Karo Hämäläisen luotsaamaan marraskuun lukuhaasteeseen. On mennyt jotenkin aina ohi. Tänä vuonna huomasin kuitenkin Instagramissa @marimoision lukuhaastevinkkauksen, joten olin kärppänä mukana haasteessa. Kuinka sitten kävikään?

1.-7.11.2020

Sunnuntaina heti innolla mukaan lukuhaasteeseen ja luettuja sivuja tuli 37, mutta sen jälkeen iskikin arki. Herra Karvajalka alkoi oksennella sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, joten ajatukset olivat muutaman päivän ajan ihan jossain muualla kuin lukemisessa. Viikon loppua kohti sivumäärät hieman kasvoivat, mutta vain kolmena päivänä ehdin lukea vähintään 30 sivua. Kuluneella viikolla luin Anna-Kaari Hakkaraisen Dioraamaa ja Kjell Westön Tritonusta.

 

8.-14.11.2020

Kuvittelin, että seuraava viikko olisi mennyt paremmin, mutta yhteensä luettuja sivuja oli vielä vähemmän kuin ensimmäisellä viikolla. Surkeaa toimintaa. Kolmena päivänä sentään pääsin haasteen asettamaan tavoitteeseen. Tällä viikolla sain päätökseen Hakkaraisen Dioraaman. Sen sijaan Westön Tritonus jatkui edelleen. Lisäksi aloitin lukemaan Annamari Marttisen Korsettia.

 

15.-21.11.2020

Jee! Kolmas viikko ja peräti viiden päivän saavutukset haasteessa. Tällä viikolla viihdyin edelleen Tritonuksen ja Korsetin parissa.

 

22.-28.11.2020

Jestas. Tällä viikolla luin eniten sivuja koko kuukautena, vaikka tässä haasteessa ei yhteismääriä lasketakaan. Mutta kun tilastoa katselen, niin vain kolmena päivänä olen ennättänyt lukea vähintään 30 sivua. Korsetti tuli luettua loppuun, mutta Tritonus on edelleen kesken. Luin myös Karin Erlandssonin ja Peter Bergtingin Yöjunan tällä viikolla.

 

29.-30.11.2020

Kuukauden viimeiset kaksi päivää haaste meni kirkkaasti läpi. Sain Tritonuksen päätökseen. Eihän siinä mennyt kuin koko marraskuu, että sain kirjan luettua. Hitaasti hyvä tulee. Lisäksi aloitin lukemaan Davis Baldaccin Jouluksi kotiin -kirjaa.

 

Yhteenvetona voi sanoa, että kuutenatoista päivänä ehdin lukea haasteen asettaman tavoitteen verran eli ei mitenkään kehuttavasti. Toisaalta lukemisesta ei saa ottaa paineita, vaan siitä pitää nauttia. Toisinaan on enemmän aikaa lukea ja toisinaan vähemmän.

Osallistuitko sinä marraskuun lukuhaasteeseen? Jos osallistuit, kuinka meni?

 

 

 

Elias Canetti: Marrakešin ääniä

Lukupiirissä kaivattiin pikaluettavaa tai ainakin jotain ohuempaa kirjaa luettavaksi ennen seuraavan lukupiirin jättiteosta. Kaivoin lukemattomien pinoja ja esiin tuli Elias Canettin Marrakešin ääniä (Tammi, 1987). Kirjaehdotukseni hyväksyttiin, joten olihan kirja luettava. Itseasiassa kirjan alkusivuilla ymmärsin lukeneeni kirjan jo joskus aikaisemmin. Luultavasti silloin, kun tein turistimatkan Marokkoon.

Marrakešin ääniä koostuu pienistä, novellimaisista tarinoista, joilla on kuitenkin todellisuuspohjaa. Elias Canetti vietti yli 50 vuotta sitten jonkin aikaa Marokossa, kun hänen ystävänsä oli filmaamassa siellä. Canetti vietti päivänsä tutkien, tarkastellen ja aistien ympäristöä. Marrakešissa sitä riittääkin. Tuoksut, hälinä, basaarit, torit, kauppiaat ja kerjäläiset. Kaikki samassa paikassa. Canetti kuvaa paikallista elämää sellaisena kuin se on. Kaunistelematta ja sievistelemättä millään tavoin. Kamelit saavat omanlaisensa kohtelun. Katujen tuoksut muuttuvat myytävien artikkeleiden mukaan. Oikeastihan kaikki on kaupan, kunhan hinnasta päästään yksimielisyyteen. Saman tavaran hinta on tietysti eri ihmiselle erilainen.

Marrakeš tuntuu olevan paikka, jossa koko maailman kirjo on löytänyt paikkansa. Canetti tekee tuttavuutta paikallisten kanssa. Hän onnistuu saamaan itselleen myös ystävän, joka osoittautuu toisinaan aikamoiseksi riesaksi. On myös opettaja, joka ei ole Canettia tunnistavinaan, vaikka mies on vasta edellisenä päivänä Canettin tavannut. Canetti haluaa oppia maan kulttuurista mahdollisimman paljon, eikä aina ymmärrä sitä, että on saattanut itsensä naurun alaiseksi tai kaikkien tuijotuksen kohteeksi.

Lukupiirissä syntyi heti keskustelua siitä, kuinka kirjan tapahtumat voisivat olla nykypäivästä, mutta ovatkin oikeasti tapahtuneet yli 50 vuotta sitten. Itselleni tämä aikajänne oli suuri hämmästys. En muista, minä vuonna Marokossa olin, mutta on siitä ainakin yli viisitoista vuotta. Luultavasti enemmänkin. Kirjan tapahtumat olivat aivan kuin olisivat tapahtuneet silloin, kun itse olin siellä. Niin realistisia, että hämmästyttää.

Marrakešin torilla joskus vuonna yksi ja kaksi. Lammasjuhlien vuoksi tori oli lähes tyhjä.

Mitä sitten pidimme kirjasta? Osa oli ihastuneita, osa vähemmän. Itse pidin kirjasta. Jollain tavoin nautin pienten tarinoiden tuomista matkakuvista. Kirjaa myös arvosteltiin siitä, että tarinoiden olisi kuviteltu olevan värikkäämpiä. Matkaesitteet ovat Marrakešista tällaisen kuvan luoneet. Onhan se elämä siellä aikamoista. Canettin tarinoissa oli ehkä hieman surumielistä tunnelmaa. Itse ajattelen asian niin, että eihän siellä ainakaan silloin, kun minä siellä matkailin, tuntunut olevan mitään sympatioita esimerkiksi köyhiä tai vammaisia kohtaan. Naisia ei puolestaan näkynyt missään. Luohan sekin surullista tunnelmaa. Toisaalta kirjan tarinat ovat hyvin aidon tuntuisia. Canetti on varmasti kirjoittanut ne sillä sydämellä, mitä hän on aidosti nähnyt ja kokenut.

Elias Canetti voitti vuonna 1981 kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Vaikka lukupiiriläisille Canetti oli ensikosketus, paitsi minulle uusintakosketus, tuli todettua, että Canettin tuotantoon kannattaisi tutustua enemmänkin. Hänen teoksiaan löytyy esimerkiksi Tammen keltaisesta kirjastosta, joka yleensä luetaan laatukirjojen sarjaksi. Etenkin Kyllikki Villan suomennokset kiinnostaisivat.

Kirjan saksankielinen alkuteos Die Stimmen von Marrakesch - Aufzeichnungen nach einer Reise on ilmestynyt vuonna 1967. Kirja on julkaistu suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1981 ja sen on suomentanut Esa Adrian.

Elias Canettin Marrakešin ääniä sopii luettavaksi henkilöille, jotka rakastavat matkakirjoja. Kirja on myös oiva kuvaus sellaiselle, joka on matkaamassa Marokkoon.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3+.

Kirjalla osallistun myös Oksan hyllyllä -blogin Kirjankansibingoon. Tämän kirjan kansi menee ruutuun ”eksotiikka”. Tämä ei tarvinne sen suurempia selittelyjä.

Kesän 2019 kirjankansibingo

Oksan hyllyltä -blogin Marika haastaa tänäkin kesänä kaikki kirjoja lukevat pelaamaan kirjankansibingoa. Itse otan kesän hauskimman haasteen vastaan, koska ehdin jo hieman kyselläkin asian tiimoilta. Viime vuonnakin olin mukana, vaikka lopputulos ei ollutkaan mikään huippu. En saanut yhtään riviä täyteen. Mutta en lannistunut tästä, koska kyseessä on ilman muuta leikkimielinen haaste. En aio metsästää kirjoja kansien perusteella, vaan luen sitä, mitä olen ajatellutkin lukea.

Kirjankansibingon säännöt ovat yksinkertaiset:

Kirjankansibingossa voi lukea kirjoja laidasta laitaan. Kaikki käyvät. Ideana on, että ruudukkoon voit laittaa ruksin, kun luetun kirjan kansi mielestäsi sopii ruudun sanaan tai aiheeseen. Bingo muodostuu viidestä peräkkäisestä pysty-, vaaka- tai vinoruudusta.

Kesän kirjankansibingo alkaa tänään 2,6.2019 ja päättyy sunnuntaina 25.8.2018.

Kuulostaako kivalta? Tämä haaste kannattaa ottaa vastaan, vaikka et kirjoittaisikaan blogia tai olisi Instagramissa. Haaste nimittäin löytyy sieltäkin.

Runohaasteen koosteruno

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja samalla Reader, why did I marry him? -blogin runohaasteen viimeinen osallistumispäivä. Haaste kesti kokonaisuudessaan vuoden 2018. Hieman runojen lukeminen laski verrattuna vuoteen 2017. Silloin luin kokonaiset kymmenen runokirjaa. Tänä vuonna tuli luettua vain yhdeksän. Minulle määrä on kohtalainen, koska en ole juuri aiemmin runoja lukenut. Siksi täytyy kiittää Reader, why did I marry him? -blogin Omppua, koska ilman häntä, en varmasti olisi tällaisiinkaan määriin yltänyt.

Tämän vuoden runohaasteen teki entistä kiehtovammaksi se, että haasteen päätteeksi jokainen haasteeseen osallistuja julkaisee oman runon, joka on muodostettu luettujen runokokoelmien nimistä. Lisäksi kukin voi halutessaan täydentää runoa omilla sanoillaan, koska muuten tehtävä voisi olla aika hankala.

On siis aika paljastaa runoni. Lukemieni runoteosten nimet ovat kursiivilla.

Elämää Lagoksessa

mitä se on?

Se on Hopeanmustaa,

Harmaa säteilee

Ensimmäinen rakkaus

Ikimuistettavin,

hellyttävin

Vaikeaa se silti

Saattaa, olla

mysteerisessä

Lagoksessa

Tällöin on

Sinun vuorosi loistaa

Lagoksessa

Rakkaudesta, rakkaudella

Rakastuneena

Yömatkat Lagoksessa

salaperäisiä,

kimurantteja

ja hämäriä ovat

Kissojen kielen kompasanakirja

matkaoppaaksesi ota

Runon runoteokset löydät alla olevien linkkien takaa.

Rita Dahl: Elämää Lagoksessa  

Bruno K. Öijer: Hopeanmustaa

Tuuli Tamminen-Syrjälahti: Harmaa säteilee

Risto Ahti: Ensimmäinen rakkaus

Tomi Kontio: Saattaa, olla

Juha Tapio: Sinun vuorosi loistaa

Mauno Saari: Rakkaudesta, rakkaudella

Juuli Niemi: Yömatkat

T. S. Eliot: Kissojen kielen kompasanakirja

Vuosi sitten tein tilastointia runoista. Tänä vuonna en tehnyt. Sen kyllä huomasin, että jostain syystä tuli luettua enemmän miesten kirjoittamia runoteoksia kuin naisten. Vuosi sitten tilanne oli tasan puolet ja puolet. Edellisessä runohaasteessa huomasin lukevani runoja eniten talvella. Tänä vuonna painotus siirtyi kevääseen. 

Runohaaste oli jälleen kerran kiva. Mielenkiinnolla odotan, millaisia runoja muut haasteeseen osallistujat ovat saaneet aikaiseksi.

Kesän kirjankansibingo

Nyt otan haasteen vastaan, koska tämä kuulostaa superhauskalta. Kirjankansibingo. Kirjablogeissa on jo muutamana kesänä pyörinyt kirjankansibingo, mutta haaste on jäänyt kesän kynnyksellä jotenkin aina huomaamatta. Nyt huomasin haasteen Oksan hyllyltä -blogin Marikan postauksesta. Pakko osallistua siis.

Kirjankansibingossa laitetaan ruudukkoon ruksi, kun luetun kirjan kansi sopii ruudussa olevaan sanaan. Bingohan muodostuu tietysti sitten, kun ruudukossa on viisi peräkkäistä ruksia pysty-, vaaka- tai vinoruuduissa. Kaikki kirjat ovat mukana haasteessa eli sikälikin hauska haaste.

Kesän kirjankansibingo alkaa tänään 31.5.2018 ja päättyy sunnuntaina 19.8.2018.

Miltä kuulostaa? Ota sinäkin haaste vastaan, vaikka et blogia pitäisikään.