Helsingin kirjamessuilla osa 1

Olin tänäkin vuonna bloggaajapassilla Helsingin kirjamessuilla. Olin ennakoiva ja otin kaksi kesälomapäivää torstaille ja perjantaille, jotta voisin nauttia messuhumusta kaikin sydämin, mutta kuinkas kävikään. Olin koputtanut puuta eli päätä, jotta en sairastuisi syysflunssaan. Aloitin reilu viikko sitten syödä sinkkikuuria, ettei flunssa yllättäisi. Pesin käsiä mennen tullen, mutta kaikki niin turhaa. Niin turhaa, etten tiedä, miten päin olisin. Olen ollut väsynyt, mutta tällä viikolla väsymys sai kunnon otteen ja perjantaina tiesin saaneeni syysflunssan. Tosin luultavasti lievempänä, mutta kuitenkin voimia vievänä. Torstain messupäivän skippasin jo aiemmin mielestäni, koska torstai-illalla oli teatteri. En uskonut jaksavani sekä messuja että teatteria samana päivänä. Messuiluni kutistui perjantaille ja lauantaille ja niinäkin päivinä lähestulkoon pelkästään bloggaajatilaisuuksiin, joihin olin ennalta ilmoittautunut. Kerron nyt kuitenkin näistä mukavista tilaisuuksista, joista olen todella kiitollinen kustantajille. Tässä postauksessa keskitytään perjantain ohjelmaan ja seuraavassa postauksessa lauantain, koska postauksesta olisi tullut muuten aivan liian pitkä.

Ajoitin menoni messuille siten, että menin ensimmäisenä Avain-kustantamon tilaisuuteen, jossa Markku Kaskela ja Tomi Kontio kertoivat toimittamastaan Vaelluksia Italiassa (2019) -kirjasta. Tilaisuus alkoi kuohuvalla, koska siihen oli painava syy. Kirja oli valittu Mondo-lehden Vuoden matkakirjaksi 2019. Hieno saavutus, eikä tästä voi muuta kuin onnitella. Tilaisuudessa miehet kertoivat kirjastaan ja kirjan muista tarinoiden kirjoittajista. Vaeltaa voi monella tavalla. Vaeltaminen ei tarkoita pelkkää vuorilla vaeltamista, vaan sitä voi harrastaa vaikka kaupungissa. Tällaisesta tykkään. Itse en ole ikinä käynyt Italiassa, mutta olen sinne pitkään halunnut matkustaa. Miksikö? Herkkusuuna vastaan, että ruoan takia. Kaskelan ja Kontion kertomukset herättivät kuitenkin halun tutustua maahan muutenkin. En kauheasti juo olutta, mutta italialainen panimokulttuuri kuulostaa sen verran erikoiselta, että siihen voisi tutustua tarkemminkin.

Markku Kaskela ja Tomi Kontio

Avaimen tilaisuudesta lähdin kiertelemään messuosastoja. Olin päättänyt ennakolta, etten ostaisi kirjoja ja päätöksessäni pysyin. Hyvä minä, vaikka täytyy myöntää, että niin paljon oli houkuttelevia tarjouksia, että kovana oli vaikea olla. En jäänyt kauheasti kuuntelemaan kirjailijahaastatteluja, mutta Kalle Päätalo -keskustelua jäin kuuntelemaan Töölö-lavalle. Esa Liljan haastattelussa olivat Antti Heikkinen ja Karoliina Timonen. Molemmilta on ilmestynyt kirja Päätalon tiimoilta, joten lavalla oli varsinaisia Päätalo-tietäjiä. Perjantaina päivällä oli melkoinen ryysis yleisön suhteen. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt, koska keskityin omiin mielenkiinnon kohteisiini. Oli kuitenkin yksi, mikä häiritsi. Yhdellä ständillä kaupattiin aikakauslehtiä. Sanoin, etten ehdi lukea niitä, koska luen kirjoja. Nuori mies alkoi väkisin tyrkyttää Aku Ankkaa. Lopulta huomasin, että olen viiden nuorukaisen ympäröimänä ja olo oli kuin turkkilaisessa basaarissa entisaikaan. Inhottavan hyökkäävää kaupantekoa. En tilannut lehteä ja tämän jälkeen kiersin kyseisen pisteen hyvin tarkkaan.

Olin sopinut käyväni Stresan ständillä, jossa odottelikin Pirjo Puukko. Helsingin kirjamessut olivat muuttaneet messujen ulkoasua ja myös pienkustantamot olivat saaneet parempia paikkoja omille osastoilleen. Pirjo kertoikin, että on ollut selkeästi vilkkaampaa kuin viime vuonna, jolloin heidän osastonsa oli muiden pienten osastojen keskuudessa. Ikävä tosiasiahan on se, että usein messuvierailijat jättävät pienet osastot kiertämättä, koska isot kiinnostavat. Stresan kirjailijat olivat ahkeroineet ja tarjolla oli useampikin uutukainen. Kotiin viemisiksi sain Pirjo Puukon romaanin Kunnes jalkasi kantavat (2019) sekä Pekka Arppen novellikokoelman Hajonnan sisällä (2019).

Pirjo Puukko

Kävin tietysti tutustumassa myös Viini ja ruoka -messujen antiin. En juonut viiniä, enkä mitään muutakaan alkoholipitoista. Sen sijaan ostin Forsmanin teetä, vaikka kaupasta saa suurin piirtein samaan hintaan, mutta paikallisen Prisman valikoimassa ei ole kuin paria makua. Messuilla valikoima on laaja ja sainkin maisteltavaksi makuja, joita en ole aiemmin maistellut. Nam! Teki mieli ostella juustoja, mutta pidin siinäkin pintani. En ostanut, vaikka ne herkullisia olisivatkin olleet.

Aula-kustantamo järjesti myös tilaisuuden bloggaajille, jossa olin mukana. En tiedä miksi, mutta kuvittelin, että paikalla olisi vain Tanskan kirjallisuuden kauhukakaraksi nimetty Kaspar Colling Nielsen, mutta olihan siellä muitakin. Ehkä flunssa oli sekoittanut pääkoppani totaalisesti. Ensimmäisenä Lasse Nousiainen kertoi kirjastaan Itärajatapaus (2019). Kirja kertoo helsinkiläisperheen matkasta Itä-Suomeen. Mielenkiintoista on se, että Nousiainen on kirjoittanut kirjan Brasiliassa. Tuli jotenkin sellainen tunne, että tämä kirja on hauska. Toisena vieraana oli Lucia Berlinin novellitrilogian suomentanut Kristiina Drews. Drews on kohdannut huikeita juttuja oman elämänsä ja Lucia Berlinin elämän suhteen. Suomentaja sai myös erikoiskiitokset käännöksistään Reader, why did I marry him? -blogin Omppu Martinilta. Kaspar Colling Nielsen vaikutti melko velmulta mieheltä. Hänen romaaninsa Tanskan sisällissota 2018-24 (2019) sijoittuu kauas tulevaisuuteen. Tanskalainen mies ja hänen koiransa ovat saaneet itselleen ikuisen elämän. Mies kertoo elämästään koiralle, ja etenkin sisällissodasta ja siihen johtaneista syistä. En yleensä ole kiinnostunut tulevaisuuteen sijoittuvista kirjoista, mutta tämä kuulostaa niin hullulta, että pakkohan kirja on lukea. Olin muuten ihan superkiitollinen, kun saimme Aulan tilaisuudessa kaikki esitellyt kirjat sekä hienon Lucia Berlin -kirjakassin. Samalla sain tilaisuuden lyhentää kirjaston varausjonoa perumalla varaukseni Lucia Berlinin Ilta paratiisissa ja muita kertomuksia (2019) -kirjasta.

