Helsingin Kirjamessuilla

 

Pidin torstain ja perjantain vapaata. Aikomukseni oli haahuilla Helsingin Kirjamessuilla useampana päivänä, mutta totaalisen väsymyksen vuoksi kävin messuilla vain perjantaina. Työkiireet ovat imeneet nyt kaikki mehut minusta. Sitä on kuin zombie päivästä toiseen, mutta toisaalta se sopii hyvin tähän aikaan. Tänäänhän on virallisesti Halloween. Tosin eilen illalla junassa jo oli aika hurjannäköisiä tyyppejä. Tietenkin, jos he aikoivat siirtyä jonnekin keskiyön juhliin, niin pukeutuminen sopi asiaan loistavasti.

Mutta hirviöistä asiaan. Sen verran tein pohjatyötä, että merkkasin kaksi haastatteluajankohtaa paperille, koska halusin kuulla ne. Olisi ollut myös pari lukupiiriä, jotka olisivat kiinnostaneet, mutta tiesin jo etukäteen, etten jaksa kierrellä messuilla niin pitkään, vaikka se kuinka mukavaa olisikin. Messuille saavuttuani aloin kierrellä eri osastoilla. Tarkoituksenani ei ollut ostaa mitään, koska kotona on muutenkin valtavat lukemattomien kirjojen pinot. Siitä huolimatta sorruin. Kolmeen kirjaan, joista yksi kylläkin menee joululahjaksi. Kirjamessut onkin yksi loistava paikka tehdä hyviä joululahjalöytöjä.

Helsingin Kirjamessujen esiintymislavat ovat mukavasti nimetty Helsingin eri kaupunginosien mukaan. Töölön lavalle piti suunnistaa kirjaostosten jälkeen. Siellä oli Petra Maisosen haastattelussa Katja Kärki Eeledin ja Saara Cantell Kaikki tuoksuu lumelta -kirjan tiimoilta. Kummaltakin kirjailijalta on tänä vuonna ilmestynyt toinen kaunokirjallinen romaani. Koska olen kirjat lukenut, halusin myös kuulla, mitä naiset kertoivat kirjoistaan. Katja Kärki kertoi, että ensimmäisen kirjan ylistykset loivat kirjoitustyöhön omaa painetta. Toisaalta Eeled on täysin erilainen romaani, joten paineisiin ei saanut juuttua kiinni. Saara Cantell kertoi, että kirjoitustyön paineet ovat elokuvamaailman puolelta tuttuja. Kirjaan piti tehdä paljon taustatyötä, mutta onneksi on internetin ihmeellinen maailma olemassa. Molemmilla naisilla on jo seuraavat kirjat työn alla.

Petra Maisonen haastattelee Katja Kärkeä ja Saara Cantellia

Kun olin saanut kuunneltua haastattelut, lähdin pyörimään ympäri messuosastoja. Täytyy sanoa, että meinasi iskeä kauhea raivo. Helsingin Sanomien päällekäyvät nuoret kauppamiehet olivat superärsyttäviä. Jos sanon nätisti, että ei kiitos, se tarkoittaa sitä. Ei aleta vängätä ja pakkomyydä lehtiä, jotka jäisivät kuitenkin lukematta. Argh! Pyöriessäni osastolta toiselle jouduin Viinikylän hämyiseen tunnelmaan. Forsmanin teeltä olisin halunnut ostaa haudutettavia teelajitelmia, mutta eipä näkynyt yritystä tänä vuonna messuilla.

Viinikylän hämärästä palattuani katsahdin Senaatintorin lavalle. Mitä? Pedro Hietanen puhumassa. Sinne siis. Siellä oli aika montakin muuta vanhaa partaa allekirjoittaneen lisäksi. Todellakin se parta jo kasvaa tämän ikäisellä naisella. Haastattelupenkeillä istuivat Pedro Hietasen lisäksi Seppo Pietikäinen ja Tommi Saarela. Viimeksi mainittu on kirjoittanut kirjan Pave Maijanen – Elämän nälkä. Tästä opuksesta riittikin lavalla juteltavaa. Ei meinannut aika riittää. Rakastan tällaisia keskusteluja, joissa muistellaan menneitä aikoja. Hieno rupeama.

Pedro Hietanen vauhdissa. Seppo Pietikäinen ja Tommi Saarela odottavat puheenvuorojaan.

Koska siinä sopivasti jakkaralla istuin ja seurasin, minkä hämmingin Pedro Hietanen sai aikaiseksi poistuttuaan lavalta, kuulin, että seuraavaksi samaiselle lavalle oli nousemassa Eveliina Talvitie ja Anu Sinisalo. Eveliina Talvitieltä on ilmestynyt kirja Vanha nainen tanssii. Kirjassa käsitellään naisen vanhenemista ja sitä, kuinka usein vanhempia naisia katsotaan hieman kieroon, jos he oikein intoutuvat tanssin syövereihin. Talvitie ja Sinisalo lumoavat tällaiset väitteet. Naisen kannattaa tanssia. Olipa hän minkä ikäinen tahansa. Miksi piilottaa naiseutta, joka meissä naisissa luontaisesti on?

Eveliina Talvitie ja Anu Sinisalo

Töölönlahden lava olikin mielenkiintoinen. Saavuin paikalle aika viime tipassa, eikä istumapaikkoja enää ollut. Ihmettelin, missä haastattelu tapahtuu. Siellä nimittäin piti olla Pirkko Soininen kertomassa kirjastaan Valosta rakentuvat huoneet. Olihan siellä. Haastattelija ja haastateltava istuivat suljetussa lasikopissa kuulokkeet korvillaan. Haastattelua pystyi kuuntelemaan maksuttomassa messuradiossa. Jotenkin tämäkin asia oli minulle uutta, mutta kaikkea sitä oppii joka päivä.

Messuradiohaastattelussa Pirkko Soininen

Soinisen haastattelun jälkeen vielä hetkisen kiertelin ympäri messuosastoja ja välttelin Helsingin Sanomien myyntitykkejä. En kuitenkaan kauhean pitkään jaksanut kierrellä. Päätin lähteä kotiin ja nauttia leppoisasta perjantaista. Ei kiirettä minnekään, eikä mitään työpaineita.

Tällä kertaa messuilla oli mukava kierrellä. Vasta iltapäivällä alkoivat koululaisvirrat lisääntyä ja tuli paikoittain ahdistusta ryysiksestä. Kasvomaskeja käytti varmasti suurin osa messuvierailijoista, joten oli ihan turvallinen olo kierrellä. Pakko myös mainita neuloosi. Ihan oikeasti. Ainakin kahdella naisella näin käsityön mukanaan. Mikä mahtava idea. Kuunnella eri lavoilla tapahtuvia haastatteluja ja neuloa samalla vaikka villasukkia. Kaksi hienoa harrastusta kahdella kertaa. 

Kävitkö sinä Helsingin Kirjamessuilla? Teitkö ostoksia vai keskityitkö haastatteluihin?

Helsingin kirjamessuilla osa 2

Kun vauhtiin päästiin, niin jatketaan vielä toisella kirjamessuaiheisella postauksella. Edellisessä postauksessa kerroin perjantain messuiluistani. Nyt on vuorossa lauantai.

Olin ilmoittautunut kolmeen bloggaajatilaisuuteen, joten postauksen pääpaino on näissä tapahtumissa. Ennen bloggaajatilaisuuksia ehdin kuitenkin pikaisesti vielä kierrellä messuosastoja. Yleisöä oli todella paljon, mutta kyllä sekaan mahtui kirjoja kääntelemään. Kirjailijahaastatteluja en kuunnellut, paitsi pikaisesti Hakaniemi-lavalla ollutta Rosa Meriläistä, jota haastatteli Jussi Tiihonen. Täytyy kyllä sanoa, että jos en olisi ollut puolikuntoinen, olisin nauttinut siitä, kuinka olisin voinut fiilistellä erilaisia keskusteluja kuunnellen. No, ehkä ensi vuonna ei tauti jyllää.

