Kale Puonti: Saarni

 

Olen jäänyt koukkuun Kale Puontin Pasilan Myrkky -dekkarisarjaan. Sarjaanhan tartuin sillä tavoin, että ensimmäisen kirjan nimi on Manni. Koska Herra Karvajalan oikea nimi on Manni, ei kirjaa yksinkertaisesti voinut sivuuttaa ja hyvä, etten sivuuttanut. Kyseessä on kotimainen dekkarisarja, jonka seurassa viihtyy. Nyt on ilmestynyt sarjan kolmas osa Saarni (Bazar, 2021). 

Yksityisyrittäjä Veijo Virkillä on näppinsä monessa mukana. Hän on autokauppias, mutta autot ovat jokseenkin sivuosassa miehen elämässä. Virkillä on bisneksiä, joita ei sovi päivänvalossa näytellä. Rikosylikonstaapeli Kaartamon työryhmä on seurannut Virkin tekosia, mutta mies tuntuu pääsevän jatkuvasti kuin koira veräjästä. Vähitellen kuitenkin selviää, että Virkki saa sisäpiiritietoa poliisin suunnalta, eikä mistä tahansa, vaan Poliisihallituksen ylitarkastaja Paavo Saarnilta. 

Saarni on joutunut Virkin pihteihin tahtomattaan. Miehet ovat tunteneet toisensa pikkupojista lähtien. Saarnin tie on ollut kunniallinen. Virkki puolestaan on ajautunut täysin toisenlaisiin piireihin. Tässä on pakko todeta, että perhetaustalla on ollut ratkaiseva merkitys miesten elämässä. Virkki on alkanut vaatia Saarnilta yhä uhkarohkeampia palveluksia. Saarni haluaisi kaiken loppuvan, mutta Virkki on toista mieltä. Hän maksaa Saarnille kunnon korvaukset palveluksista. Saarnin elintaso on korkea ja vaimo voi ostaa kaikki haluamansa merkkituotteet, kunhan rahaa vain tulee. 

Rikosylikonstaapeli Pesonen on jälleen kerran tarinan keskiössä Kaartamon työryhmän kannalta. Pidän Pesosesta. Miehestä, joka on tottunut kulkemaan omia polkujaan. Välillä saatetaan hieman mennä harmaalla alueella, onko kaikki aivan sallittua, mutta toisaalta, jos se toimii, niin antaa mennä vain. Saarni on kuvattu miehenä, jolla on koko ajan epämiellyttävä olo, ja miksi ei olisi. Onhan hänen omallatunnollaan vaikka mitä tekoja, joita poliisi ei katsoisi hyvällä. Saarnin perhe-elämä on kaikkea muuta kuin auvoisaa. Paremminkin voisi puhua perhehelvetistä, jossa mies ja vaimo ovat etääntyneet toisistaan niin kauaksi kuin mahdollista. Virkin poika Ville ja hänen ystävänsä Ahojärvi joutuvat myös vastuuseen teoistaan. Nuoret, alaikäiset miehet, joista toinen uhoaa, minkä ehtii, ja toinen vapisee pelosta. Mielestäni on loistavaa, että Puonti on ottanut nuoret mukaansa kirjan tarinaan. Jokainen voi miettiä, kuinka helposti ihmisen elämän suunta saattaa lähteä kulkemaan vääriä uomia pitkin. 

Pidän edelleen Puontin tavasta edetä kirjan tarinassa. Tällä kertaa kirjan luvut on nimetty sen mukaan, missä liikutaan. Luvut ovat lyhyitä ja ytimekkäitä. Niitä ei ole turhaan pitkitetty, vaan on kerrottu vain olennaiset asiat, jotka paikkaan liittyvät. Pakko tietysti olla myös salaa tyytyväinen siihen, että oma asuinkaupunkini Keravakin on saanut lukunsa kirjaan. Tosin en haluaisi, että täällä rikollisuus jylläisi. Turvallinen lintukoto olisi paljon suotavampi vaihtoehto, mutta sellaista ei enää taida juuri mistään löytää. 

Kirjan tarinasta löytyy yhtymäkohtia Aarnion tapaukseen, mutta sillä ei ole mitään väliä, koska tarina on vetävä ja jännittävä. Kirjan loppupuolella olin hieman hämmästynyt, kuinka tapahtumat etenivät. Eikö paha saanutkaan palkkaansa? Se selviää kuitenkin aivan kirjan lopussa. Sitä ei voi paljastaa. 

Pasilan Myrkyn neljäs osa Aribo ilmestyy tammikuussa 2022. Kirjahan menee tietysti lukulistalle. 

Kale Puontin Saarni jatkaa hienoa kotimaista dekkarisarjaa, jossa huumeet eivät ole sivuosassa. Kirja on ehdoton valinta, jos on pitänyt aikaisemmista Puontin teoksista. Tämä sopii hyvin myös isänpäivälahjaksi. 

Pasilan Myrkyn aikaisemmat kirjapostaukset löytyvät täältä: 

Manni

Milo

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.