Aulan tilaisuuden jälkeen lähdin kotiin lepäilemään ja availemaan uusien ja ihanien kirjojen kansia.

Kävitkö sinä Helsingin kirjamessuilla? Teitkö hyviä kirjaostoja?

Lauantai Helsingin Kirjamessuilla

Eilen oli kyllä niin tiivis päivä, että voin vannoa nukkuneeni viime yönä kuin tukki. Lähdin heti aamusta aikaisin messukeskukseen, koska jo ennen messukeskuksen avaamista oli kirjabloggareille tarjolla herkullinen aamiaiskattaus WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan tarjoilemana. Maittavan aamiaisen rinnalla kuulimme kuutta kiinnostavaa kirjailijaa.

Aamiaiskattauksen aloitti Heikki Valkama kertomalla esikoisdekkaristaan Pallokala (Tammi, 2017). Kyseessä ei ole mikä tahansa tusinadekkari. Kirja on jo ehditty palkita à la Carte -palkinnolla. Kirjan tapahtumat painottuvat Japaniin ruoan ympärille, mutta ympärillä pyörii Japanin järjestäytynyt rikollisuus. Marianne Kurtto puolestaan kertoi ensimmäisestä romaanistaan Tristania (WSOY, 2017), jonka tapahtumat sijoittuvat maailman syrjäisimmälle saarelle. Saarella asuu vain 264 asukasta, joista muutaman fiktiivisen henkilön elämää päästään kirjassa seuraamaan lähemmin. Kirjan kantavina teemoina ovat kaipuu, yksinäisyys ja syyllisyys. Kolmantena kirjailijavieraana bloggarit kuulivat Roope Sarvilinnaa, joka kertoi toisesta romaanistaan Osuma (Tammi, 2017). Kirjan teemana on Andersin ja Monan rakkaustarina, joka ei ole kovin onnellinen. Kirja on tunnelmaa hakeva ja hissukseen luettava. Joonas Konstig puolestaan on kirjoittanut kirjan Vuosi herrasmiehenä – Viheätukkainen punkkari opetteli miehisiä hyveitä (WSOY, 2017). Kirja perustuu tositapahtumiin. Konstig näkee 1-vuotiaassa pojassaan oman itsensä ja luonteensa. Tästä lähtee ajatus liikkeelle, että jonkin on muututtava. On opeteltava herramiehen tavoille. A.W. Yrjänä puolestaan kertoi, että Joonaanmäen valaat (Johnny Kniga, 2017) on seikkailukertomus kaikenikäisille. Kirjalla on haettu tunnelmaa, jonka Yrjänä itse oli tuntenut pikkupoikana lukiessaan seikkailukertomuksia. Aamiaiskattauksen jälkiruoan bloggareille tarjosi Tuomas Kyrö. Mielensäpahoittajan Suomi (WSOY, 2017) käy Suomen historiaa läpi vuosi vuodelta. Kuuntelijana on Mielensäpahoittajan pojan likka, joka kertoo oman kantansa asioihin. Likan ajatukset pakottavat Mielensäpahoittajan peilaamaan omia ajatuksia nuoren ihmisen ajatusmaailmaan.

Oli kyllä huikea aloitus lauantaille. Tämän jälkeen olikin aika laskeutua messuhallin uumeniin. Olin liikkeellä Hidasta matkailua -blogin Päivin kanssa. Meillä ei ollut mitään erikoisempia suunnitelmia, vaan päätimme kulkea virran vietävänä ja pysähtyä tarvittaessa. Nopeasti ensipysähdys tulikin. Jäimme kuuntelemaan Kjell Westön, Mikaela Hasánin ja Michael Baranin kertomaa Kirjasta näyttämölle – Kangastus 38 Kansallisteatterissa. Vaikka olin jo aiemmin kuunnellut Westötä samasta aiheesta bloggariklubilla, oli trion jutustelua mukava kuunnella ja saada laajempaa näkemystä aiheelle. Kiertelyn ja haahuilun lomassa tuli tehtyä täsmäiskuja. Matka-agentit vievät kirjanrakastajia maailmalle romaanien maisemiin. Miltä kuulostaisi Agatha Christien Englanti tai Harry Potter -maailma ja Lontoo. Heitimme myös muutaman oman idean matkakohteeksi. Tällaiset ajatukset ovat kuulemma aina tervetulleita. Olisihan se Jane Austen -matka aika kiva tai kenties Moskovaan Mestarin ja Margaritan jalanjäljille.

Käyskentely messuilla on aina haastava kuntoilulaji. Siksipä olimmekin enemmän kuin tyytyväisiä, kun meidät pysäytettiin ja kysyttiin, haluammeko kuulla runon. Halusimme. Saimme arpoa numerolaput, jonka jälkeen meidät istutettiin tuoleille ja meille luettiin runot. Ja kuka tai mikä tällaista tarjoaa? Sekstetti. Viiden 50+ naisen ryhmä, joka on julkaissut runoantologian EniG.ma. Oli muuten rentouttava hetki kaiken messuhälinän keskellä. Kekseliäs ja loistava tapa tuoda omaa kirjaa esille.

Suomalaisen Kirjakaupan lavalla törmäsimme jälleen Tuomas Kyröön. Taas oli miestä kuunneltava, vaikka olimme juuri aiemmin miestä kuulleet. Saimme myös kuulla, että presidentti Tarja Halonen haastattelisi miestä Aleksis Kivi -lavalla. Sinne oli siis suunnistettava myös. Osuimme parhaaksi paikalle ja pääsimme kuuntelemaan Baba Lybeckin haastattelemaa Alivaltiosihteeriä. Siinä käytiin sanamuunnokset ja palindromit läpi. Ei kuulemma onnistu ruotsiksi sanamuunnokset tai ainakin se on hyvin hankalaa. Tämän jälkeen alkoikin tapahtua, kun Securitaksen miehiä alkoi kasaantua paikalle. Sieltähän se presidentti Halonen saapui Tuomas Kyrön kanssa. Halosen haastattelua oli ilahduttavaa kuunnella, kuten oli tammikussakin Kirja vieköön -illassa.

Kirjailija Tuomas Kyro ja presidentti Tarja Halonen

Kyllä tulee ihmiselle nälkä messuilla. Onneksi samaan aikaan kirjamessujen kanssa on Viini ja Ruoka 2017 -tapahtuma. Sinne oli suunnistettava ja makuja maisteltava. Ostoksiakin tuli tehtyä. Yhdellä osastolla oli tarjolla ihania italialaisia Montefeltron herkkuja. Nam. Osastolla oli myös mahdollisuus suunnitella erilaista Italian matkaa Montefeltroon.

Tankkauksen jälkeen kävimme vielä kuuntelemassa, kun Anne Leinonen haastatteli Henry Ahoa ja Pasi Ilmari Jääskeläistä aiheesta Vieläkö on vampyyreitä? Keskustelua oli hauska kuunnella, vaikken ollutkaan ihan kohderyhmää. Kaiken messuhulinan jälkeen oli vielä kaksi tapahtumaa, johon oli osallistuttava.

Ensimmäinen oli Mikko Kalajoen Miesmuistin (WSOY, 2017) lukupiiri. Meitä oli viiden naisen joukko valittu alustavaksi lukupiiriksi, jos keskustelu ei olisi lähtenyt liikkeelle. Ei kuitenkaan ollut pelkoa tällaisesta. Lari Mäkelä WSOY:lta johdatteli Mikko Kalajoen kanssa keskustelun alkuun niin loistavasti, että luultavasti jokainen osallistuja sai sanottua sanansa, jos vain halusi. Oli mielenkiintoinen keskustelu ja virkistävä. Ennen tilaisuutta olin hieman uupunut kaikesta messuhulinasta, mutta lukupiirin jälkeen olin aivan kuin uusi ihminen. Täytyy kyllä jatkossakin osallistua näihin lukupiireihin.

Kirjailija Mikko Kalajoki

Päivän viimeinen tilaisuus oli Teoksen bloggaajatilaisuus. Kuohuvien ohella meille tarjoiltiin mielenkiintoinen katsaus Teoksen seitsemän kirjailijan uusimpiin teoksiin. Juhani Känkäsen Hyvältä näyttää, Apo Apponen! lisäsi lastenkirjatietämystäni sen verran, että kirjan kuvituksen on tehnyt Känkänen itse. Monipuolinen mies, koska samainen herra lauloi meille vielä yhden kappaleen kitaralla itseään säestäen. Marjo Niemi kertoi kirjastaan Kaikkien menetysten äiti. Kirja on riipaiseva yksinpuhelu kuolleelle äidille, jossa mennään häpeän syntyjuurille saakka. Jarkko Volasen esikoisromaani Hiekankantajat puolestaan on kuvaus Auran elämästä saaressa, jossa luonto on jatkuvasti ja voimakkaasti läsnä. Novellikokoelmaa tarjoilee Maria Peura Tunkeilijat -teoksellaan. Tarinoissa ylitetään erilaisia rajoja erilaista kieltä käyttäen. Onnettomat Roomassa on Heikki Reivilän romaani, jossa ihmiset elävät keksittyjen rooliensa kautta. Reivilä itse kuvailee kirjaansa kamarikomediaksi. Mikko Rimmisen Maailman luonnollisin asia kertoo virkamiehestä berliiniläisessä avaruustutkimuskeskuksessa. Mies saa tehtäväkseen vartioida kuutiota. Kirjassa on avuttomuutta jonkin suuren keskellä. Teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja Juha Hurme on kirjoittanut kirjan Niemi. Kirja on kirjoitettu ilolla. Kirja on maailmankaikkeuden historia, jossa kuitenkin keskitytään niemen ympäristöön.

Täytyy sanoa, että oli pitkä päivä, kuten on tämä postauskin. Kirjamessuilla oli kuitenkin kivaa, enkä olisi halunnut menettää hetkeäkään. Mitä sinä teit kirjamessuilla? Teitkö hyviä ostoksia vai kuuntelitko mielenkiintoisia haastatteluja?

Kiitokset kustantajille hienoista bloggaajatilaisuuksista ja mielenkiintoisista kirjoista.

Perjantaina Helsingin Kirjamessuilla

Oli tarkoitus mennä Helsingin Kirjamessuille vain lauantaina, koska työt. Sitten tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Perjantaille oli luvaksi pari mielenkiintoista bloggaajatilaisuutta, joten laitoin kerrankin harrastukseni muun elämän edelle. Ensin siis harrastus ja sitten vasta työ. Ainakin tänään ja se kyllä kannatti. Maanantaina voi kyllä olla tuskanhiki töissä, mutta kerran täällä vain ollaan. Joskun on vain osattava irrottautua ja heittäytyä hetken vietäväksi.

Ennen bloggaajatilaisuuksia kiertelin kirjamessuilla aistimassa messujen yleistunnelmaa. Messuhallissa pyöri paljon koululaisia. Nostan hattua opettajille, jotka tuovat oppilaansa kirjamessuille, mutta kritisoin sitä, kuinka koululaiset valtaavat kaikki messuhallin istumapaikat. Kirjamessut vetävät kuitenkin puoleensa paljon ikääntyneitä tai kenties sairaitakin, jotka oikeasti tarvitsisivat välillä istumapaikkaa, jotta saisivat levähdettyä. No niin. Tämä oli postauksen kriittinen osuus. Mitä muuta aistin messuhallista. Kirjoja, kirjoja ja kirjoja. Hyviä tarjouksia ja iloisia ilmeitä. Useamman kirjailijahaastattelunkin ohitin. Pieniä ja isoja kirjakustantamoita. Antikvaarinen osasto. Lastenkirjoja, dekkareita, tietokirjoja. Kirjamessuilta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Huomenna aion syventyä asiaan tarkemmin, koska lauantaina aion viettää messukeskuksessa koko päivän.

Perjantain ensimmäinen bloggaajatilaisuus oli Innon ja Aulan Syksy. Tilaisuus alkoi iloisen tanskalaisen Lone Theilsin haastattelulla, jossa kirjailija kertoi uutuusdekkaristaan Runoilijan vaimo (Aula & Co, 2017). Kirja on Nora Sand -sarjan itsenäinen jatko-osa. Itse en ole ensimmäistä Nora Sand -kirjaa Kohtalokas merimatka lukenut, mutta jos Runoilijan vaimo kolahtaa, niin varmasti luen ensimmäisenkin osan. Jostain syystä pohjoismaiset dekkarit ovat vain niin kiinnostavia. Luke Hardingin Vaiennettu (Into, 2017) perustuu tositapahtumiin, jossa Alexander Litvinenko myrkytettiin kuoliaaksi Lontoossa vuonna 2006. Kirja on tosielämän trilleri. Kauhea ja traaginen, mutta pakkohan tämäkin kirja on lukea, jos vaikka ymmärtäisi asioista enemmän. Toivottavasti kirjan lukemisen jälkeen ei kuitenkaan tarvitse pelätä enemmän. Kolmas kirjailijavieras oli suomalainen Laura Gustafsson, joka on kirjoittanut omakohtaisen kaunokirjallisen teoksen Pohja (Into, 2017). Kirjassa käsitellään masentuneisuuden ja piilorasistisuuden pohjasyitä. Asioita ei yritetä ratkoa, koska ensin on selvitettävä asioiden juurisyyt. Eräs bloggari vihjasi, että kirja on todella hyvä. Tilaisuuden viimeisen kirjailijavieraan saapumista jännitettiin viimeiseen saakka. Arne Dahl ehti kuitenkin paikalle. Myöhästymisen syy oli kuulemma ruotsalaisessa lentoyhtiössä. Tämä aiheutti riemastusta suomalaisessa bloggaajayleisössä. Arne Dahlin Rajamaat (Into, 2017) aloittaa uuden dekkarisarjan, jonka keskushenkilöinä ovat Sam Berger ja Molly Blom. Tiivistunnelmaisessa kirjassa etsitään kenties Ruotsin ensimmäistä sarjamurhaajaa. Hui.