Tuolla kaukana Rosa Meriläinen kertoo kirjastaan Virhe (Teos, 2019)

Kiertelyiden jälkeen suunnistin kohti Kustantamo S & S:n bloggaajatilaisuutta. Mukana olivat kirjailijat Annastiina Storm, Anja Portin ja Olga Kokko kertomassa uusimmista kirjoistaan sekä kirjailijan ja kustannustoimittajan suhteesta. Jokainen kirjailijoista myönsi, kuinka tärkeää on se, että kustannustoimittaja ohjaa kirjailijaa oikeille urille ja kertoo, mitä kannattaa jättää pois. Kustannustoimittajalta saa myös hyviä ideoita ja hän rohkaisee kokeilemaan. Olimme ennakolta saaneet valita kaksi kirjaa. Minä valitsin Annastiina Stormin Kerro, kerro (2019) ja Anja Portinin Muistokirjoituksen (2019). Ennen kuin tilaisuus ehti alkaa, Annastiina Storm kertoi, että nämä kaksi romaania on kuvattu sisarteoksiksi. Muistokirjoituksessa äiti pyytää tytärtään kirjoittamaan hänestä muistokirjoituksen. Kerro, kerro puolestaan kertoo siitä, kuinka tytär lähtee selvittämään edesmenneen äitinsä vaiettua salaisuutta. Olga Kokon Munametsä kertoo pilke silmäkulmassa kolmikymppisestä Linneasta, joka nauttii sinkkuudestaan ja harrastaa irtosuhteita. Kirja on syntynyt osin Olga Kokon blogikirjoituksista. On muuten pakko mainita, että saimme myös mahtavat Märta Tikkanen -kangaskassit kotiin vietäviksi. Kyllä sen kassin kanssa on kiva kulkea kaupungilla.

Iloiset kirjailijat Annastiina Storm, Anja Portin ja Olga Kokko

Innolla oli kaksi eri tilaisuutta, joihin molempiin halusin osallistua. Ensimmäinen tilaisuus oli aiheeltaan kuuma peruna eli ilmastonmuutos. Tällä kertaa ei kuitenkaan asiaa jauhettu kuivasti ja kapulakielellä, vaan värikkäästi ja mukavalla tavalla. Tietokirjailija Laura Ertimo ja sarjakuvataiteilija Mari Ahokoivu ovat tehneet alakouluikäisille suunnatun tietokirjan Ihme ilmat! (2019). Ertimo oli paikan päällä kertomassa kirjasta ja Ahokoivu Skypen välityksellä Tanskasta. Ahokoivu ei siis kuormittanut ilmakehää hiilidioksidipäästöillä, koska ei lentänyt Tanskasta Suomeen. Pienillä teoilla on suuri vaikutus. Ertimo ja Ahokoivu kertoivat kirjastaan, että kirjan hahmot asuvat Suomessa, mutta kirja on kansainvälinen, koska ilmastonmuutos ei ole pelkästään suomalaisten asia. Kirjan käännösoikeudet on myyty useisiin maihin, sillä kirjalla on selkeä tarve. Sain tilaisuudesta kirjan itselleni ja täytyy sanoa, että olen pitänyt lukemastani. Vaikka ilmastonmuutosasiat pitäisi olla jollain tasolla tiedossani, laittaa kirja ajattelemaan asioita. Lupaan, että tästä upeasta kirjasta tulee oma postaus myöhemmin.

Dekkaristi Arne Dahl oli Innon toisen tilaisuuden kirjailijavieras. Olihan herraa mentävä katsomaan ja kuuntelemaan. Ihan vain siksi, että Arne Dahl vaikuttaa hyvin sympaattiselta mieheltä, vaikka aikamoisen karmaisevia dekkareita kirjoittaakin. Ja tuo edellinen on kohteliaisuus. Dahl kertoi, ettei Arne Dahl ole hänen oikea nimensä. Oikea nimi on Jan Arnald. Dahlin uusin suomennettu teos Äkkisyvä (2019) jatkaa Sam Bergerin ja Molly Blomin tarinaa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kirja odotti minua valmiiksi jo kotona ja odottaa lukemista. Käännöksistä kysyttäessä Dahl kertoi, että hän ei voi tietysti tarkastaa suomenkielistä käännöstä, mutta hän luottaa Kari Koskeen, joka on suomentanut Dahlin muutkin teokset. Suomalaisista dekkareista Dahl mainitsi ensimmäisinä Antti Tuomaisen ja Leena Lehtolaisen. Dahlin kirjailijaura vaati nykyään paljon matkustelua, koska kirjoja pitää markkinoida. Onnekseen hän on oppinut kirjoittamaan myös hotellihuoneissa.

Arne Dahl

Tällaiset mahtavat tilaisuudet kun sain kokea, olin niin onnellinen, että lähdin kotiin. Nyt on taas vuosi odotettava ennen seuraavia Helsingin kirjamessuja

Oletteko muuten lukeneet mitään postauksessa mainituista kirjosta?

Helsingin Kirjamessut osa 2

On aika koota ajatukset yhteen Helsingin Kirjamessujen lauantaista tai siitä, mitä itse messuilla tulin puuhailleeksi. Herätys oli varhainen, koska lauantain ensimmäinen etappi oli Bonnierin perinteinen bloggariaamiainen. Tykkään tilaisuudesta todella paljon, koska siellä tapaa suuren joukon kirjabloggareita kerralla ja kirjailijavieraat ovat aina todella mielenkiintoisia.

Tänä vuonna Bloggariaamiaisen kirjailijat olivat Veera Nieminen, Liina Putkonen, Satu Vasantola, Antti Heikkinen sekä Anja Snellman. Mielenkiintoisia nimiä vai mitä? Veera Niemisen Ei muistella pahalla on kertomus eron jälkeisestä elämästä ja ennen kaikkea kostosta. Kostohan on aina suloinen, ja ennen kaikkea aikuismainen teko. Vakavasti ottaen tätä kirjaa on luettava pilke silmäkulmassa. Liina Putkonen puolestaan voitti Rikos-Kniga kilpailun ja sitä myötä Jäätynyt tyttö tuli eläväksi romaaniksi. Kyseessä on yhteiskunnallinen ja psykologinen dekkari, jossa nuori poliisi joutuu tutkimaan ensimmäistä murhatapaustaan. Onko kyseessä kunniamurha vai jotain muuta? Satu Vasantolan esikoisromaani En palaa takaisin koskaan, luulen sijoittuu Pohjanmaalle. Samalla se on ennen kaikkea kertomus luokkaloikasta, ja siitä, millaisia tunteita liittyy siihen, kun siirtyy yhteiskuntaluokasta toiseen. Antti Heikkisen Kehvelistä olenkin kirjoittanut jo muutamaan otteeseen. Täytyy kyllä myöntää, että teatterialan ammattilaisena Heikkisen lukunäyte Kehvelin siitä kohdasta, jossa Veikko Vennamo ja Johannes Virolainen tekivät ruokaa, oli jotain huikeaa kuunneltavaa. Anja Snellmanin Kaikkien toiveiden kylä on kirjailijan mukaan antanut odottaa oikeaa aikaa. Ajatus tästä kirjasta on itänyt pitkään, mutta nyt vasta Snellman uskalsi kirjan kirjoittaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Kreetalle, jossa 93-vuotias Agave tapaa ulkomaalaisen noin 30-vuotiaan naisen. Naisten välille syntyy odottamaton ystävyys. Naisten lähtökohdat ovat täysin erilaiset, mutta yhteisiäkin asioita löytyy.

