26.12.2017

A. W. Yrjänä: Joonaanmäen valaat

Jouluna on ihana sukeltaa seikkailutarinoiden maailmaan. On aikaa heittäytyä ja nauttia lukemastaan. Mutta mikä tekee lukunautinnosta vielä paremman? Kaunis, joulunpunainen, kultakoristeinen kansi. Tätä kaikkea on A. W. Yrjänän Joonaanmäen valaat (Johnny Kniga, 2017). Kirja, jonka sain Bonnierin järjestämältä bloggaaja-aamiaiselta Helsingin Kirjamessujen yhteydessä.

Joonaanmäki on saari jossain päin Suomenlahtea. Porvoon edustalta sinne voi seilata, vaikka varovaisuutta se vaatiikin. Joonaanmäki on paikka, jossa on kaikki vähän toisin. Saari on hieman unohtunut muulta maailmalta. Joonaanmäen ilmasto poikkeuksellinen. Siellä voi tavata lintuja, joita ei muualla näe, mutta toisaalta siellä voi myös kasvattaa viiniä. Saaren asukkaat ovat myös erikoisia. Johannes on kirjan minä-kertoja, joka kuvaa saaren verkkaista, mutta yhteisöllistä elämää.

Kirjan seikkailu alkaa oikeastaan siitä, kun Joonaanmäelle mätkähtää valas, jota asukkaat pitävät hengissä, kunnes saavat apua valaan takaisin mereen saattamisessa. Avuksi saarelaiset saavat merikapteeni Igorin sekä Hansin, joka osoittautuu lähes satavuotiaaksi agentiksi. Hansin perimässä on karhua, mutta myös liskoa, joka pitää miehen virkeässä kunnossa. Hansilla on tehtävä, johon saarelaiset lähtevät uteliaina mukaan. Johanneksen asunnon alimman kirjastokerroksen alta löytyy yllättäen Jules Vernen Nautilus-sukellusvene, jolla saarelaiset lähtevät suorittamaan kiperältä vaikuttavaa tehtävää. Alkaa seikkailu, joka saa uskomattomia piirteitä. Enempää ei voi kertoa, vaikka kuinka mieli tekisi, koska muuten tulee liikaa paljastuksia.

Oikeasti. Harvoin haluaisin nähdä lukemani kirjan valkokankaalla, mutta tämän tarinan haluaisin. Ei varmasti olisi halpa tuotanto, mutta uskoisin, että lopputuloksesta voisi tulla käsittämättömän hieno. Sitä nimittäin on tämä kirja. Kunnon seikkailukertomus aivan kaikenikäisille. Tällaisia kirjoja on nautinto lukea.

Kun tartuin Joonaanmäen valaisiin, ihmettelin aluksi kirjan rakennetta. Teksti on kirjoitettu ikään kuin runomuotoiseksi. Mietin, kuinka lukeminen sujuu, mutta hyvin sujui, kunhan muisteli maistella kauniita ja hienoja kuvauksia kaikessa rauhassa. A. W. Yrjänä on paremmin tunnettu CMX-yhtyeestä, ja voi olla niinkin, että tällainen kirjoitustapa on Yrjänälle luonteenomaisempaa. Hän kertoikin bloggaajatilaisuudessa, että Joonaanmäen valaat on syntynyt runoista romaaniksi.

A. W. Yrjänä kertoi bloggaaja-aamiaisella, ettei halunnut kirjoittaa kirjaa muusikon kasvukivuista, vaan halusi kirjoittaa perinteisen seikkailusadun. Kirjaa on kirjoitettu kolmena kesänä auringonvarjon alla. Jotenkin voin tunteakin tuon, kuinka auringonvarjon alla syntyy tällaista tekstiä. Yrjänä kertoi myös, että kirjan henkilöiden nimet olivat vaikeita. Lopulta hän päätyi ottamaan henkilöiden nimet naapurustustosta ulkonäön perusteella. Yrjänä kertoi myös, että hän haki lapsena koettua ihmeellisyyden tunnetta. Tässä on mielestäni onnistuttu loistavasti.

Pidin myös siitä, että kirjasta löytyi kuvitusta. Jokainen luku alkaa kauniilla graaffisella neliöllä, jolle on varmasti jokin nimityskin olemassa, mutta sitä en tiedä tai en muista. Kirjan sivuja puolestaan koristavat kauniit reunukset. On myös taitavasti tehtyjä koko sivun kokoisia kuvituksia. Graafinen suunnittelu on Mika Wistin käsialaa.

A: W. Yrjänän Joonaanmäen valaat kannattaa ottaa esimerkiksi vanhemman ja lapsen yhteiseksi iltalukemiseksi. Ihmeteltävää riittää moneksi illaksi.

Kiitos kustantajalle hienosta kirjasta.





2 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä hyvä kirja. Mielikuvitus on ihmeellinen asia.

      Poista