Tiukan tunnin jälkeen oli puolisen tuntia aikaa virkistäytyä. Tämän jälkeen alkoi päivän toinen bloggaajatilaisuus. Reuna ja Selkokeskus kertoivat selkokirjoista. Selkokeskuksen Ari Sainio kertoi, että selkokirjat ovat kirjoja, joissa on helpompaa tekstiä niille, jotka sitä tarvitsevat. Selkokirjojen kohderyhmiä ovat henkilöt, joilla on neurologisia syitä, ikäihmiset sekä suomea opiskelevat henkilöt. Sainio kertoi myös, että Suomessa on noin puoli miljoonaa ihmistä, jotka tarvitsevat selkokirjoja. Hirvittävän iso luku. Reuna-kustantamon Tarja Tornaeus oli sitä mieltä, että selkokirjat on muutettava valtakirjoiksi. Tilaisuudessa olivat paikalla myös kirjailijat Sanna-Leena Knuuttila ja Jasu Rinneoja, jotka ovat kirjoittaneet selkokieliset kirjat. Knuuttilan Ne lensivät tästä yli (Reuna, 2017) on päiväkirjamainen kirja kotirintamalta talvisodan aikaan. Rinneojan Kauno ja Sutki (Reuna, 2017) liikkuu huumoripohjalla. Kirjassa on kaksi erillistä tarinaa, mutta samat päähenkilöt. Onko ilmassa rakkautta vai miesten välisiä kahnauksia? Tilaisuudessa oli myös mukana noin kaksi vuotta Suomessa asunut Alexandra Schibleva (anteeksipyyntöni, jos nimi on väärin kirjoitettu). Alexandra on opiskellut suomen kieltä noin viisitoista kuukautta. Hän oli lukenut molemmat kirjat, ja hänellä olikin kirjailijoille monta kysymystä esitettävänä. Täytyy sanoa, että oli todella mielenkiintoinen tilaisuus. Tunsin selkokirjat entuudestaan nimeltä, ja joskus kirjastossa olin jotain kirjaa selaillutkin, mutta tämän tilaisuuden myötä opin monta uutta asiaa.

Tässä vaiheessa päivää oli jo iltapäivä. Päätin, että kierrän vielä Viini ja Ruoka -tapahtuman. Oi joi, mitä herkkuja. En sortunut muuhun kuin Forsmanin teehen, koska haudutettava tee oli lähes lopussa ja messuilla oli kattava valikoima erilaisia teesekoituksia. Luulen kyllä, että huomenna kirjamessuilujen ohessa tulee jälleen käväistyä täälläkin. Juustot ja Lindtin suklaa houkuttelevat. Paha, paha ja hyvä hyvä.

Joko sinä olet ehtinyt käydä kirjamessuilla? Tuliko tehtyä hyviä löytöjä?

Kiitokset kustantajille mahtavista bloggaajatilaisuuksista sekä upeista kirjoista.

Helsingin Kirjamessujen kirja- ja lippuarvonnan voittajat

Helsingin Kirjamessujen kirja- ja lippuarvonnan voittajat on arvottu. Onnettarena toimi mies, joka täällä asuu. Virallisena valvojana toimi Herra Karvajalka.

Onni suosi alla olevia henkilöitä.

1. palkinto: Mikko Kalajoen Miesmuisti sekä 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

Anonyymi Niina69

2. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

Anonyymi Virpi9

3. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

Anonyymi Jmnystrom

4. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

Sallikka

5. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

Sirkkuli

Voittajiin otan yhteyttä sähköpostitse tämän illan aikana. Onnea voittajille sekä kivoja messuhetkiä!

Helsingin Kirjamessut + arvonta

Vajaa pari viikkoa ja Helsingin Kirjamessut ovat kovassa vauhdissa. Kirjamessut avaavat ovensa torstaina 26. lokakuuta ja viimeinen messupäivä on sunnuntaina 29. lokakuuta. Neljä päivää kirjapöhinää monessa muodossa. Kirjamessujen teema on tänä vuonna itseoikeutetusti Suomi, mutta toki messuilla on ulkomainenkin kirjallisuus hyvin edustettuna.

Kirjamessuilta löytyy ohjelmaa. Ja paljon löytyykin. Messuilla on hurjan paljon kirjailijahaastatteluja, mutta on muutakin. Miltä kuulostaa esimerkiksi valokuvaaja Pekka Luukkolan näyttely suomalaisesta maisemasta 30 vuoden ajalta? Torstaina messualueen sulkemisajan jälkeen on muistettu bilettäjiä kirja-alan ja lukijoiden yhteisillä bileillä. On myös lukupiirejä, joihin voi ennakolta ilmoittautua täältä.

Lukupiireistä pääsen lopulliseen aiheeseen ja mukavaan sellaiseen. Sain kirjamessuille bloggaajapassin. Lukupiireissä on aina yksi nimetty bloggaaja mukana, joka raportoi omalla postauksellaan Kirjamessujen lukupiiristä. En päässyt tällaiseen mukaan, mutta pääsin johonkin muuhun. Minulle ja neljälle muulle bloggaajalle ehdotettiin Mikko Kalajoen Miesmuistin lukupiirin alustavaa lukupiiriä. Tehtävämme on lukea Kalajoen kirja ennakolta ja toimia lukupiirin alustavina keskustelijoina, jos keskustelu ei muuten meinaa lähteä käyntiin. Tämän kunniakkaan tehtävän vuoksi saimme kukin Miesmuistin itsellemme sekä 10 pääsylippua messuille.

Itseltäni Mikko Kalajoen Miesmuisti löytyy jo entuudestaan kirjahyllystä, ja koska pääsen bloggaajapassilla messuille koko messujen ajan, päätin pistää arpajaiset pystyyn. Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa jokin alla olevista palkinnoista:

1. palkinto: Mikko Kalajoen Miesmuisti sekä 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

2. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

3. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

4. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

5. palkinto: 2 pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

Voittaessasi voit käydä messuilla kahtena eri päivänä tai vaihtoehtoisesti annat toisen lipun ystävällesi, jolloin vietätte yhdessä ihanan messupäivän. Lippujen yhteisarvo on 32 euroa. Samalla lipulla pääsee vierailemaan myös Viini ja Ruoka 2017 messuille.

Arvonnan säännöt:

1. Yksi arpa jokaiselle osallistujalle.

2. Kerro komenttikentässä, mikä kirjamessuilla kiinnostaa.

3. Laita kommenttisi yhteyteen sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden voiton osuessa kohdallesi,

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 22.10.2017 klo 18.00. Tämän jälkeen suoritan arvonnan ja otan yhteyttä voittajiin.

Arpaonnea kaikille!

Mikko Kalajoen Miesmuistin alustavan lukupiirin muut osallistujat:

Hidasta matkailua -blogin Päivi

Colour Outside the Lines -blogin Susanna

Kirsin Book Club -blogin Minna

Read & Survive -blogin Anastasia

Arvonta on suoritettu ja voittajiin on otettu yhteyttä.

Meidän viikonloppu -tapahtumassa

Lauantaina suunnistin nenäni kohti Pasilaa ja Helsingin messukeskusta. Minulla oli bloggaajapassi Meidän viikonloppu -tapahtumaan, joten päätin käydä messuilemassa ennen teatteriin menoa. Jotenkin lauantaiaamun tohinat menivät päälaelleen ja aikataulu hieman petti, mutta ei se menoa haitannut.

Koska aikataulu oli tiukka, päätin ensimmäisenä tutustua Lemmikkimessuihin, koska arvaattehan te sen. Kissat. Toinen toistaan suloisempia kissoja, mutta olihan siellä kaikkea muutakin mielenkiintoista. Haisunäädät. Voi, ne veivät sydämeni. Todella kauniita ja vaikuttavan näköisiä otuksia. Ja kanit. Se yksikin valkoinen kani oli kuin lelu. Olisi tehnyt mieli ottaa syliin ja rutistaa. Kuinka maailmaan mahtuukaan jotain niin ihanaa? Näiden lisäksi tuli tirkisteltyä esimerkiksi käärmeitä terraarioissa, ihmeteltyä upeita lintuja ja katseltua koirien temmellystä. Lemmikkimessuilla oli paljon myös erilaisia yhdistyksiä kertomassa toiminnastaan sekä eläimistä, joita yhdistys edusti.

ELMA-maaseutumessut vaikuttivat ainakin itsestäni suosituimmalta messutapahtumalta. Hurja määrä maatilaeläimiä, jotka vetivät pienten ja suurten ihmisten huomiota osakseen. Itse kävin ihastelemassa jokaisen aitauksen ja karsinan asukkeja. Valtavia lehmiä, pehmeän näköisiä alpakoita, söpöjä possuja, isoja kalkkunoita. Yhdellä ständillä myytiin babyalpakan villasta kudottuja sukkia. Voi, kuinka suloisen pehmeitä neuletuotteet olivat. Siis todellakin hiplasin tuotteita. Ihania. Valion ständillä olisi saanut käydä antamassa näytteen lypsytaidoistaan, mutta en tullut kokeilleeksi, kuinka hyvin olisin pärjännyt. ELMA-messut tarjosivat myös ihania herkkukojuja, joita katselin kuolaten. No, sai siellä aika monessa paikassa maistella tuotteitakin. Ykkösiksi kiirivät makuasteikollani erilaiset leivät, varsinkin rapeakuoriset, sekä mehut. Tyrniglögi oli ehkä kaikkein tajunnanräjäyttävin juoma.

Metsämessut tarjosivat katseltavaa etenkin perheen pilteille ja miespuolisille henkilöille. Valtavia metsäkoneita, joista ei kyllä ihan heti tiennyt, mihin tarkoitukseen kaikki oli tarkoitettu. Vaikuttavilta laitteet kuitenkin näyttivät ja voin vain uskoa, että metsätöissä tarvitaan mitä erilaisempia koneita ja laitteita ja tietenkin järeyttä. Tässä vaiheessa aika oli jo tiukilla, joten metsämessut menivät lähinnä katsellessa ympäriinsä.

Ette muuten arvaa, kuinka lopuksi kävi. En ikinä ehtinyt OutletExpoon ja 55Plussaan ja Kädentaitomessutkin tulivat vain pikaisesti vilkaistua. ELMAmessuilla vierähti niin paljon aikaa, että OutletExpon edulliset tuotteet jäivät näkemättä. Sen verran kyllä huomasin, että siellä olisi ollut ainakin kirjoja ja laukkuja tarjolla. Toisaalta en ollut aikonut ostaa mitään, koska matkani jatkui messukeskukselta Pengerkadun näyttämölle, enkä halunnut raahata ostoskasseja teatteriin. Tämän puolesta tuli siis edullinen messureissu. Vaikka 55Plus ei kuulunutkaan välttämättä siihen osioon, jonne olisin halunnut mennä, olisi ollut kuitenkin kiva ehtiä katsastamaan Meidän viikonlopun uusin tulokas.

Kuten huomaatte, melkoisen eläinaiheisia kuvia tällä kertaa, mutta kun ne vain ovat niin söpöjä. Kävittekö viihtymässä Meidän viikonlopussa? Mikä oli suosikkijuttunne messuilla?

Meidän viikonloppu -pääsylippuarvonnan voittajat

Meidän viikonloppu pääsylippuarvonnan voittajat on arvottu. Onnettarena toimi random.org. Herra Karvajalka toimi virallisena valvojana. Onnetar suosi Mirkkua ja Salzua. Voittajiin on otettu yhteyttä sähköpostitse. Onnea voittajille ja kivoja messuhetkiä! 

Pääsylippuarvonta Meidän viikonloppu -tapahtumaan

Helsingin messukeskuksessa tapahtuu taas. Meidän viikonloppu -tapahtuma avaa ovensa perjantaina 11.11.2016 ja ovet sulkeutuvat sunnuntaina 13.11.2016. Tarkemmat aukioloajat ja lippujen hinnat löydät täältä. Meidän viikonloppuun mahtuu monta asiaa. Saman katon alta löydät seuraavat messut: Kädentaito, Lemmikki, ELMA, Metsä, OutletExpo ja 55Plus. Huomioi muuten, että Lemmikkimessut ovat vain lauantaina ja sunnuntaina.

Kädentaitomessut ovat tietenkin käsitöistä kiinnostuneille mahtava paikka. Maltatko olla hiplailematta uniikkeja käsitöitä vai tekisikö mielesi ostaa kaikki ihanat materiaalit aloittaa niiden työstäminen uuteen uskoon? Lemmikkimessut ovat tietenkin paikka esimerkiksi minunlaisilleni kissahulluille. Kissojen lisäksi messuilla näyttäytyvät koirat, linnut, marsut, kanit, terraarioeläimet, rotat, hiiret ja akvaariokalat. ELMA maaseutumessut puolestaan tarjoavat tietoa maaseudusta. Lisäksi ELMA-messuilla voi maistella ja ostaa mahtavia ruokatuotteita. Ai niin, eikä voi unohtaa ELMAn eläinasukkeja: lehmiä, vasikoita, laamoja, alpakoita, possuja, koiria, hevosia, poneja, lampaita, vuohia ja kanoja. Metsämessut esittelevät esimerkiksi metsän virkistyskäyttöä, metsänhoitoa, metsäalan innovaatioita. OutletExpo on shoppailijan paratiisi tai paha paikka, riippuen siitä, haluaako kukkaron kevenevän vai ei. 55plus on Meidän viikonlopun uusin tulokas. Tapahtuma on suunnattu yli 55-vuotiaille työikäisille tai eläkkeellä oleville ja elämänkokemusta hankkineille henkilöille, jotka ovat esimerkiksi etsimässä uutta harrastusta tai haluavat osallistua vapaaehtoistoimintaan.

Sain Meidän viikonloppuun bloggaajapassin ja ajattelin mennä messuille lauantaina kiertelemään. Eniten odotan ehkä lemmikkimessuja, mutta toisaalta nuo kaikki muutkin ovat mielenkiintoisia messuja. 55plus ei aivan vielä ole itselleni ajankohtainen, mutta ehkä saatan sitäkin osastoa kurkata, koska haaveilen jo nyt tulevista eläkepäivistä, vaikka kyynikot sanovatkin, että eläkeikää nostetaan niin paljon, ettei sinne ikinä pääse.

Bloggaajapassin lisäksi sain kunnin arpoa kaksi pääsylippua Meidän viikonloppu -tapahtumaan. Päätin arpoa liput kahdelle eri osallistujalle eli yksi lippu per voittaja. Lipulla voit vierailla yhtenä messupäivänä kaikilla Meidän viikonlopun messuilla.

Säännöt ovat yksinkertaiset:

• Yksi arpa jokaiselle osallistujalle.
• Kerro kommenttikentässä, mikä messujen tapahtumista kiinnostaa sinua eniten: Kädentaito, Lemmikki, ELMA, Metsä, OutletExpo vai 55Plus?
• Laita kommenttisi yhteyteen sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden, jos arpaonni osuu kohdallesi.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 6.11.2016 klo 18.00. Tämän jälkeen suoritan arvonnan ja otan yhteyttä voittajiin.