Bloggariaamiaisen jälkeen lähdin Kristallin kirkkaasti -blogin Kristan kanssa kiertelemään messuhalliin. Meillä ei ollut mitään ihmeellistä suunnitelmaa. Haahuilimme päämäärättömästi ja katselimme lähinnä ympärillemme. Bazarin ständillä pokkarit olivat kolme euroa kappale. Melkein ostin, mutta pidin pääni. En ostanut. Muutamaan kilpailuunkin tuli osallistuttua, ja tänään tulikin iloinen sähköposti. Olin voittanut Gaudeamuksen messukilpailussa kirjapaketin. Nyt sitten jännityksellä odotan, mitä posti minulle jokin päivä tuo tai mitä Postista noudan. Jännää. Messuilla kiertelystä on vielä sen verran tuumattava, että ihmisiä riitti.

Messuhaahuilujen jälkeen syöksyimme Liken bloggaajatapahtumaan, jossa meille bloggaajille esiteltiin Jennifer Clement. Nainen, joka on PEN Internationalin puheenjohtaja, ja jolta on tänä syksynä ilmestynyt suomennos Rakkaudesta aseisiin. Clement antoi todella kurjan kuvan Yhdysvalloista ja siitä, kuinka aseita siirtyy Meksikon rajan ylitse Yhdysvaltoihin hurjat määrät joka päivä. Clementin kirja Rakkaudesta aseisiin on kertomus äidistä ja 14-vuotiaasta tyttärestä, joiden väliin astuu mies. Elämä mutkistuu ja aseita käytetään. Tuli tunne, että kirja olisi mielenkiintoista lukea, mutta en tiedä, uskallanko.

Jennifer Clement

Kristan kanssa halusimme nähdä ja kuulla myös sen, kuinka Duudsoneista tuttu Jarppi Leppälä oli valinnut vuoden kirjastokunnan. Palkinto jaettiin ensimmäisen kerran ja mukana oli myös Suomen kirjastoseuran yleisöäänestyksen julkistus. Loppukilpailussa oli mukana viisi kuntaa: Espoo, Iisalmi, Lieto, Salla ja Seinäjoki. Salla voitti ylivoimaisesti yleisöäänestyksen, mutta minne meni pääpalkinto? Seinäjoelleko? Olisiko Jarppi ollut niin puolueellinen? Ei. Palkinto meni Espoolle. Pakko muuten mainita, että ihan vain Jarpista halusimme ottaa muutaman kuvan, niin hänpä halusi napata meidät naiset vuorotellen kainaloonsa.

Jarppi ja joku toinen

Tämän jälkeen ryntäsin taas messuhallin puolelle. Menin moikkaamaan Stresa Kustannuksen kirjailijoita. Paikalla olivat Jaana Sarell, Pirjo Puukko ja Pekka Arppe. Stresa on pienkustantamo, jossa yhdistyy rakkaus Italiaan, mutta kirjojen tarinat tapahtuvat kuitenkin pääosin Suomessa. Tällaisissa pienkustantamoissa on viehättävää yhteen hiileen puhaltaminen. Olen myös tykännyt todella paljon niistä kahdesta kirjasta, jotka olen Stresan valikoimasta lukenut; Pirjo Puukon Mutkanlukutaito sekä Pirjo Toivasen Pyhä paha perhe.

Jaana Sarell, Pekka Arppe ja Pirjo Puukko

Vielä oli yksi tilaisuus, johon halusin osallistua. S&S Kustantamon kirjailijakattaus. Lauri Ahtisen Elias on sarjakuva turvapaikanhakijasta, jossa matkustetaan Eliaksen pään sisällä. Bibistä burkiniin on puolestaan Annastiina Heikkilän romaani, jossa #metoo -kampanjaa käsitellään ranskalaisesta näkökulmasta. Millainen on ranskatar nykypäivänä? Project Mama -blogin takaa tuttu Katja Lahti alkoi kirjoittaa blogipostausta erilaisista perheistä. Postauksesta oli tulossa aivan liian pitkä, joten Katja jatkoi kirjoittamista muuten vain. Syntyi kirja Lasitehdas, joka on kertomus luokkaeroista ja unelmista. Sabine Forsblomin Betinka sijoittuu 70-luvulle. Luokkaeroista puhutaan tässäkin kirjassa sekä siitä, kuinka harhaluuloista 15-16-vuotiaan nuoren elämä voi olla. Ida Salmisen kirjoittama ja hänen siskonsa Riikka Salmisen kuvittama kirja Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa on satumuotoon kirjoitettu teos todellisista suomalaisista naisista. Tarinat ovat kasvutarinoita ja tarinoita ihmisyydestä.

Ida Salminen, Sabine Forsblom, Katja Lahti, Annastiina Heikkilä ja Lauri Ahtinen

Tässä vaiheessa iltapäivä oli jo melko pitkällä. Vielä oli kuitenkin raahauduttava Viini ja Ruoka -messujen puolelle. Hieman oli maisteltava ihania makuja, vaikka tungos olikin tässä vaiheessa järkyttävä. Eteenpäin ei meinannut päästä. Jotain ostin taas kotiin tuomiseksi. Kirjamessujen puolelle en enää eksynyt, joten oli aika lähteä kohti kotia. Vieläkin olisi riittänyt ohjelmaa, mutta olin tyytyväinen tapahtumarikkaaseen päivääni jo ihan tällaisenaankin.

Helsingin Kirjamessuilla osa 1

Helsingin Kirjamessut ovat tältä vuodelta ohi. Kävin messuilla perjantaina ja lauantaina, joten koostepostaus täytynee jakaa kahteen osioon. Tässä ensimmäisessä osiossa kerron perjantaista, jolloin en ehtinyt kirjamessuhallin puolelle ollenkaan. Kävi jotenkin niin, etten päässyt kotoa lähtemään ajoissa. Juna meni. Toinen juna meni. Kolmaskin juna meni. Meneehän niitä junia Keravalta tiuhaan tahtiin, mutta haluan kulkea niillä hieman nopeammilla junilla, eikä niitä mene arkisin kuin kolme kertaa tunnissa. Ruuhka-aikaan menee ehkä useammin.

Pääsin kuitenkin lopulta messukeskukseen ja suuntasin kohti lehdistötiloja jättääkseni takkini naulakkoon. Siellä kuulin kutsuttavan Mannilaista. Siellähän istui Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja. Jäin Arjan kanssa juttelemaan, ja todettiinkin, ettei enää kannata mennä kiertelemään messuhalliin, koska oli alkamassa Bazarin bloggaajatilaisuus. Sinne siis.

Helsingin Kirjamessujen teemamaana oli tänä vuonna Yhdysvallat. Bazar toikin meidän bloggaajiemme kuunneltavaksi amerikkalaiskirjailija Cecilia Samartinin. Haastattelijana toimi Kirsin Book Clubin Kirsi Ranin. Ei pitäisi keskittyä epäolennaisuuksiin, koska Samartinin uutuuskirja Kirottu kauneus (Bazar, 2018) kertoo niinkin kauheasta aiheesta kuin ihmiskaupasta, niin silti on pakko todeta, etten olisi ikinä uskonut Cecilia Samartinin olevan syntynyt vuonna 1961. Nainen on todella kaunis, eikä yhtään rupsahtanut, kuten allekirjoittanut, joka on useita vuosia nuorempi kuin Samartin. Toki Samartinin kypsyys tuli hänen puheissaan hyvin esiin. Samartinia oli olo kuunnella, vaikka kirjan aihe onkin rankka. Kirottu kauneus on kirja ihmiskaupan uhreista, mutta samalla se on kirja ystävyydestä ja toivosta. Samartinin kirjat ovat todella suosittuja Pohjoismaissa, etenkin Norjassa. Samartin ei kuitenkaan osaa sanoa selvää syytä pohjoismaiselle suosiolleen. Itse en ole lukenut yhtään Samartinin teosta, mutta Kirottu kauneus on ehdottomasti luettava. Raninin mukaan Samartinin kirjoissa on taianomaista tunnetta ja toivoa. Se jää nähtäväksi. Kirjan kansi on joka tapauksessa kaunis. Sehän on muuten usein yksi syy tarttua kirjaan.

Cecilia Samartin

Bazarin bloggaajatilaisuuden jälkeen oli vain hetki aikaa seuraavaan koitokseen. Olin mukana Antti Heikkisen Kehvelin (WSOY, 2018) bloggaajalukupiirissä, jonka piti olla varsinaisen lukupiirin keskustelunaloittaja ja -ylläpitäjä, jos keskustelusta ei meinaisi muuten tulla mitään. WSOY:n kirjallinen tuottaja Lari Mäkelä johdatti lukupiiriyleisön Kehvelin hullunhauskaan, mutta vakavaankin maailmaan. En ollut ennen nähnyt Antti Heikkistä livenä. Mies on uskomaton. Ei siinä paljon meitä bloggaajia tarvittu, vaikka sanoimmekin mielipiteitämme ja esitimme kysymyksiä kirjasta. Heikkisellä on selvästi tilannetaju kohdillaan. Tietää, milloin voi heittää vitsin ilmaan, ja milloin täytyy olla vakavampi ilme kasvoilla. Oli muuten mielenkiintoista kuulla, että Kehvelistä on kaksi eri kirjankansiversiota liikkeellä. Tupakkaa poltteleva miesfiguuri sekä heinänkortta pureskeleva miesfiguuri. S-ketju ei ollut halunnut tupakka-aiheista kirjaa valikoimiinsa, joten oli pitänyt painaa toinen, pienempi painos heinänkortta imevästä miehestä S-ketjun tarpeisiin. Heikkinen heitti tästä ilmaan ajatuksen, että jos se toinen versio onkin ruohoa poltteleva juippi. Antti Heikkinen kertoi Kehvelin olevan kunnianosoitus Arto Paasilinnalle. Kirjassa on selvät viittaukset Paasilinnan Jäniksen vuoteen.

Antti Heikkinen

Lukupiirin jälkeen lähdin pikaisesti kiertämään Viini ja Ruoka -messut. Jotain hyvää löysin kotiin viemiseksi lähinnä miehelle, joka täällä asuu, ja joka ei voi aina ymmärtää näitä ihmeellisiä kirja- ja teatterimenoja.

Helsingin Kirjamessut lähestyvät, arvontaa pukkaa

Helsingin Kirjamessut lähestyvät kovaa vauhtia. Messut alkavat torstaina 25. lokakuuta ja sunnuntaina 28. lokakuuta vietetään viimeistä messupäivää. Neljä kokonaista päivää, jolloin kirjaintoilijat voivat tutkia kasoittain kirjaihanuuksia Helsingin messukeskuksen ytimessä. Arvatkaa, aionko olla mukana ainakin parina päivänä? Sain bloggaajapassin ja vastaus on kyllä.

Kirjamessujen ohjelma on laaja. Kirjamessujen teemamaa on tänä vuonna Yhdysvallat, jonka kirjallisuutta ja kulttuuria tuodaan messuilla esille. Kirjamessut on kuitenkin kaikkea muutakin. Kirjailijahaastatteluja löytyy lähes taukomatta ja useammaltakin eri paikalta. Tänä vuonna haastatteluiden näyttämöpaikat on nimetty hauskasti Helsingin kaupunginosien tai paikkojen mukaan. Lukupiirit ovat myös tutustumisen arvoinen juttu, mutta niihin pitää ennakkoilmoittautua.

Itse en aikonut enää sunnuntaina mennä paikalle, mutta messuohjelmaa tutkiessani alkoi hieman kutkuttaa. Sunnuntaina puolen päivän aikaan Punavuoren lavalla olisivat äänessä Kirsi Vainio-Korhonen, Katja Tikka, Elina Maaniitty ja Iisa Aaltonen. Haastattelijana Sirpa Kähkönen ja aiheena Seksityö – Suomen vanhin ammatti? Olen lukenut Katja Tikan & kumppaneiden kaksi aikaisempaa Helsinkiin liittyvää historiateosta ja nyt ilmestynyt Punaisten lyhtyjen Helsinki (Minerva, 2018) kiinnostaisi myös. Mutta mutta, samaan aikaan Esplanadin lavalla Ville Blåfield haastattelisi Björn Weckströmiä kirjan Myyttien muotoilija – Taiteilijan omaelämäkerta (Bazar, 2018) tiimoilta. Tämäkin kiinnostaisi, koska minulla on reilun kahden vuosikymmenen rakkaus Lapponia-koruihin. En uskalla lukea enempää messulehteä, koska kaikkea haluaisin kuulla ja nähdä.

Lukupiirit ovat mukava tapa päästä syvemmälle lukemansa kirjan saloihin. Pääsee keskustelemaan kirjailijan kanssa kirjasta enemmän, joka avaa kirjan tarinaa mukavalla tavalla. Yleensä lukupiireissä on aina yksi nimetty bloggaaja mukana, joka raportoi omalla postauksellaan Kirjamessujen lukupiiristä. Itse olin viime vuonna Mikko Kalajoen Miesmuistin alustavassa lukupiirissä, joka oli tavallaan lukupiiri lukupiirin sisällä. Tänä vuonna pääsin samalaiseen sisäiseen lukupiiriin mukaan. Kirjana on Antti Heikkisen Kehveli (WSOY, 2018). Tehtävänämme on lukea Heikkisen kirja ennakolta ja toimia lukupiirin alustavina keskustelijoina, jos keskustelu ei muuten meinaa lähteä käyntiin. Varsinaisena bloggaajana Kehvelin lukupiirissä toimii Amman lukuhetki -blogin Amma. 

Minulla on kolme messulippua messuille, jotka haluan arpoa teille ihanat ja rakkaat lukijani. Lisäksi on myös sellainen kiva juttu, että minulla on Antti Heikkisen Kehvelistä koskematon kirja kaapissani, jonka laitan arvontaan myös. Sinulla on mahdollisuus voittaa toinen alla olevista palkinnoista:

1. palkinto: Antti Heikkisen Kehveli sekä 1 pääsylippu Helsingin Kirjamessuille

2. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

Messulipulla voit vierailla Helsingin Kirjamessuilla yhtenä päivänä, tai jos voitat toisen palkinnon, niin kahtena, ellet halua lahjoittaa toista lippua jollekin ystävällesi. Yhden lipun arvo on 19 euroa. Samalla lipulla pääsee vierailemaan myös Viini ja Ruoka 2018 messuille.

Arvonnan säännöt:

1. Yksi arpa jokaiselle osallistujalle.

2. Kerro kommenttikentässä, mikä kirjamessuilla kiinnostaa.

Koska sähköpostiosoitetta ei saa enää pyytää kommentin yhteyteen, käy tarkastamassa arvonnan jälkeen, onko voitto osunut kohdallesi. Jos voittajasta ei kuulu mitään kolmeen päivään, niin arvonta suoritetaan uudestaan.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 21.10.2018 klo 18.00. Tämän jälkeen ilmoitan erillisessä blogipostauksessa voittajan.

Arpaonnea kaikille!

Antti Heikkisen Kehvelin alustavan lukupiirin muut osallistujat tulevat blogeista:

Amman lukuhetki

Kirjamies

Kirsin Book Club

Tuulevin lukublogi

Lukupiiri pidetään perjantaina 26.10.2018 klo 16.30. Jos kiinnostuit, niin ilmoita itsesi mukaan lukupiiriin. Tiedossa on varmasti mielenkiintoinen tunti.

A. W. Yrjänä: Joonaanmäen valaat

Jouluna on ihana sukeltaa seikkailutarinoiden maailmaan. On aikaa heittäytyä ja nauttia lukemastaan. Mutta mikä tekee lukunautinnosta vielä paremman? Kaunis, joulunpunainen, kultakoristeinen kansi. Tätä kaikkea on A. W. Yrjänän Joonaanmäen valaat (Johnny Kniga, 2017). Kirja, jonka sain Bonnierin järjestämältä bloggaaja-aamiaiselta Helsingin Kirjamessujen yhteydessä.

