Tällä viikolla on ollut vilskettä ja vipinää enemmän kuin
normaalisti. Maanantaina olin Kissakahvila Helkatissa juhlistamassa SKS:n
julkaisemaa Petri Pietiläisen Kissojen
maailmanhistoriaa. Keskiviikkona olin Bloggariklubilla kuuntelemassa kirjailija
Hanna Weseliusta, kun hän kertoi esikoiskirjastaan Alma! (WSOY). Mielenkiintoisen haastattelun jälkeen menimme
katsomaan Kansallisteatterin Willensaunaan Kristian Smedsin ohjaamaa just filming, jonka jälkeen saimme vielä
mahtavan tilaisuuden kuunnella julkisuutta kaihtavan ohjaajan tarinointia
näytelmästä ja teatterimaailmasta yleensä. Tässä oli jo sen verran tapahtumaa
tällaiselle tädille, että meno alkoi huimata, mutta vain hetkeksi aikaa.
Perjantaina liukenin töistä melkoisen nopeasti lounaan jälkeen ja jälleen kohti
Helsinkiä. Kohteena oli Helsingin Messukeskus ja I love me -messut. Messuseuraksi lähti ihananainen syyskesälomalla
ollut työkaverini.
Lähdimme liikenteeseen Kauneusalueelta. Minulla oli
ajatuksena ostaa vino pino ihanan tuoksuvia palasaippuoita. Ostinko? Ostin,
mutta vain yhden vaivaisen, vaikkakin sitäkin ihastuttavamman Le Comptoir du Bainin
persikantuoksuisen saippuan. Kauneusalueella olisi helposti saanut rahat
tuhlattua, mutta olin kovanaama, enkä ostanut saippuan lisäksi muuta kuin
ikääntyneelle iholle tarkoitetun Himalaya
Herbalsin käsivoiteen. Kädet jäävät rasvaamisen jälkeen todella
pehmeäntuntuisiksi. Kauneusalueella olisi ollut vaikka mitä kivaa tarjolla,
mutta siitäkin huolimatta jäin kaipaamaan jotain, mutta en osaa tarkemmin
eritellä mitä.
I love me- messujen Muoti ja Koru & Kello -osiot oli
yhdistetty mukavalla tavalla samalle alueelle. Kalevala Korun alla on Lapponia
Jewelry -brändi, jonka koruja himoitsen. Messuilla oli ihan vain pienesti
vilkaistava Lapponia-vitriiniä. Ah, miten kallista ja kaunista, mutta tarvitsen
ensin joko lottovoiton tai miehen, joka on rikkaampi kuin se, joka täällä asuu.
Erikoismainintana on muuten mainittava, että messuilla jaettava Kello & Kulta -lehdessä on
mielenkiintoista asiaa kellojen huollosta ja värikivien maailmasta. Muodin
maailmassa minua kiinnostivat eniten kengät ja laukut. Joo, en ostanut, mutta
läheltä piti. Messuilla oli esittelyssä myös Merrellin Vibram Arctic Grip
talvikengät. Kengät, jotka pitävät jäisellä vesikelillä ilman nastoja. Olin
lukenut kengistä Minäkö keski-ikäinen? Tiian
blogista ja kengät alkoivat kiinnostaa ja kiinnostus nousi messuilla. Nyt vain
ihmettelen, pitävätkö kengät jäällä, jota peittää hentoinen lumipeite. Se
salakavala jään peittäjä. Jos näin on, joudun ehkä tällaiset kengät itselleni
ostamaan, koska ei nastoja.
Luonnollisesti oli alue, joka yllätti minut. Alueella oli
paljon superfoodia, luomu- ja lähiruokaa sekä raakaruokaa tarjoavia yrityksiä.
En ole pitänyt itseäni mitenkään tällaisten asioiden kohdehenkilönä, koska olen
aika konservatiivinen ruoka-asioissa, mutta nyt nappasi tai ainakin herkkujen
kannalta nappasi. Arctic Choc
valmistaa käsintehtyä luomusuklaata. Yrityksen konvehdit ovat todella tajunnan
räjäyttäjiä, mutta tällä kertaa en sortunut konvehteihin, vaan ostin kolme
suklaalevyä. Salmiakkivalkosuklaata, josta ehdin maistaa yhden palan. Levy
haihtui kummallisesti jonnekin. Piparkakkusuklaata olen herkutellut tänään ja
kaapissa odottaa vielä omena-kanelivalkosuklaalevy. Ja koska olen
horoskoopiltani vaaka, enkä osaa tehdä päätöksiä nopeasti, jäi minua nyt
kaihertamaan Arctic Chocon joulukalenteri. Olisiko ehkä mahtava joulunodotuksen
pelastaja? Sivuhuomautuksena mainittakoon, että ennen
Arctic Chocon näkemistä olin ehtinyt ostaa Leaderin
tummaa suklaata kaksi levyä. Nyt on siis kaapissa suklaata. Vinkkinä voin myös
mainita suklaanrakastajille, että kannattaa piipahtaa messuilla Tallipihan suklaapuodin ständillä.
I love me- messujen Terveysalueella on paljon nähtävää ja
koettavaa asiasta kiinnostuneille. Itse olin tässä vaiheessa jo niin uupunut,
että pääasia, mikä mieleeni jäi, oli Valion
maistattama Gefilus-uutuusjuoma. Lähde persikkapassiohedelmämehu
maistui todella hyvälle ja raikkaalle. Työkaverini kanssa juttelimme, että
juoma oli niin hyvää, että luultavasti litran purkki tulisi juotua tyhjäksi
kertaheitolla. Joudun kyllä luultavasti ostamaan kyseistä mehua, kun purkkiin
kaupassa törmään.
Helsingin Messukeskus on kokenut uudistuksia. Yksi, mistä
itse olin todella tyytyväinen, oli se, että kahvila- ja ravintolapalveluita oli
tarjolla monenlaisia. Tilat eivät olleet luotaantyöntävän näköisiä, vaan
viihtyisän näköisiä lepo- ja rauhoittumispaikkoja.
Jos olet menossa vielä sunnuntaina I love me -messuille,
voin antaa vinkin, että jos eteläisen sisäänkäynnin narikka on täynnä, niin
narikat löytyvät myös eteläisen pääsisäänkäynnin vasemmalta puolelta sekä kun
menet eteläisen sisäänkäynnin oikealta puolelta alas messuhalliin, löytyy
narikka oikealta seinustalta.
Minulla oli messuille bloggaajapassi, joten mikä olisi
estänyt minua menemästä paikalle myös tänään ja huomenna? Ei mikään muu kuin
pienoinen väsymys, joten nyt on aika ladata akkuja seuraavaa työviikkoa varten.
Askeleita messukäynnillä tulee reippaasti. Itse astelen normaalina päivänä noin
kahdeksantuhannen askeleen verran, mutta messupäivänä tuli askeleita puolet
enemmän.
Kävitko sinä I love me -messuilla vai aiotko mennä
messuilemaan huomenna?