Arpaonnea kaikille teille ihanille!

Arvonta on suoritettu. Arpaonni suosi Mirkkua ja Salzua. Onnea voittajille!

Helsingin Kirjamessuilla 29.10.2016

Olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa bloggaajana Helsingin Kirjamessuilla. Messupäiväkseni valikoitui lauantai, koska nyt ei ollut mahdollisuutta olla pois päivätöistä torstaina eikä perjantaina. Toisaalta lauantai oli erinomainen messupäivä, koska kirjabloggaajille oli useampi eri tapahtuma messupäivän aikana.

Aamu alkoi WSOY:n ja Tammen bloggariaamiaisella. Aamiainen on kuulemma traditio ja nyt minäkin sain mahdollisuuden osallistua tähän mahtavaan tilaisuuteen. Tänä vuonna oli kuulemma ennätysmäärä bloggaajia aamiaisella. Hieman tunsin itseni pieneksi hiirulaiseksi kaikkien mahtavien kirjabloggaajien keskellä. Olin kuitenkin iloinen, kun moni bloggaaja tuli tervehtimään ja esittäytymään. Hienoja ihmisiä.

Mitä aamiaisella sitten tapahtui? Kuulimme loistavia kirjailijahaastatteluita ja saimme itsekin kysellä mieltä askarruttavia asioita. Aamiaistapahtuman kirjailijat olivat Claes Andersson, Tuula-Liina Varis, Riitta Jalonen, Hannu Mäkelä ja Anja Snellman.

Claes Anderssonin Hiljaiseloa Meilahdessa – Oton elämä 2 (WSOY, 2016) kertoo vanhentuneesta Otosta ja hänen ajatuksistaan lapsuudesta, vanhenevasta ruumiistaan ja maailman typeryydestä. Tuula-Liina Variksen Huvila (WSOY, 2016) on historiallinen romaani, jossa on monta limittäistä tarinaa. Riitta Jalosen Kirkkaus (Tammi, 2016) kuvaa uusseelantilaisen Janet Framen elämää samalla, kun kirja on osoitus taiteen voimasta. Hannu Mäkelän Muistan – Vapaus (Tammi, 2016) on omaelämäkertasarjan viides ja samalla viimeinen osa, joka kertoo Mäkelän elämästä vapaana kirjailijana Otavan vuosien jälkeen. Anja Snellmanin Lähestyminen (WSOY, 2016) on matkakertomus, muistokirjoitus ja paluun lokikirja.

Aamiaistilaisuudesta kiirehdin suoraan Atenan bloggaritilaisuuteen, jossa esikoiskirjailijat ja bloggarit Tiina Lifländer ja Soili Pohjalainen keskustelivat kirjoittamisesta ja etenkin blogin kirjoittamisesta. Lifländerille blogin kirjoittaminen on ajatusten virran kirjoittamista ja julkaisua. Lifländer ei myönnä miettivänsä blogipostauksen kirjoitusvirheitä, eikä muitakaan virheitä. Pohjalaisen mielestä blogissa täytyy olla faktaa, mutta romaanin kirjoittamainen on vapaampaa ilmaisutapaa, Esikoiskirjailijoiden ja kirjabloggaajien välille syntyi mielenkiintoinen keskustelu siitä, mitä bloggaajat pitävät siitä, jos kirjailija käy kommentoimassa blogikirjoitusta. Atenan ohjeistus on, etteivät kirjailijat lähde puolustelemaan omaa kirjaansa blogipostauksiin. Bloggaajat sen sijaan kertoivat pitävänsä siitä, jos kirjailija käy antamassa kommenttinsa, koska aina on mukavaa, jos joku käy antamassa jonkin kommentin keskusteluun.

Seuraavaksi olikin aika marssia messuhalliin. Oi sitä ihmismäärää. Paljon ja vieläkin enemmän. Itse pidin pääni kylmänä, enkä sortunut ostamaan mitään, vaikka kirjoja tulikin käänneltyä ja takakansia luettua. Kävin myös välillä kuuntelemassa kirjailijahaastatteluita, joita messuhallissa oli siellä ja täällä ja nonstoppina. Kirjailijahaastattelut olivat selkeästi yleisön suosiossa, mutta ehkä Laila Hirvisaari kuitenkin veti tässäkin kisassa pisimmän korren. Aivan mieletön ihmismäärä oli Hirvisaarta kuuntelemassa. Tammen ständillä ihmettelin, mitä siellä jonotetaan. Jari Sillanpäähän se siellä oli jonon toisessa päässä nimikoimassa kirjojaan. Onnea kaikille niille, jotka jaksoivat jonottaa. Jos joku tykkää julkkisten bongailusta, niin kirjamessut ovat siihen oiva paikka. Saman katon alla suuri määrä julkisuuden henkilöitä ja etenkin kirjailijoita. Täytyy kyllä sanoa, että kirjamessuilta olisi voinut tehdä hienoja joululahjalöytöjä ja edulliseen hintaan.

Kun olin saanut tarpeeksi kirjahuminaa aivoilleni, siirryin Viini ja ruoka 2016 messuille. Huh. Oli ehkä virheliike. Ei herkkujen takia, vaan sen takia, että messuhallissa oli todella tiivis tunnelma. Tunsin vain, kuinka hikipisarat alkoivat valua selkärankaani pitkin. Olipas lämmin paikka.

Messupäivän kruunasi Teoksen bloggaajatilaisuus iltapäivällä. Paikalla oli kolme kirjailijaa: Kari Hukkila, Katarina Baer ja Leena Parkkinen. Bloggaajat saivat taas mahdollisuuden kuulla hienoja kirjailijahaastatteluita. Kari Hukkila kertoi romaanistaan Tuhat ja yksi (Teos, 2016), joka on pitkään tehtyjen muistiinpanojen tulos ajankohtaisista asioista, vaikka kirjoittaminen olikin tapahtunut ilman ajatuksia ajankohtaisuudesta. Katarina Baerin He olivat natseja (Teos, 2016) on kertomus Baerin perheen vaietusta salaisuudesta. Baerin isovanhemmat ovat olleet natseja. Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa (Teos, 2016) sijoittuu 1950-luvun Helsinkiin, jossa Saara elää kotiäidin elämää ja naapurin Elisabeth on jotain aivan muuta.

Teoksen tilaisuuden jälkeen olinkin valmista kauraa eli ei muuta kuin kotiin. Huomenna en enää messuille lähde, koska yritän hieman rauhoittua ennen tulevaa työviikkoa. Kävitkö sinä Kirjamessuilla tai aiotko käydä sunnuntaina? Teitkö hyviä ostoksia? 

Kiitokset kustantajille hienoista bloggaajatilaisuuksista ja kirjapinoista. Nyt on taas, mitä lukea.

Helsingin Kirjamessujen lippuarvonnan voittaja

Helsingin Kirjamessujen voittaja on arvottu. Onnettarena toimi mies, joka täällä asuu. Virallisena valvojana toimi Herra Karvajalka. Onni suosi tällä kertaa Ullaa. Voittajaan on otettu yhteyttä sähköpostitse. Onnea Ullalle! Toivotan mielenkiintoisia ja antoisia messuhetkiä!