Joonaanmäki on saari jossain päin Suomenlahtea. Porvoon edustalta sinne voi seilata, vaikka varovaisuutta se vaatiikin. Joonaanmäki on paikka, jossa on kaikki vähän toisin. Saari on hieman unohtunut muulta maailmalta. Joonaanmäen ilmasto poikkeuksellinen. Siellä voi tavata lintuja, joita ei muualla näe, mutta toisaalta siellä voi myös kasvattaa viiniä. Saaren asukkaat ovat myös erikoisia. Johannes on kirjan minä-kertoja, joka kuvaa saaren verkkaista, mutta yhteisöllistä elämää.

Kirjan seikkailu alkaa oikeastaan siitä, kun Joonaanmäelle mätkähtää valas, jota asukkaat pitävät hengissä, kunnes saavat apua valaan takaisin mereen saattamisessa. Avuksi saarelaiset saavat merikapteeni Igorin sekä Hansin, joka osoittautuu lähes satavuotiaaksi agentiksi. Hansin perimässä on karhua, mutta myös liskoa, joka pitää miehen virkeässä kunnossa. Hansilla on tehtävä, johon saarelaiset lähtevät uteliaina mukaan. Johanneksen asunnon alimman kirjastokerroksen alta löytyy yllättäen Jules Vernen Nautilus-sukellusvene, jolla saarelaiset lähtevät suorittamaan kiperältä vaikuttavaa tehtävää. Alkaa seikkailu, joka saa uskomattomia piirteitä. Enempää ei voi kertoa, vaikka kuinka mieli tekisi, koska muuten tulee liikaa paljastuksia.

Oikeasti. Harvoin haluaisin nähdä lukemani kirjan valkokankaalla, mutta tämän tarinan haluaisin. Ei varmasti olisi halpa tuotanto, mutta uskoisin, että lopputuloksesta voisi tulla käsittämättömän hieno. Sitä nimittäin on tämä kirja. Kunnon seikkailukertomus aivan kaikenikäisille. Tällaisia kirjoja on nautinto lukea.

Kun tartuin Joonaanmäen valaisiin, ihmettelin aluksi kirjan rakennetta. Teksti on kirjoitettu ikään kuin runomuotoiseksi. Mietin, kuinka lukeminen sujuu, mutta hyvin sujui, kunhan muisteli maistella kauniita ja hienoja kuvauksia kaikessa rauhassa. A. W. Yrjänä on paremmin tunnettu CMX-yhtyeestä, ja voi olla niinkin, että tällainen kirjoitustapa on Yrjänälle luonteenomaisempaa. Hän kertoikin bloggaajatilaisuudessa, että Joonaanmäen valaat on syntynyt runoista romaaniksi.

A. W. Yrjänä kertoi bloggaaja-aamiaisella, ettei halunnut kirjoittaa kirjaa muusikon kasvukivuista, vaan halusi kirjoittaa perinteisen seikkailusadun. Kirjaa on kirjoitettu kolmena kesänä auringonvarjon alla. Jotenkin voin tunteakin tuon, kuinka auringonvarjon alla syntyy tällaista tekstiä. Yrjänä kertoi myös, että kirjan henkilöiden nimet olivat vaikeita. Lopulta hän päätyi ottamaan henkilöiden nimet naapurustustosta ulkonäön perusteella. Yrjänä kertoi myös, että hän haki lapsena koettua ihmeellisyyden tunnetta. Tässä on mielestäni onnistuttu loistavasti.

Pidin myös siitä, että kirjasta löytyi kuvitusta. Jokainen luku alkaa kauniilla graaffisella neliöllä, jolle on varmasti jokin nimityskin olemassa, mutta sitä en tiedä tai en muista. Kirjan sivuja puolestaan koristavat kauniit reunukset. On myös taitavasti tehtyjä koko sivun kokoisia kuvituksia. Graafinen suunnittelu on Mika Wistin käsialaa.

A: W. Yrjänän Joonaanmäen valaat kannattaa ottaa esimerkiksi vanhemman ja lapsen yhteiseksi iltalukemiseksi. Ihmeteltävää riittää moneksi illaksi.

Kiitos kustantajalle hienosta kirjasta.

Lauantai Helsingin Kirjamessuilla

Eilen oli kyllä niin tiivis päivä, että voin vannoa nukkuneeni viime yönä kuin tukki. Lähdin heti aamusta aikaisin messukeskukseen, koska jo ennen messukeskuksen avaamista oli kirjabloggareille tarjolla herkullinen aamiaiskattaus WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan tarjoilemana. Maittavan aamiaisen rinnalla kuulimme kuutta kiinnostavaa kirjailijaa.

Aamiaiskattauksen aloitti Heikki Valkama kertomalla esikoisdekkaristaan Pallokala (Tammi, 2017). Kyseessä ei ole mikä tahansa tusinadekkari. Kirja on jo ehditty palkita à la Carte -palkinnolla. Kirjan tapahtumat painottuvat Japaniin ruoan ympärille, mutta ympärillä pyörii Japanin järjestäytynyt rikollisuus. Marianne Kurtto puolestaan kertoi ensimmäisestä romaanistaan Tristania (WSOY, 2017), jonka tapahtumat sijoittuvat maailman syrjäisimmälle saarelle. Saarella asuu vain 264 asukasta, joista muutaman fiktiivisen henkilön elämää päästään kirjassa seuraamaan lähemmin. Kirjan kantavina teemoina ovat kaipuu, yksinäisyys ja syyllisyys. Kolmantena kirjailijavieraana bloggarit kuulivat Roope Sarvilinnaa, joka kertoi toisesta romaanistaan Osuma (Tammi, 2017). Kirjan teemana on Andersin ja Monan rakkaustarina, joka ei ole kovin onnellinen. Kirja on tunnelmaa hakeva ja hissukseen luettava. Joonas Konstig puolestaan on kirjoittanut kirjan Vuosi herrasmiehenä – Viheätukkainen punkkari opetteli miehisiä hyveitä (WSOY, 2017). Kirja perustuu tositapahtumiin. Konstig näkee 1-vuotiaassa pojassaan oman itsensä ja luonteensa. Tästä lähtee ajatus liikkeelle, että jonkin on muututtava. On opeteltava herramiehen tavoille. A.W. Yrjänä puolestaan kertoi, että Joonaanmäen valaat (Johnny Kniga, 2017) on seikkailukertomus kaikenikäisille. Kirjalla on haettu tunnelmaa, jonka Yrjänä itse oli tuntenut pikkupoikana lukiessaan seikkailukertomuksia. Aamiaiskattauksen jälkiruoan bloggareille tarjosi Tuomas Kyrö. Mielensäpahoittajan Suomi (WSOY, 2017) käy Suomen historiaa läpi vuosi vuodelta. Kuuntelijana on Mielensäpahoittajan pojan likka, joka kertoo oman kantansa asioihin. Likan ajatukset pakottavat Mielensäpahoittajan peilaamaan omia ajatuksia nuoren ihmisen ajatusmaailmaan.

Oli kyllä huikea aloitus lauantaille. Tämän jälkeen olikin aika laskeutua messuhallin uumeniin. Olin liikkeellä Hidasta matkailua -blogin Päivin kanssa. Meillä ei ollut mitään erikoisempia suunnitelmia, vaan päätimme kulkea virran vietävänä ja pysähtyä tarvittaessa. Nopeasti ensipysähdys tulikin. Jäimme kuuntelemaan Kjell Westön, Mikaela Hasánin ja Michael Baranin kertomaa Kirjasta näyttämölle – Kangastus 38 Kansallisteatterissa. Vaikka olin jo aiemmin kuunnellut Westötä samasta aiheesta bloggariklubilla, oli trion jutustelua mukava kuunnella ja saada laajempaa näkemystä aiheelle. Kiertelyn ja haahuilun lomassa tuli tehtyä täsmäiskuja. Matka-agentit vievät kirjanrakastajia maailmalle romaanien maisemiin. Miltä kuulostaisi Agatha Christien Englanti tai Harry Potter -maailma ja Lontoo. Heitimme myös muutaman oman idean matkakohteeksi. Tällaiset ajatukset ovat kuulemma aina tervetulleita. Olisihan se Jane Austen -matka aika kiva tai kenties Moskovaan Mestarin ja Margaritan jalanjäljille.

