21.9.2017

Rosa Liksom: Unohdettu vartti

On lukemattomien kirjojen pino, mutta on myös luettujen ja bloggaamattomien kirjojen pino. Oli tarkoitus kirjoittaa aivan toisesta kirjasta, mutta aloin ihmetellä, mikä kirja sekoitti kahden huojuvan kirjapinon tasapainoa. Kirja oli Rosa Liksomin Unohdettu vartti (Weilin+Göös, 1986). Olen joskus napannut kirjan kirjaston kierrätyshyllystä, koska yleensä Liksomin tekstit eivät ole jättäneet kylmäksi, eikä tämä tehnyt poikkeusta.

Unohdettu vartti on novellikokoelma, jossa viihdytään pohjoisen harvaanasutuilla seuduilla. Novellien henkilöt ovat yleisesti ottaen jollain tavoin syrjäytyneitä tai hieman vinksahtaneita persoonia. On rakkauden kaipuuta, on vihaa, on elämää. Elämän kirjo näyttäytyykin Liksomin novelleissa laajalla skaalalla. Ei olla kauniita, eikä rohkeita. Ennemminkin ollaan rumia ja erilaisia.

Mie jätän tämän rakhauen ja ikävän novellissa mies on päättänyt vihdoin ja viimein jättää rakkauden, koska pelkää, että on rakkauden kanssa yksin. Sillä ei ole sijaa, että nainen aina välillä häviää pitkiksikin ajoiksi jonnekin. Voihan sen naisen kanssa olla, vaikkei sitä rakastaisikaan. -Oletko ollut koskaan naimisissa? novellissa mieskaksikko tappaa aikaa vieraan kaupungin kapakassa. Ei ole kiire minnekään. Valomerkin jälkeen on aika palata matkustajakotiin. Yhteiseen huoneeseen, omiin vuoteisiin. Äitini synnytti minut kylpyhuoneen lattialla novellissa puolestaan nuorten vanhempien poika kertoo kohtalostaan. Koti vaikuttaa olevan tien päällä. Äiti jättää. Isä riehuu ja viedään pois. Äiti palaa uuden isän kanssa. Biologinen isä palaa takaisin. Rikkonaista ja karua on pojan elämä.

Tätä kirjaa sai lukea hymynkare suupielillä. Liksomin teksti on sarkastista ja terävää. Pidän myös siitä, kuinka Liksom käyttää murretta. Taitavalla tavalla. On pakko lukea joitakin kohtia ääneen, jotta saisi tekstistä vielä enemmän irti. Ikään kuin maistella murresanoja. Voi kuinka herkullisia ne ovatkaan. Pidän myös siitä, kuinka Liksom kertoo asiat. Kiertelemättä ja ykskantaan, vaikka lukija joutuukin usein hämmennyksen valtaan, mitä tapahtuu. Liksomin novellit ovat elämänmakuisia, mutta eivät todellakaan helpon elämän. Rujoja ihmiskohtaloita rumassa maailmassa.

Rosa Liksom on palkittu vuonna 1987 Kalevi Jäntin palkinnolla novellikokoelmista Yhden yön pysäkki ja Unohdettu vartti

Liksomin Unohdettu vartti kannattaa lukea, jos fiilistelee Liksomin uutuuden Everstinnan kanssa, eikä ole lukenut tätä mahtavaa novellipakettia aikaisemmin. Unohdettu vartti kannattaa myös lukea, jos on mukana Nipvetin novellihaasteessa. Itse en haastetta ottanut vastaan, mutta tällä kirjalla novellimäärä nousi 38 novellin verran.



4 kommenttia:

  1. Everstinna odottaa lukuvuoroa. Olen Liksom-fani. Hänen murteensa ja huumorinsa uppoaa minuun kuin hunaja kuumaan veteen (juon siis hunajavettä) ja joka kerta olen ollut hyvällä tuulella lukutuokion jälkeen, jos vain olen lukenut hänen kirjojaan. Tämänkin voisin lukea, vaikka olenkin haasteessa mukana, ihan siitä ilosta, että Liksomin teksti on hersyvää ja rempseää, elämäniloista ja - makuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole vielä edes yrittänyt saada lainatuksi Everstinnaa, mutta ehkä jossain vaiheessa. Liksomin kieli on todella mainiota ja rikasta. Fanitan.

      Poista
  2. Unohdettu vartti ja yhden yön pysäkki ovat tosi hyviä. Liksomin kielestä tykkään kovasti. Everstinnaan en ole vielä tutustunut. /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko on kyllä Everstinnakin jossain vaiheessa lukea. Liksom on vain niin hyvä. :)

      Poista