I Love Me -messuilla

Tällä viikolla on ollut vilskettä ja vipinää enemmän kuin normaalisti. Maanantaina olin Kissakahvila Helkatissa juhlistamassa SKS:n julkaisemaa Petri Pietiläisen Kissojen maailmanhistoriaa. Keskiviikkona olin Bloggariklubilla kuuntelemassa kirjailija Hanna Weseliusta, kun hän kertoi esikoiskirjastaan Alma! (WSOY). Mielenkiintoisen haastattelun jälkeen menimme katsomaan Kansallisteatterin Willensaunaan Kristian Smedsin ohjaamaa just filming, jonka jälkeen saimme vielä mahtavan tilaisuuden kuunnella julkisuutta kaihtavan ohjaajan tarinointia näytelmästä ja teatterimaailmasta yleensä. Tässä oli jo sen verran tapahtumaa tällaiselle tädille, että meno alkoi huimata, mutta vain hetkeksi aikaa. Perjantaina liukenin töistä melkoisen nopeasti lounaan jälkeen ja jälleen kohti Helsinkiä. Kohteena oli Helsingin Messukeskus ja I love me -messut. Messuseuraksi lähti ihananainen syyskesälomalla ollut työkaverini.

Lähdimme liikenteeseen Kauneusalueelta. Minulla oli ajatuksena ostaa vino pino ihanan tuoksuvia palasaippuoita. Ostinko? Ostin, mutta vain yhden vaivaisen, vaikkakin sitäkin ihastuttavamman Le Comptoir du Bainin persikantuoksuisen saippuan. Kauneusalueella olisi helposti saanut rahat tuhlattua, mutta olin kovanaama, enkä ostanut saippuan lisäksi muuta kuin ikääntyneelle iholle tarkoitetun Himalaya Herbalsin käsivoiteen. Kädet jäävät rasvaamisen jälkeen todella pehmeäntuntuisiksi. Kauneusalueella olisi ollut vaikka mitä kivaa tarjolla, mutta siitäkin huolimatta jäin kaipaamaan jotain, mutta en osaa tarkemmin eritellä mitä.

I love me- messujen Muoti ja Koru & Kello -osiot oli yhdistetty mukavalla tavalla samalle alueelle. Kalevala Korun alla on Lapponia Jewelry -brändi, jonka koruja himoitsen. Messuilla oli ihan vain pienesti vilkaistava Lapponia-vitriiniä. Ah, miten kallista ja kaunista, mutta tarvitsen ensin joko lottovoiton tai miehen, joka on rikkaampi kuin se, joka täällä asuu. Erikoismainintana on muuten mainittava, että messuilla jaettava Kello & Kulta -lehdessä on mielenkiintoista asiaa kellojen huollosta ja värikivien maailmasta. Muodin maailmassa minua kiinnostivat eniten kengät ja laukut. Joo, en ostanut, mutta läheltä piti. Messuilla oli esittelyssä myös Merrellin Vibram Arctic Grip talvikengät. Kengät, jotka pitävät jäisellä vesikelillä ilman nastoja. Olin lukenut kengistä Minäkö keski-ikäinen? Tiian blogista ja kengät alkoivat kiinnostaa ja kiinnostus nousi messuilla. Nyt vain ihmettelen, pitävätkö kengät jäällä, jota peittää hentoinen lumipeite. Se salakavala jään peittäjä. Jos näin on, joudun ehkä tällaiset kengät itselleni ostamaan, koska ei nastoja.

Luonnollisesti oli alue, joka yllätti minut. Alueella oli paljon superfoodia, luomu- ja lähiruokaa sekä raakaruokaa tarjoavia yrityksiä. En ole pitänyt itseäni mitenkään tällaisten asioiden kohdehenkilönä, koska olen aika konservatiivinen ruoka-asioissa, mutta nyt nappasi tai ainakin herkkujen kannalta nappasi. Arctic Choc valmistaa käsintehtyä luomusuklaata. Yrityksen konvehdit ovat todella tajunnan räjäyttäjiä, mutta tällä kertaa en sortunut konvehteihin, vaan ostin kolme suklaalevyä. Salmiakkivalkosuklaata, josta ehdin maistaa yhden palan. Levy haihtui kummallisesti jonnekin. Piparkakkusuklaata olen herkutellut tänään ja kaapissa odottaa vielä omena-kanelivalkosuklaalevy. Ja koska olen horoskoopiltani vaaka, enkä osaa tehdä päätöksiä nopeasti, jäi minua nyt kaihertamaan Arctic Chocon joulukalenteri. Olisiko ehkä mahtava joulunodotuksen pelastaja? Sivuhuomautuksena mainittakoon, että ennen Arctic Chocon näkemistä olin ehtinyt ostaa Leaderin tummaa suklaata kaksi levyä. Nyt on siis kaapissa suklaata. Vinkkinä voin myös mainita suklaanrakastajille, että kannattaa piipahtaa messuilla Tallipihan suklaapuodin ständillä.

I love me- messujen Terveysalueella on paljon nähtävää ja koettavaa asiasta kiinnostuneille. Itse olin tässä vaiheessa jo niin uupunut, että pääasia, mikä mieleeni jäi, oli Valion maistattama Gefilus-uutuusjuoma. Lähde persikkapassiohedelmämehu maistui todella hyvälle ja raikkaalle. Työkaverini kanssa juttelimme, että juoma oli niin hyvää, että luultavasti litran purkki tulisi juotua tyhjäksi kertaheitolla. Joudun kyllä luultavasti ostamaan kyseistä mehua, kun purkkiin kaupassa törmään.

Helsingin Messukeskus on kokenut uudistuksia. Yksi, mistä itse olin todella tyytyväinen, oli se, että kahvila- ja ravintolapalveluita oli tarjolla monenlaisia. Tilat eivät olleet luotaantyöntävän näköisiä, vaan viihtyisän näköisiä lepo- ja rauhoittumispaikkoja.

Jos olet menossa vielä sunnuntaina I love me -messuille, voin antaa vinkin, että jos eteläisen sisäänkäynnin narikka on täynnä, niin narikat löytyvät myös eteläisen pääsisäänkäynnin vasemmalta puolelta sekä kun menet eteläisen sisäänkäynnin oikealta puolelta alas messuhalliin, löytyy narikka oikealta seinustalta.

Minulla oli messuille bloggaajapassi, joten mikä olisi estänyt minua menemästä paikalle myös tänään ja huomenna? Ei mikään muu kuin pienoinen väsymys, joten nyt on aika ladata akkuja seuraavaa työviikkoa varten. Askeleita messukäynnillä tulee reippaasti. Itse astelen normaalina päivänä noin kahdeksantuhannen askeleen verran, mutta messupäivänä tuli askeleita puolet enemmän.

Kävitko sinä I love me -messuilla vai aiotko mennä messuilemaan huomenna?

Mielitkö Kirjamessuille? Lippuarvonta

Hip hei ja hurraa! Helsingin Kirjamessut starttaavat ensi viikon torstaina eli 27. lokakuuta. Messut kestävät neljä päivää eli aikamoiset kinkerit on tiedossa. Tämän vuoden teemana on pohjoismainen kirjallisuus ja kulttuuri. Ohjelmaa messuilta ei puutu. Kirjamessujen viidellätoista lavalla on yli 800 ohjelmaa. Todella hurja määrä.