Käyskentely messuilla on aina haastava kuntoilulaji. Siksipä olimmekin enemmän kuin tyytyväisiä, kun meidät pysäytettiin ja kysyttiin, haluammeko kuulla runon. Halusimme. Saimme arpoa numerolaput, jonka jälkeen meidät istutettiin tuoleille ja meille luettiin runot. Ja kuka tai mikä tällaista tarjoaa? Sekstetti. Viiden 50+ naisen ryhmä, joka on julkaissut runoantologian EniG.ma. Oli muuten rentouttava hetki kaiken messuhälinän keskellä. Kekseliäs ja loistava tapa tuoda omaa kirjaa esille.

Suomalaisen Kirjakaupan lavalla törmäsimme jälleen Tuomas Kyröön. Taas oli miestä kuunneltava, vaikka olimme juuri aiemmin miestä kuulleet. Saimme myös kuulla, että presidentti Tarja Halonen haastattelisi miestä Aleksis Kivi -lavalla. Sinne oli siis suunnistettava myös. Osuimme parhaaksi paikalle ja pääsimme kuuntelemaan Baba Lybeckin haastattelemaa Alivaltiosihteeriä. Siinä käytiin sanamuunnokset ja palindromit läpi. Ei kuulemma onnistu ruotsiksi sanamuunnokset tai ainakin se on hyvin hankalaa. Tämän jälkeen alkoikin tapahtua, kun Securitaksen miehiä alkoi kasaantua paikalle. Sieltähän se presidentti Halonen saapui Tuomas Kyrön kanssa. Halosen haastattelua oli ilahduttavaa kuunnella, kuten oli tammikussakin Kirja vieköön -illassa.

Kirjailija Tuomas Kyro ja presidentti Tarja Halonen

Kyllä tulee ihmiselle nälkä messuilla. Onneksi samaan aikaan kirjamessujen kanssa on Viini ja Ruoka 2017 -tapahtuma. Sinne oli suunnistettava ja makuja maisteltava. Ostoksiakin tuli tehtyä. Yhdellä osastolla oli tarjolla ihania italialaisia Montefeltron herkkuja. Nam. Osastolla oli myös mahdollisuus suunnitella erilaista Italian matkaa Montefeltroon.

Tankkauksen jälkeen kävimme vielä kuuntelemassa, kun Anne Leinonen haastatteli Henry Ahoa ja Pasi Ilmari Jääskeläistä aiheesta Vieläkö on vampyyreitä? Keskustelua oli hauska kuunnella, vaikken ollutkaan ihan kohderyhmää. Kaiken messuhulinan jälkeen oli vielä kaksi tapahtumaa, johon oli osallistuttava.

Ensimmäinen oli Mikko Kalajoen Miesmuistin (WSOY, 2017) lukupiiri. Meitä oli viiden naisen joukko valittu alustavaksi lukupiiriksi, jos keskustelu ei olisi lähtenyt liikkeelle. Ei kuitenkaan ollut pelkoa tällaisesta. Lari Mäkelä WSOY:lta johdatteli Mikko Kalajoen kanssa keskustelun alkuun niin loistavasti, että luultavasti jokainen osallistuja sai sanottua sanansa, jos vain halusi. Oli mielenkiintoinen keskustelu ja virkistävä. Ennen tilaisuutta olin hieman uupunut kaikesta messuhulinasta, mutta lukupiirin jälkeen olin aivan kuin uusi ihminen. Täytyy kyllä jatkossakin osallistua näihin lukupiireihin.

Kirjailija Mikko Kalajoki

Päivän viimeinen tilaisuus oli Teoksen bloggaajatilaisuus. Kuohuvien ohella meille tarjoiltiin mielenkiintoinen katsaus Teoksen seitsemän kirjailijan uusimpiin teoksiin. Juhani Känkäsen Hyvältä näyttää, Apo Apponen! lisäsi lastenkirjatietämystäni sen verran, että kirjan kuvituksen on tehnyt Känkänen itse. Monipuolinen mies, koska samainen herra lauloi meille vielä yhden kappaleen kitaralla itseään säestäen. Marjo Niemi kertoi kirjastaan Kaikkien menetysten äiti. Kirja on riipaiseva yksinpuhelu kuolleelle äidille, jossa mennään häpeän syntyjuurille saakka. Jarkko Volasen esikoisromaani Hiekankantajat puolestaan on kuvaus Auran elämästä saaressa, jossa luonto on jatkuvasti ja voimakkaasti läsnä. Novellikokoelmaa tarjoilee Maria Peura Tunkeilijat -teoksellaan. Tarinoissa ylitetään erilaisia rajoja erilaista kieltä käyttäen. Onnettomat Roomassa on Heikki Reivilän romaani, jossa ihmiset elävät keksittyjen rooliensa kautta. Reivilä itse kuvailee kirjaansa kamarikomediaksi. Mikko Rimmisen Maailman luonnollisin asia kertoo virkamiehestä berliiniläisessä avaruustutkimuskeskuksessa. Mies saa tehtäväkseen vartioida kuutiota. Kirjassa on avuttomuutta jonkin suuren keskellä. Teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja Juha Hurme on kirjoittanut kirjan Niemi. Kirja on kirjoitettu ilolla. Kirja on maailmankaikkeuden historia, jossa kuitenkin keskitytään niemen ympäristöön.

Täytyy sanoa, että oli pitkä päivä, kuten on tämä postauskin. Kirjamessuilla oli kuitenkin kivaa, enkä olisi halunnut menettää hetkeäkään. Mitä sinä teit kirjamessuilla? Teitkö hyviä ostoksia vai kuuntelitko mielenkiintoisia haastatteluja?

Kiitokset kustantajille hienoista bloggaajatilaisuuksista ja mielenkiintoisista kirjoista.

Perjantaina Helsingin Kirjamessuilla

Oli tarkoitus mennä Helsingin Kirjamessuille vain lauantaina, koska työt. Sitten tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Perjantaille oli luvaksi pari mielenkiintoista bloggaajatilaisuutta, joten laitoin kerrankin harrastukseni muun elämän edelle. Ensin siis harrastus ja sitten vasta työ. Ainakin tänään ja se kyllä kannatti. Maanantaina voi kyllä olla tuskanhiki töissä, mutta kerran täällä vain ollaan. Joskun on vain osattava irrottautua ja heittäytyä hetken vietäväksi.

Ennen bloggaajatilaisuuksia kiertelin kirjamessuilla aistimassa messujen yleistunnelmaa. Messuhallissa pyöri paljon koululaisia. Nostan hattua opettajille, jotka tuovat oppilaansa kirjamessuille, mutta kritisoin sitä, kuinka koululaiset valtaavat kaikki messuhallin istumapaikat. Kirjamessut vetävät kuitenkin puoleensa paljon ikääntyneitä tai kenties sairaitakin, jotka oikeasti tarvitsisivat välillä istumapaikkaa, jotta saisivat levähdettyä. No niin. Tämä oli postauksen kriittinen osuus. Mitä muuta aistin messuhallista. Kirjoja, kirjoja ja kirjoja. Hyviä tarjouksia ja iloisia ilmeitä. Useamman kirjailijahaastattelunkin ohitin. Pieniä ja isoja kirjakustantamoita. Antikvaarinen osasto. Lastenkirjoja, dekkareita, tietokirjoja. Kirjamessuilta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Huomenna aion syventyä asiaan tarkemmin, koska lauantaina aion viettää messukeskuksessa koko päivän.

