Milla Ollikainen: Veripailakat

Facebookin Dekkariryhmässä hehkutettiin Milla Ollikaisen kirjoja. En ollut kuullutkaan tällaisesta kirjailijasta, mutta mielenkiinto heräsi ja hyvä, että heräsi. Sen verran vaikuttava teos on Milla Ollikaisen dekkari Veripailakat (Like, 2013). Kirjan sai lainattua kirjastosta kävelemällä dekkarihyllyn ääreen ja ottamalla kirjan hyllystä.

Ylläksen hiihtokeskuksessa tapahtuu murha. Paikalle sattuu nuori nainen Krisse, joka ottaa tapahtuneesta muutamia kuvia ja lähettää kuvat toimittajaystävälleen Eerikalle. Eerika lentää paikalle ja aloittaa omat tutkimuksensa poliisin tutkimusten rinnalla. Murha näyttää olevan mysteerio, koska kukaan ei ole nähnyt, eikä kuullut mitään. Jonkin ajan kuluttua hotellin uima-altaasta löytyy toinen ruumis. Mikä murhia yhdistää ja kuka on murhaaja?

Kirjassa on useita keskeisiä henkilöitä, mutta keskeisin heistä on Krisse. Nainen, jolla ongelmia tuntuu riittävän. Ajokortti on joutunut hyllylle kuivumaan, opinnot ovat jäissä ja kalja maistuu. Eerika sen sijaan on hyökkäävä ja toimelias toimittaja, joka pyrkii saamaan jutun keinoja kaihtamatta, koska häneltä puuttuu ansioluettelostaan etusivun uutinen. Poliisit Vuontisjärvi ja Vasara ovat iäkkäitä, eikä heillä juurikaan ole kokemusta murhien ratkomisesta, eikä juuri siitä, kuinka toimitaan lehdistön edustajien kanssa.

Kirjan juonikuvio on mielestäni erittäin onnistunut. Tarina veti mukaansa, eikä kirjaa olisi malttanut välillä laskea käsistään. Toisaalta kirjassa on vähän yli kaksisataa sivua, joten ei kirja käsissä kauan vanhentunut. Murhaaja ei mielestäni ollut ennalta arvattavissa tai minä en ainakaan arvannut kuin vasta aivan viime hetkillä. Kirjan tunnelma on mahtava. Lapin lumo ja talven kylmyys ovat aistittavissa. Kirjassa on mukana myös sota-aikaa ja lappilaista kansanperinnettä.

Kirjan teksti on nuorekasta ja nopeasti luettavaa. Kirjassa käytetään paikoin myös paikallista lapin murretta, joka ainakin minua viihdytti paljon. Murteen oikeellisuudesta en osaa sanoa mitään, koska lapin murretta en osaa. Ollikainen on osannut kirjoittaa murreosuudet kuitenkin siten, etteivät ne mielestäni sekoita kirjan muuta tekstiä. Mielestäni dialogit olivat kirjassa loistavia ja elävöittivät kirjaa entisestään.

Veripailakat on Milla Ollikaisen erikoisdekkari, jolla nainen voitti Liken ja Suomen dekkariseuran Rikos kannattaa –kirjoituskilpailun vuonna 2012.

Tähän kirjaan kannattaa tarttua kaikkien dekkareiden ystävien. Itse ainakin olin erittäin positiivisesti yllättynyt kirjasta. Milla Ollikaisen tuotantoa jään janoamaan lisää. 

Tähtiä annan kirjalle 4½ (asteikko 1-5).