Itse olen aivan täpinöissäni Kirjamessuista, koska sain messuille bloggaajapassin. Ainakin lauantain vietän koko päivän messukeskuksen uumenissa, mutta saatan käydä messuilla jonain toisenakin päivänä. Tällaiset messut on paha paikka kirjanrakastajalle, koska kirjapinot saattavat kotona kasvaa. Ja jos ne pinot kauheasti kasvavat, mies, joka täällä asuu, avaa sanaisen arkkunsa. Antakaapa vinkkejä, minne piilottaa kaikki ihanat ja lukemattomat kirjat.

Mutta sitten itse asiaan. Sain kaksi pääsylippua arvottavaksi blogini lukijoille. Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa kaksi pääsylippua Helsingin Kirjamessuille. Voit käydä messuilla kahtena eri päivänä tai vaihtoehtoisesti annat toisen lipun ystävällesi ja vietätte yhdessä ihanan antoisan kirjamessupäivän. Lippujen yhteisarvo on 32 euroa. Samalla lipulla voit vierailla myös Viini ja Ruoka 2016 messuilla.

Arvonnan säännöt tulevat tässä:

1. Yksi arpa jokaiselle osallistujalle.
2. Kerro kommenttikentässä, millainen kirjallisuus sinua kiinnostaa.
3. Laita kommenttisi yhteyteen sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden voiton sattuessa kohdallesi. 

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 23.10.2016 klo 18.00. Tämän jälkeen suoritan arvonnan ja otan yhteyttä voittajaan.

Arpaonnea kaikille!

Arvonta on suoritettu. Onnetar suosi Ullaa.

I love me -messulippuarvonnan voittajat

I love me -messulippuarvonnan voittajat on arvottu. Onnettarena toimi random.org. Herra Karvajalka toimi virallisena valvojana. Onnetar suosi Jennaa ja Marikaa. Voittajiin on otettu yhteyttä sähköpostitse. Onnea voittajille ja kivoja messuhetkiä!

I love me -messulippuarvonta

I love me -messut Helsingin messukeskuksessa ovat jo ensi viikolla 21.-23.10.2016. Messut, joita varmasti aika moni odottaa. Ainakin moni nainen. Kyseessähän on lifestyle- ja hyvinvointitapahtuma, joilla esittäytyvät Terveys 2016, Kauneus 2016, Muoti 2016, Koru & Kello 2016 sekä Luonnollisesti 2016.

Sain messuille bloggaajapassin ja ajattelinkin mennä heti perjantaina messuille kiertelemään. Täytyy ehkä varata paksu lompakko mukaan matkaan, vaikka messuilla hyviä tarjouksia onkin. Luultavasti sorrun kosmetiikkaan ja ehkä johonkin muuhunkin kivaan. Ainakin ihanat ja tuoksuvat palasaippuat ovat mielessäni. Messuilla voi tehdä myös hyviä joululahjaostoksia, koska kohtahan on joulu.

Bloggaajapassin lisäksi sain kunnian arpoa kaksi pääsylippua I love me -messuille. Päätin arpoa liput kahdelle eri osallistujalle eli yksi lippu per voittaja. Lipulla voi vierailla yhtenä messupäivänä kaikissa yleisöalueella olevissa tapahtumissa.

Säännöt ovat yksinkertaiset:

Yksi arpa jokaiselle osallistujalle.

Kerro kommenttikentässä, mikä messujen tapahtumista kiinnostaa sinua eniten: Terveys, Kauneus, Muoti, Koru & Kello vai Luonnollisesti?

Laita kommenttisi yhteyteen sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden, jos arpaonni osuu kohdallesi.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 16.10.2016 klo 18.00. Tämän jälkeen suoritan arvonnan ja otan yhteyttä voittajiin. 

Arpaonnea kaikille tasapuolisesti!

Arvonta on suoritettu. Arpaonni suosi Jennaa ja Marikaa. Onnea voittajille!

Kädentaitotapahtuma 2016

Sain bloggaajapassin Helsingin Messkukeskuksen Kädentaitotapahtumaan. Menin paikalle heti lauantaiaamusta tarkoituksenani välttää pahimmat ruuhkat. Tai no, en nyt ihan aamusta, koska herra Karvajalan aamuseikkailut veivätkin odotettua pidemmän aikaa ja lopuksi piti vielä antaa herralle lisää seitiä, koska minua syyttävästi katsoi, kun olin matkaan lähdössä.

Messukeskuksessa olin hieman ennen kymmentä aamulla. Suhteellisen rauhallista oli vielä siihen aikaan, mutta kyllähän se meno aika villiksi jossain vaiheessa muuttui.

Kädentaitotapahtumassa riitti ihasteltavaa ja ihmeteltävää. Täytyy sanoa, että toiset osaavat taikoa ihmeitä aikaiseksi. Itsekin pidän käsitöistä ja ennen niitä tuli tehtyä paljonkin, mutta nykyään harvemmin. Kädentaitotapahtuma laittoi myös ajatukset pyörimään. Esimerkiksi Sinellin kauniin väriset Foam Clay –helmimassat ja Silk Clay –silkkimassat sopisivat sekä lasten että aikuisten yhteisiin askarteluhetkiin tai ihan vain itsekkäästi omiin askarteluihin. Kävin myös ihastelemassa kultaseppä-korutaiteilija Niina Halosen työnäytöstä lampputekniikasta. Sehän se vasta mielenkiintoiselta taidolta näyttikin. Kaikeksi se lasikin taipuu. Kädentaitajat ovat yksinkertaisesti taitavia.

Kaunista.

Ah, mitkä värit!

Ja nuo kuviot!

Entäs nämä sitten?

Kädentaitotapahtuman lisäksi katsastin tietenkin myös OutletExpon, Eläinystäväni -tapahtuman, Model Expon ja pyörähdinpä vielä Lapsimessuillakin. OutletExpossa olisi ollut kaikkea kivaa ostettavaa, mutta pidin pintani. En ostanut mitään. Model Expossa oli pakko hetkeksi pysähtyä seuraamaan pienoisautojen ratakilpailuja. Hurjaa menoa. Ei tarvitse formulaa seurata televisiosta, kun tuota kisaa seurasi. Lapsimessut olivat selvästi laajin tapahtuma Kevään Kivoimpana Viikonloppuna. Ja siellä sitä porukkaa olikin, mutta mukavasti näytteilleasettajat lapset huomioivat. Oli paljon erilaisia maistiaisia ja puuhanurkkauksia. Eläinystäväni –tapahtumassa olisi mennyt vaikka koko päivä. Ihastelin tietysti pääasiassa kissoja ja ihmettelin, kuinka kissat ja tietysti muutkin eläimet osasivat olla niin rauhallisia. Jos herra Karvajalka olisi viety Messukeskukseen, olisi koko Messukeskus kuullut sen.

Olin yksin liikenteessä, koska ajattelin, että saisin kulkea rauhassa ja keskittyä omiin mielenkiinnon kohteisiini. Siinä mielessä hyvä ratkaisu, että näin tosiaan tapahtui. Huonoa tässä oli se, että ystävän kanssa olisi riittänyt juteltavaa ja ihasteltavaa ja olisin ehkä saanut messuista vielä enemmän irti. Jostain kumman syystä sain messuilla kulutettua aikaa kuitenkin reilusti yli kolme tuntia. Hei haloo, mihin se aika meni? Ihasteluun ja ihmettelyyn.

Vielä ehdit sinäkin messuille. Kevään Kivoin Viikonloppu on vielä tänään auki kello 17.00 saakka. Suosittelen käymistä, jos mietit, kuinka viettäisit sunnuntain.