Perjantain ensimmäinen bloggaajatilaisuus oli Innon ja Aulan Syksy. Tilaisuus alkoi iloisen tanskalaisen Lone Theilsin haastattelulla, jossa kirjailija kertoi uutuusdekkaristaan Runoilijan vaimo (Aula & Co, 2017). Kirja on Nora Sand -sarjan itsenäinen jatko-osa. Itse en ole ensimmäistä Nora Sand -kirjaa Kohtalokas merimatka lukenut, mutta jos Runoilijan vaimo kolahtaa, niin varmasti luen ensimmäisenkin osan. Jostain syystä pohjoismaiset dekkarit ovat vain niin kiinnostavia. Luke Hardingin Vaiennettu (Into, 2017) perustuu tositapahtumiin, jossa Alexander Litvinenko myrkytettiin kuoliaaksi Lontoossa vuonna 2006. Kirja on tosielämän trilleri. Kauhea ja traaginen, mutta pakkohan tämäkin kirja on lukea, jos vaikka ymmärtäisi asioista enemmän. Toivottavasti kirjan lukemisen jälkeen ei kuitenkaan tarvitse pelätä enemmän. Kolmas kirjailijavieras oli suomalainen Laura Gustafsson, joka on kirjoittanut omakohtaisen kaunokirjallisen teoksen Pohja (Into, 2017). Kirjassa käsitellään masentuneisuuden ja piilorasistisuuden pohjasyitä. Asioita ei yritetä ratkoa, koska ensin on selvitettävä asioiden juurisyyt. Eräs bloggari vihjasi, että kirja on todella hyvä. Tilaisuuden viimeisen kirjailijavieraan saapumista jännitettiin viimeiseen saakka. Arne Dahl ehti kuitenkin paikalle. Myöhästymisen syy oli kuulemma ruotsalaisessa lentoyhtiössä. Tämä aiheutti riemastusta suomalaisessa bloggaajayleisössä. Arne Dahlin Rajamaat (Into, 2017) aloittaa uuden dekkarisarjan, jonka keskushenkilöinä ovat Sam Berger ja Molly Blom. Tiivistunnelmaisessa kirjassa etsitään kenties Ruotsin ensimmäistä sarjamurhaajaa. Hui.

Tiukan tunnin jälkeen oli puolisen tuntia aikaa virkistäytyä. Tämän jälkeen alkoi päivän toinen bloggaajatilaisuus. Reuna ja Selkokeskus kertoivat selkokirjoista. Selkokeskuksen Ari Sainio kertoi, että selkokirjat ovat kirjoja, joissa on helpompaa tekstiä niille, jotka sitä tarvitsevat. Selkokirjojen kohderyhmiä ovat henkilöt, joilla on neurologisia syitä, ikäihmiset sekä suomea opiskelevat henkilöt. Sainio kertoi myös, että Suomessa on noin puoli miljoonaa ihmistä, jotka tarvitsevat selkokirjoja. Hirvittävän iso luku. Reuna-kustantamon Tarja Tornaeus oli sitä mieltä, että selkokirjat on muutettava valtakirjoiksi. Tilaisuudessa olivat paikalla myös kirjailijat Sanna-Leena Knuuttila ja Jasu Rinneoja, jotka ovat kirjoittaneet selkokieliset kirjat. Knuuttilan Ne lensivät tästä yli (Reuna, 2017) on päiväkirjamainen kirja kotirintamalta talvisodan aikaan. Rinneojan Kauno ja Sutki (Reuna, 2017) liikkuu huumoripohjalla. Kirjassa on kaksi erillistä tarinaa, mutta samat päähenkilöt. Onko ilmassa rakkautta vai miesten välisiä kahnauksia? Tilaisuudessa oli myös mukana noin kaksi vuotta Suomessa asunut Alexandra Schibleva (anteeksipyyntöni, jos nimi on väärin kirjoitettu). Alexandra on opiskellut suomen kieltä noin viisitoista kuukautta. Hän oli lukenut molemmat kirjat, ja hänellä olikin kirjailijoille monta kysymystä esitettävänä. Täytyy sanoa, että oli todella mielenkiintoinen tilaisuus. Tunsin selkokirjat entuudestaan nimeltä, ja joskus kirjastossa olin jotain kirjaa selaillutkin, mutta tämän tilaisuuden myötä opin monta uutta asiaa.

Tässä vaiheessa päivää oli jo iltapäivä. Päätin, että kierrän vielä Viini ja Ruoka -tapahtuman. Oi joi, mitä herkkuja. En sortunut muuhun kuin Forsmanin teehen, koska haudutettava tee oli lähes lopussa ja messuilla oli kattava valikoima erilaisia teesekoituksia. Luulen kyllä, että huomenna kirjamessuilujen ohessa tulee jälleen käväistyä täälläkin. Juustot ja Lindtin suklaa houkuttelevat. Paha, paha ja hyvä hyvä.

Joko sinä olet ehtinyt käydä kirjamessuilla? Tuliko tehtyä hyviä löytöjä?

Kiitokset kustantajille mahtavista bloggaajatilaisuuksista sekä upeista kirjoista.

Helsingin Kirjamessujen kirja- ja lippuarvonnan voittajat

Helsingin Kirjamessujen kirja- ja lippuarvonnan voittajat on arvottu. Onnettarena toimi mies, joka täällä asuu. Virallisena valvojana toimi Herra Karvajalka.

Onni suosi alla olevia henkilöitä.

1. palkinto: Mikko Kalajoen Miesmuisti sekä 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

Anonyymi Niina69

2. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

Anonyymi Virpi9

3. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

Anonyymi Jmnystrom

4. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

Sallikka

5. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

Sirkkuli

Voittajiin otan yhteyttä sähköpostitse tämän illan aikana. Onnea voittajille sekä kivoja messuhetkiä!

Helsingin Kirjamessut + arvonta

Vajaa pari viikkoa ja Helsingin Kirjamessut ovat kovassa vauhdissa. Kirjamessut avaavat ovensa torstaina 26. lokakuuta ja viimeinen messupäivä on sunnuntaina 29. lokakuuta. Neljä päivää kirjapöhinää monessa muodossa. Kirjamessujen teema on tänä vuonna itseoikeutetusti Suomi, mutta toki messuilla on ulkomainenkin kirjallisuus hyvin edustettuna.

Kirjamessuilta löytyy ohjelmaa. Ja paljon löytyykin. Messuilla on hurjan paljon kirjailijahaastatteluja, mutta on muutakin. Miltä kuulostaa esimerkiksi valokuvaaja Pekka Luukkolan näyttely suomalaisesta maisemasta 30 vuoden ajalta? Torstaina messualueen sulkemisajan jälkeen on muistettu bilettäjiä kirja-alan ja lukijoiden yhteisillä bileillä. On myös lukupiirejä, joihin voi ennakolta ilmoittautua täältä.

Lukupiireistä pääsen lopulliseen aiheeseen ja mukavaan sellaiseen. Sain kirjamessuille bloggaajapassin. Lukupiireissä on aina yksi nimetty bloggaaja mukana, joka raportoi omalla postauksellaan Kirjamessujen lukupiiristä. En päässyt tällaiseen mukaan, mutta pääsin johonkin muuhun. Minulle ja neljälle muulle bloggaajalle ehdotettiin Mikko Kalajoen Miesmuistin lukupiirin alustavaa lukupiiriä. Tehtävämme on lukea Kalajoen kirja ennakolta ja toimia lukupiirin alustavina keskustelijoina, jos keskustelu ei muuten meinaa lähteä käyntiin. Tämän kunniakkaan tehtävän vuoksi saimme kukin Miesmuistin itsellemme sekä 10 pääsylippua messuille.

