Tätä kirjaa en olisi luultavasti lukenut, ellei minulla
olisi käynyt hyvä tuuri tai oikeastaan kaksinkertainen tuuri. Osallistuin
toukokuussa Facebookin Jännitystä elämään –sivustolla kilpailuun, jossa
palkintona oli Virpi Hämeen-Anttilan Yön
sydän on jäätä –kirjan (Otava, 2014) ennakkokappale. Kirja oli palkintona,
koska samalla markkinoitiin dekkarisarjan toista osaa Käärmeitten kesä, joka oli juuri ilmestynyt. Minä olin sitten yksi onnekas,
joka kirjan voitti. Kävi sitten vielä toinenkin onnenkantamoinen. Kulttuuri
kukoistaa –blogissa oli juttua Käärmeitten
kesästä sekä kilpailu, jossa voisi voittaa kyseisen kirjan. Taas
osallistumaan ja Onnetar oli suosiollinen, mutta yllätyksekseni sainkin
dekkarisarjan molemmat osat. Asia oli blogissa mainittu, mutta olin niin
tohkeissani uutukaisesta, etten ajatellut asiaa tarkemmin. Nyt minulla on siis
kaksi kirjaa Yön sydän on jäätä,
mutta toisen annan ystävälleni. Kirja on paikallisissa kirjastoissa melkoisen
lainattu, mutta saattaa sen silti hyllystäkin löytää.
Karl Axel Björk on päivätöissä virkamiehenä sisäasiainministeriössä.
Vapaa-aikoina keikarimainen 27-vuotias mies toimii yksityisetsivänä. Björk on
erittäin sivistynyt ja työstää parhaillaan väitöskirjaansa Euroopan politiikan
historiasta. Mies on hyvin tarkka pukeutumisestaan ja siisteydestään. Miehen
asunnosta löytyy sellaisia hajusteita ja kasvovoiteita, joista moni
1920-luvulla elänyt nainen olisi voinut vain haaveilla. Björk ei ole aviossa,
mutta naisia hänellä tuntuu riittävän: Ida, Margit, Zubova ja Lisbet. Ongelmana
on vain se, että Björk viihtyy parhaiten yksinään, vaikka välillä kaipaakin
naisen huomiota ja hellyyttä.
Yön sydän on jäätä -kirjassa Björk pääsee avustamaan ystäväänsä ylikonstaapeli Martti Ekmania
henkirikoksen selvittämisessä. Vesilinnanmäen vesisäiliöstä on löytynyt miehen
ruumis, joka kuuluu valkoisten puolella taistelleelle upseerille. Johtolankoja
tuntuu löytyvän, mutta ovatko kaikki oikeita? Björkin kyky toimia salapoliisina
on toimivaa ja tehokasta, mutta mies menee välillä liiallisuuksiin liian
itsenäisen toiminnan tähden. Poliisille Björkistä on kuitenkin hyötyä, ja
monien juonikuvioiden jälkeen murhamysteerio alkaa selvitä.
Aluksi kirja tuntui olevan todella sekava. Henkilöitä on paljon ja ainakin minulta vei hetken aikaa, että kaikki henkilöt löysivät
kirjassa oman paikkansa. Osaa juonenkäänteistä en aivan ymmärtänyt, mutta se,
mikä kirjasta tekee todella hyvän, on Virpi Hämeen-Anttilan kyky kuvata
1920-luvun Helsinkiä sekä sen ihmisiä ja tapoja pieniä yksityiskohtia myöten. Lisäksi
kirjassa kuvataan poliittista ilmapiiriä ja sen vaikutusta ihmisten elämään.
Nautin myös kirjan kielestä. Hämeen-Anttila on tuonut 1920-luvun kirjaan
tekstiä myöten.
Lukemassani ennakkokappaleessa ei ollut karttaa, mutta
kirjan lopussa oli kerrottu, mikä kirjassa mainittu katu tai paikka vastaa
nykyistä paikkaa Helsingissä. Mietin lukiessani, että kartta olisi ollut mukava
lisä, ja näin oli myös ajatellut joku muukin. Kovakantisesta kirjasta Helsingin
kartta löytyy. Vaikka Helsinkiä tunnenkin, oli osalla paikoista sellainen
nimitys, jota ei enää käytetä. Kovakantisessa kirjassa on myös
kirjanmerkkinauha. Vaikka minulta kirjanmerkkejä löytyy, on tällainen
kirjanmerkkinauha aina mukava lisä kirjassa.
Virpi Hämeen-Anttilan Yön
sydän on jäätä –kirjaan kannattaa tarttua, jos pitää perinteisistä
salapoliisitarinoista. Kirja on mielestäni nostalginen ja hieno.
Kirjalle annan tähtiä 4- (asteikko 1-5).
Osallistun tällä kirjalla Lukulampun kesäkirjahaasteeseen
5/6. Tämä kirja menee kategoriaan 6. Kirja, jonka nimessä on oma nimeni tai
jonka kirjoittaja on etunimikaimani. Virpi Hämeen-Anttila on etunimikaimani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti