Helsingin Kirjamessuilla

 

Pidin torstain ja perjantain vapaata. Aikomukseni oli haahuilla Helsingin Kirjamessuilla useampana päivänä, mutta totaalisen väsymyksen vuoksi kävin messuilla vain perjantaina. Työkiireet ovat imeneet nyt kaikki mehut minusta. Sitä on kuin zombie päivästä toiseen, mutta toisaalta se sopii hyvin tähän aikaan. Tänäänhän on virallisesti Halloween. Tosin eilen illalla junassa jo oli aika hurjannäköisiä tyyppejä. Tietenkin, jos he aikoivat siirtyä jonnekin keskiyön juhliin, niin pukeutuminen sopi asiaan loistavasti.

Mutta hirviöistä asiaan. Sen verran tein pohjatyötä, että merkkasin kaksi haastatteluajankohtaa paperille, koska halusin kuulla ne. Olisi ollut myös pari lukupiiriä, jotka olisivat kiinnostaneet, mutta tiesin jo etukäteen, etten jaksa kierrellä messuilla niin pitkään, vaikka se kuinka mukavaa olisikin. Messuille saavuttuani aloin kierrellä eri osastoilla. Tarkoituksenani ei ollut ostaa mitään, koska kotona on muutenkin valtavat lukemattomien kirjojen pinot. Siitä huolimatta sorruin. Kolmeen kirjaan, joista yksi kylläkin menee joululahjaksi. Kirjamessut onkin yksi loistava paikka tehdä hyviä joululahjalöytöjä.

Helsingin Kirjamessujen esiintymislavat ovat mukavasti nimetty Helsingin eri kaupunginosien mukaan. Töölön lavalle piti suunnistaa kirjaostosten jälkeen. Siellä oli Petra Maisosen haastattelussa Katja Kärki Eeledin ja Saara Cantell Kaikki tuoksuu lumelta -kirjan tiimoilta. Kummaltakin kirjailijalta on tänä vuonna ilmestynyt toinen kaunokirjallinen romaani. Koska olen kirjat lukenut, halusin myös kuulla, mitä naiset kertoivat kirjoistaan. Katja Kärki kertoi, että ensimmäisen kirjan ylistykset loivat kirjoitustyöhön omaa painetta. Toisaalta Eeled on täysin erilainen romaani, joten paineisiin ei saanut juuttua kiinni. Saara Cantell kertoi, että kirjoitustyön paineet ovat elokuvamaailman puolelta tuttuja. Kirjaan piti tehdä paljon taustatyötä, mutta onneksi on internetin ihmeellinen maailma olemassa. Molemmilla naisilla on jo seuraavat kirjat työn alla.

Petra Maisonen haastattelee Katja Kärkeä ja Saara Cantellia

Kun olin saanut kuunneltua haastattelut, lähdin pyörimään ympäri messuosastoja. Täytyy sanoa, että meinasi iskeä kauhea raivo. Helsingin Sanomien päällekäyvät nuoret kauppamiehet olivat superärsyttäviä. Jos sanon nätisti, että ei kiitos, se tarkoittaa sitä. Ei aleta vängätä ja pakkomyydä lehtiä, jotka jäisivät kuitenkin lukematta. Argh! Pyöriessäni osastolta toiselle jouduin Viinikylän hämyiseen tunnelmaan. Forsmanin teeltä olisin halunnut ostaa haudutettavia teelajitelmia, mutta eipä näkynyt yritystä tänä vuonna messuilla.

Viinikylän hämärästä palattuani katsahdin Senaatintorin lavalle. Mitä? Pedro Hietanen puhumassa. Sinne siis. Siellä oli aika montakin muuta vanhaa partaa allekirjoittaneen lisäksi. Todellakin se parta jo kasvaa tämän ikäisellä naisella. Haastattelupenkeillä istuivat Pedro Hietasen lisäksi Seppo Pietikäinen ja Tommi Saarela. Viimeksi mainittu on kirjoittanut kirjan Pave Maijanen – Elämän nälkä. Tästä opuksesta riittikin lavalla juteltavaa. Ei meinannut aika riittää. Rakastan tällaisia keskusteluja, joissa muistellaan menneitä aikoja. Hieno rupeama.

Pedro Hietanen vauhdissa. Seppo Pietikäinen ja Tommi Saarela odottavat puheenvuorojaan.

Koska siinä sopivasti jakkaralla istuin ja seurasin, minkä hämmingin Pedro Hietanen sai aikaiseksi poistuttuaan lavalta, kuulin, että seuraavaksi samaiselle lavalle oli nousemassa Eveliina Talvitie ja Anu Sinisalo. Eveliina Talvitieltä on ilmestynyt kirja Vanha nainen tanssii. Kirjassa käsitellään naisen vanhenemista ja sitä, kuinka usein vanhempia naisia katsotaan hieman kieroon, jos he oikein intoutuvat tanssin syövereihin. Talvitie ja Sinisalo lumoavat tällaiset väitteet. Naisen kannattaa tanssia. Olipa hän minkä ikäinen tahansa. Miksi piilottaa naiseutta, joka meissä naisissa luontaisesti on?

Eveliina Talvitie ja Anu Sinisalo

Töölönlahden lava olikin mielenkiintoinen. Saavuin paikalle aika viime tipassa, eikä istumapaikkoja enää ollut. Ihmettelin, missä haastattelu tapahtuu. Siellä nimittäin piti olla Pirkko Soininen kertomassa kirjastaan Valosta rakentuvat huoneet. Olihan siellä. Haastattelija ja haastateltava istuivat suljetussa lasikopissa kuulokkeet korvillaan. Haastattelua pystyi kuuntelemaan maksuttomassa messuradiossa. Jotenkin tämäkin asia oli minulle uutta, mutta kaikkea sitä oppii joka päivä.

Messuradiohaastattelussa Pirkko Soininen

Soinisen haastattelun jälkeen vielä hetkisen kiertelin ympäri messuosastoja ja välttelin Helsingin Sanomien myyntitykkejä. En kuitenkaan kauhean pitkään jaksanut kierrellä. Päätin lähteä kotiin ja nauttia leppoisasta perjantaista. Ei kiirettä minnekään, eikä mitään työpaineita.

Tällä kertaa messuilla oli mukava kierrellä. Vasta iltapäivällä alkoivat koululaisvirrat lisääntyä ja tuli paikoittain ahdistusta ryysiksestä. Kasvomaskeja käytti varmasti suurin osa messuvierailijoista, joten oli ihan turvallinen olo kierrellä. Pakko myös mainita neuloosi. Ihan oikeasti. Ainakin kahdella naisella näin käsityön mukanaan. Mikä mahtava idea. Kuunnella eri lavoilla tapahtuvia haastatteluja ja neuloa samalla vaikka villasukkia. Kaksi hienoa harrastusta kahdella kertaa. 

Kävitkö sinä Helsingin Kirjamessuilla? Teitkö ostoksia vai keskityitkö haastatteluihin?