Postasin aiemmin onnenkantamoisesta, joka sattui kohdalleni
parin kirjan muodossa. Nyt olen sitten lukenut myös toisen onnenkantamoisen
tuoman kirjan eli Virpi Hämeen-Anttilan Käärmeitten
kesä (Otava, 2015). Kirja ilmestyi vastikään, joten ainakin paikallisista
kirjastoista kirjaa joutuu jonottamaan, vaikka jono ei olekaan mikään täysin
mahdoton.
Dekkarissa Karl Axel Björk jatkaa salapoliisitouhujaan. Hän
saa selvitettäväkseen vanhan naisen kuoleman, jonka lääkäri on kuitannut
sydänkohtauksena. Naisen testamentti on kirjoitettu hetki sitten uudestaan ja
siinä on kummallisuuksia, joita sisarentyttäret ihmettelevät. Lisäksi naisen
arvokas kultainen kaulakoru on hävinnyt tietämättömiin. Björkin tutkimukset
syvenevät niin pitkälle, että lopulta hänen on turvauduttava poliisiystävä Martin apuun. Outoja kuolemantapauksia on useampikin.
Käärmeitten kesässä
Björk henkilönä avautuu lukijalle enemmän ja Björkistä alkaa löytyä
syvällisempiäkin puolia. Keikarimaisuutta ei enää korosteta niin paljon kuin Yön sydän on jäätä teoksessa, vaikka toki
tästäkin puolesta edelleen kirjassa löytyy viitteitä. Etsivän työhön Björk
paneutuu täysin sydämin. Miehellä tuntuu olevan tietämystä ja kokemusta alalta
kuin alalta. Björkin naispulmat tuntuvat kirjassa suurenevan entisestään. Kolme
kaunista naista, mutta kuka on se oikea.
Myös salapoliisitarina on selkeästi parempi kuin edellisessä
teoksessa. Ainakin minut tarina veti mukaansa oikein kunnolla kaikkien
myrkkyjen kera. Pidän myös siitä, että Hämeen-Anttila on kirjoittanut
perinteisen salapoliisitarinan rinnalle toisen tarinan Suomen ulkopoliittisesta
skandaalista, jossa hallitus, armeija ja suojeluskuntajärjestö hakevat omia
paikkojaan. Kirjan päähenkilö joutuu toimensa vuoksi osalliseksi tapahtumia.
Kirjailijalta taitavaa päähenkilön tarinaan ujuttamista tällainen.
Henkilöitä
kirjassa on todella paljon, mutta jotenkin kaikki henkilöt löysivät paikkansa tarinassa,
eikä minulle ainakaan lukijana jäänyt tällä kertaa mietityttämään kuka oli
kukin. Toisaalta joidenkin henkilöiden kirjasta pois jättäminen ei olisi ehkä heikentänyt kirjan uskottavuutta. Björkin lähimpien ystävien luonnekuvauksista olisi voinut lukea enemmäkin.
Virpi Hämeen-Anttilan tekstiä on mukava lukea. Kirjailija on
paneutunut työhönsä toden teolla. Kuvaukset Helsingistä vuonna 1921 ovat hyvin
uskottavia ja ilmapiirin voi aistia. Ihailen myös sitä, että Hämeen-Anttila on selvittänyt
kaikkien kirjassa mainittujen kasvien ominaisuudet ja saanut niiden avulla
varsin taitavan tarinan luoduksi.
Käärmeitten kesää
suosittelen kaikille dekkareiden ystäville sekä henkilöille, jotka haluavat
aistia historian henkäyksiä 1920-luvulta.
Kirjalle annan tähtiä 4+ (asteikko 1-5).
Lukulampun kesäkirjahaaste 6/6 tulee myös kuitatuksi tällä
kirjalla. Haasteen luokka 4. Kirja, jossa on kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti