Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rakkauden nälkä

Lukupiiri tarttui ensimmäistä kertaa dekkariin, vaikka lukupiirissä on pari henkilöä, jotka eivät dekkareita yleensä lue. Kirjaksi valikoitui legendaarinen Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rakkauden nälkä (Otava, 1993). Olen lukenut kirjan aiemminkin, mutta ei ollut paha tarttua tähän teokseen uudestaankaan. Paikallisista kirjastoista kirjan saa aika helposti lainattua, vaikka itse jouduinkin käymään kirjastossa pariin otteeseen, jotta kirjan itselleni sain.

Harjunpää tiimeineen saa tehtäväkseen selvittää, kuka on mies, joka käy öisin hiippailemassa naisten makuuhuoneissa. Kaikki naiset eivät edes välttämättä tiedä öisestä kulkijasta ja osa taas epäilee omaa mieltään. Salaperäinen hiippailija on kuitenkin olemassa, koska siitä on todisteita. Hiippailija on Tipi. Herkkä ja luova, mutta taitava tiirikkamies. Tipi ei halua naisilleen pahaa. Hän haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Harjunpään tiimi jakautuu kahteen leiriin: Harjunpää ja Onerva sekä Lampinen ja Justicus. Yhteistyöstä ei tule mitään, koska toinen parivaljakko ei halua tehdä yhteistyötä. Harjunpään työtä ei helpota sekään, että hänen biologinen isänsä on majoittunut Harjunpään kotiin, eikä Harjunpää tiedä, kuinka asiaan suhtautuisi, eikä mistään tunnu saavan apua muistisairaalle vanhukselle.

Lukupiiriläiset pääosin pitivät kirjasta. Henkilöhahmoista lukupiiriläisiä säälitti Tipi. Päähän potkittu, erilainen ja syrjitty, mutta lahjakas. Jo pienestä lapsesta alkaen väärin kuritettu ja rangaistu. Kirjan alussa mainittu nainen, joka ei saanut krediittiä ruumislöydöstään, sen sijaan kuohutti lukupiiriläisten tunteita. Tapaus, joka kuuluu kastiin, ettekö tiedä kuka olen tai ettekö tiedä kuka mieheni on. Huh, huh! Harjunpään mainitsemat työn hyvät puolet mietityttivät, mitä ne olivat.

Joensuu on jälleen kerran osannut tuoda kirjaansa hyvin sekä poliisin että rikollisen näkökulman. Kirjassa on psykologista kerrontaa, joka laittaa lukijan ajatukset liikkeelle ja tuo kirjaan oman tunnelmansa. Kirja oli ilmestyessään hyvin tuore ja mielenkiintoinen, mutta mielestäni reilut kaksikymmentä vuotta eivät ole vanhentaneet kirjaa. Joensuun kieli on hyvää ja kuvaukset loistavia.

Lukupiiriläisten mielestä kirjassa otetaan kantaa mm. vanhusongelmaan, syrjäytymiseen sekä korruptioon, jotka kaikki ovat ajankohtaisia aiheita nykypäivänäkin. Kirjassa läpikäydään myös sellaisia työelämän ongelmia kuin oman edun tavoittelu ja epäoikeudenmukaisuus. Näitä löytyy myös nykypäivän työmarkkinoilta paljon. Nykyään kyllä on kaiken maailman kampanjoita tällaisten ongelmien kitkemiseksi, mutta onko tällaisista Great Place to Work –kampanjoista oikeasti hyötyä tällaisissa tapauksissa?

Harjunpää ja rakkauden nälkä on Matti Yrjänä Joensuun laajasti tunnettu kirja. Teos on palkittu vuonna 1994 Vuoden johtolanka –palkinnolla. Kirja oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 1993. Vuonna 1996 Joensuu oli kirjallaan Harjunpää ja rakkauden nälkä ehdolla vuoden Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kirjan pohjalta on tehty tv-sarja vuonna 2007. Kirjasta on niin ikään tehty lukuisia eri käännöksiä.

Kirjaa suosittelen kaikille kotimaisesta dekkarikirjallisuudesta pitäville. Kannattaa tarttua kirjaan uudestaankin, vaikka tarina olisi entuudestaan tuttu. Harjunpää-kirjat eivät vanhene ikääntyessään.

Tähtiä kirja sai yhteensä 4 (asteikko 1-5).