Risto Ahti: Ensimmäinen rakkaus

Piti toukokuussa postata kevään viimeisestä Bloggariklubista, mutta aika kului ja postaus jäi tekemättä. Palaan nyt kuitenkin hieman aiheeseen, koska kevään viimeisellä Bloggariklubilla oli vieraana Risto Ahti kertomassa uudesta runokirjastaan Ensimmäinen rakkaus (WSOY, 2018). Tilaisuudessa saimme runokirjat kotiin vietäviksi. Kiitos siis kustantajalle, kuten kiitos myös Risto Ahdille mielenkiintoisesta haastattelusta.

Nyt on todella vaikea kuvailla kirjan runoja, koska Risto Ahti on guru kirjoittamisen saralla. Joka tapauksessa ihastuin kirjan runoihin. Pidin ihanista luontokuvauksista ja yksityiskohdista. Pidin siitä, kuinka jossain toisessa runossa ikään kuin palattiin edellä mainittuun asiaan. Runoja oli ihana makustella ja mietiskellä. Yhtä runoa saatoin lukea useaan kertaan ja yrittää päästä oikein kunnolla runon sisälle. WSOY:n sivuilla kirjaa kuvataan oivasti: ”Risto Ahti pohtii ihmisen suhdetta kieleen, mieleen, lukemiseen ja runouteen”. Näin asia todellakin on. Etenkin mieleen liittyvät runot ovat hyvin paljon ajatuksia herättäviä.

Risto Ahti kertoi Bloggariklubilla, että kirjoittajan pitää ottaa vastaan se, mitä häneltä itseltään tulee luontaisesti ulos, ja mitä elävää itsestään syntyy. On myös nähtävä elävän ja kuolleen tekstin ero. Elävästä tekstistä näkee, mistä teksti on lähtöisin. Ahti kertoi myös sen, että kun ihminen puhuu totta, on hän runoilija. Hienosti sanottu. Ihmisen on oltava myös omahyväinen ja rakastettava itseään niin paljon, että voi rakastaa toista. Tällä tavoin ihminen löytää itsestään jotain sellaista, jota voi antaa toiselle. Filosofisia ajatuksia, jotka laittavat mielen mukavasti liikkeelle.

Runokokoelmassa on muutamassa runossa maininta joen vahvuudesta, kuinka se virtaa suoraan, vaikka maa olisi mutkalla. Tämä on Ahdin mukaan sitä, että kannattaa olla jääräpäinen, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Risto Ahti mainitsi myös mielipiteensä siitä, kuinka Ilmari Kianto uskalsi sanoa, toisin kuin Eino Leino.

Kirjan kansikuvitus on upea. Päällys on Martti Ruokosen käsialaa, mutta naivistinen maalaus on Henri Rousseaun Tropical Forest: Battling Tiger and Buffalo (1908). Minähän rakastan naivistista taidetta, joten tästä ei tarvitse enempää edes avautua. Ihana!

Ensimmäinen rakkaus on Risto Ahdin 39. teos. Ensimmäinen runoteos Talvi on harha on peräti yli viidenkymmenen vuoden takaa vuodelta 1967. Aika hurjaa ja ihan mieletön teosmäärä kokonaisuudessaan. Risto Ahti on toiminut Oriveden Opistossa kirjoittamisen opettajana ja moni nykykirjailija onkin ollut hänen opissaan. Tähän on pakko kertoa, että minäkin olin aikeissa 1980-luvulla hakea Oriveden Opistoon kirjoittamista opiskelemaan. Iso ruskea kirjekuori tuli kotiin, ja olisi vain vaatinut sen, että täyttelen lomakkeet ja teen mahdolliset tehtävät, jos sellaisia vaadittiin ja haen opiskelemaan, mutta aloin hannata. En hakenut. En sano myöskään sitä, että olisin opistoon päässyt opiskelemaan, koska taatusti joukossa olisi ollut minua huomattavasti lahjakkaampia kirjoittajia. On kuitenkin hauska maalailla kuvia jälkikäteen, että olisin saattanut joskus päätyä Ahdin opetettavaksi ja ehkä tällä hetkellä ansaitsisin elantoni jostain ihan muualta kuin sieltä, mistä nyt ansaitsen. Elämä on täynnä valintoja.

Risto Ahti signeerasi saamani kirjan ja laittoi viittauksen sivulle 39, jolta löytyy runo Häät. Tähän täytyy vielä ottaa kyseisen runon ensimmäinen säe. Ajattelemisen aihetta monille.

Koristelen kivitalon ruusuilla

ja peitän viiniköynnöksillä.

Niin valehtelen minkä jaksan.

Ote lainattu Risto Ahdin teoksesta Ensimmäinen rakkaus runosta Häät.

Risto Ahdin runokokoelmalla Ensimmäinen rakkaus osallistun Reader, why did I marry him? -blogin runohaasteeseen.

Kirjalla osallistun myös Oksan hyllyllä -blogin Kirjankansibingoon. Tämän kirjan kansi menee ruutuun ”metsä”, koska kirjan kannessa on viidakkometsä.