Itseltäni Mikko Kalajoen Miesmuisti löytyy jo entuudestaan kirjahyllystä, ja koska pääsen bloggaajapassilla messuille koko messujen ajan, päätin pistää arpajaiset pystyyn. Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa jokin alla olevista palkinnoista:

1. palkinto: Mikko Kalajoen Miesmuisti sekä 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

2. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

3. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

4. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

5. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

Voittaessasi voit käydä messuilla kahtena eri päivänä tai vaihtoehtoisesti annat toisen lipun ystävällesi, jolloin vietätte yhdessä ihanan messupäivän. Lippujen yhteisarvo on 32 euroa. Samalla lipulla pääsee vierailemaan myös Viini ja Ruoka 2017 messuille.

Arvonnan säännöt:

1. Yksi arpa jokaiselle osallistujalle.

2. Kerro komenttikentässä, mikä kirjamessuilla kiinnostaa.

3. Laita kommenttisi yhteyteen sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden voiton osuessa kohdallesi,

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 22.10.2017 klo 18.00. Tämän jälkeen suoritan arvonnan ja otan yhteyttä voittajiin.

Arpaonnea kaikille!

Mikko Kalajoen Miesmuistin alustavan lukupiirin muut osallistujat:

Hidasta matkailua -blogin Päivi

Colour Outside the Lines -blogin Susanna

Kirsin Book Club -blogin Minna

Read & Survive -blogin Anastasia

Arvonta on suoritettu ja voittajiin on otettu yhteyttä.

Helsingin Kirjamessuilla 29.10.2016

Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa bloggaajana Helsingin Kirjamessuilla. Messupäiväkseni valikoitui lauantai, koska nyt ei ollut mahdollisuutta olla pois päivätöistä torstaina eikä perjantaina. Toisaalta lauantai oli erinomainen messupäivä, koska kirjabloggaajille oli useampi eri tapahtuma messupäivän aikana.

Aamu alkoi WSOY:n ja Tammen bloggariaamiaisella. Aamiainen on kuulemma traditio ja nyt minäkin sain mahdollisuuden osallistua tähän mahtavaan tilaisuuteen. Tänä vuonna oli kuulemma ennätysmäärä bloggaajia aamiaisella. Hieman tunsin itseni pieneksi hiirulaiseksi kaikkien mahtavien kirjabloggaajien keskellä. Olin kuitenkin iloinen, kun moni bloggaaja tuli tervehtimään ja esittäytymään. Hienoja ihmisiä.

Mitä aamiaisella sitten tapahtui? Kuulimme loistavia kirjailijahaastatteluita ja saimme itsekin kysellä mieltä askarruttavia asioita. Aamiaistapahtuman kirjailijat olivat Claes Andersson, Tuula-Liina Varis, Riitta Jalonen, Hannu Mäkelä ja Anja Snellman.

Claes Anderssonin Hiljaiseloa Meilahdessa – Oton elämä 2 (WSOY, 2016) kertoo vanhentuneesta Otosta ja hänen ajatuksistaan lapsuudesta, vanhenevasta ruumiistaan ja maailman typeryydestä. Tuula-Liina Variksen Huvila (WSOY, 2016) on historiallinen romaani, jossa on monta limittäistä tarinaa. Riitta Jalosen Kirkkaus (Tammi, 2016) kuvaa uusseelantilaisen Janet Framen elämää samalla, kun kirja on osoitus taiteen voimasta. Hannu Mäkelän Muistan – Vapaus (Tammi, 2016) on omaelämäkertasarjan viides ja samalla viimeinen osa, joka kertoo Mäkelän elämästä vapaana kirjailijana Otavan vuosien jälkeen. Anja Snellmanin Lähestyminen (WSOY, 2016) on matkakertomus, muistokirjoitus ja paluun lokikirja.

Aamiaistilaisuudesta kiirehdin suoraan Atenan bloggaritilaisuuteen, jossa esikoiskirjailijat ja bloggarit Tiina Lifländer ja Soili Pohjalainen keskustelivat kirjoittamisesta ja etenkin blogin kirjoittamisesta. Lifländerille blogin kirjoittaminen on ajatusten virran kirjoittamista ja julkaisua. Lifländer ei myönnä miettivänsä blogipostauksen kirjoitusvirheitä, eikä muitakaan virheitä. Pohjalaisen mielestä blogissa täytyy olla faktaa, mutta romaanin kirjoittamainen on vapaampaa ilmaisutapaa, Esikoiskirjailijoiden ja kirjabloggaajien välille syntyi mielenkiintoinen keskustelu siitä, mitä bloggaajat pitävät siitä, jos kirjailija käy kommentoimassa blogikirjoitusta. Atenan ohjeistus on, etteivät kirjailijat lähde puolustelemaan omaa kirjaansa blogipostauksiin. Bloggaajat sen sijaan kertoivat pitävänsä siitä, jos kirjailija käy antamassa kommenttinsa, koska aina on mukavaa, jos joku käy antamassa jonkin kommentin keskusteluun.

Seuraavaksi olikin aika marssia messuhalliin. Oi sitä ihmismäärää. Paljon ja vieläkin enemmän. Itse pidin pääni kylmänä, enkä sortunut ostamaan mitään, vaikka kirjoja tulikin käänneltyä ja takakansia luettua. Kävin myös välillä kuuntelemassa kirjailijahaastatteluita, joita messuhallissa oli siellä ja täällä ja nonstoppina. Kirjailijahaastattelut olivat selkeästi yleisön suosiossa, mutta ehkä Laila Hirvisaari kuitenkin veti tässäkin kisassa pisimmän korren. Aivan mieletön ihmismäärä oli Hirvisaarta kuuntelemassa. Tammen ständillä ihmettelin, mitä siellä jonotetaan. Jari Sillanpäähän se siellä oli jonon toisessa päässä nimikoimassa kirjojaan. Onnea kaikille niille, jotka jaksoivat jonottaa. Jos joku tykkää julkkisten bongailusta, niin kirjamessut ovat siihen oiva paikka. Saman katon alla suuri määrä julkisuuden henkilöitä ja etenkin kirjailijoita. Täytyy kyllä sanoa, että kirjamessuilta olisi voinut tehdä hienoja joululahjalöytöjä ja edulliseen hintaan.

Kun olin saanut tarpeeksi kirjahuminaa aivoilleni, siirryin Viini ja ruoka 2016 messuille. Huh. Oli ehkä virheliike. Ei herkkujen takia, vaan sen takia, että messuhallissa oli todella tiivis tunnelma. Tunsin vain, kuinka hikipisarat alkoivat valua selkärankaani pitkin. Olipas lämmin paikka.

Messupäivän kruunasi Teoksen bloggaajatilaisuus iltapäivällä. Paikalla oli kolme kirjailijaa: Kari Hukkila, Katarina Baer ja Leena Parkkinen. Bloggaajat saivat taas mahdollisuuden kuulla hienoja kirjailijahaastatteluita. Kari Hukkila kertoi romaanistaan Tuhat ja yksi (Teos, 2016), joka on pitkään tehtyjen muistiinpanojen tulos ajankohtaisista asioista, vaikka kirjoittaminen olikin tapahtunut ilman ajatuksia ajankohtaisuudesta. Katarina Baerin He olivat natseja (Teos, 2016) on kertomus Baerin perheen vaietusta salaisuudesta. Baerin isovanhemmat ovat olleet natseja. Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa (Teos, 2016) sijoittuu 1950-luvun Helsinkiin, jossa Saara elää kotiäidin elämää ja naapurin Elisabeth on jotain aivan muuta.

Teoksen tilaisuuden jälkeen olinkin valmista kauraa eli ei muuta kuin kotiin. Huomenna en enää messuille lähde, koska yritän hieman rauhoittua ennen tulevaa työviikkoa. Kävitkö sinä Kirjamessuilla tai aiotko käydä sunnuntaina? Teitkö hyviä ostoksia? 

Kiitokset kustantajille hienoista bloggaajatilaisuuksista ja kirjapinoista. Nyt on taas, mitä lukea.