Löysin kirjaston kierrätyshyllystä Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rakkauden lait (Suuri
Suomalainen Kirjakerho, 1986), jonka nappasin mukaani kesälukemiseksi. Otava on
kustantanut kirjan alun perin vuonna 1985. Kirjaa löytyy edelleen myös kirjaston
hyllystä. Voidaanhan Harjunpää-teokset luokitella jo jonkin sortin legendaksi
suomalaisessa dekkarikirjallisuudessa.
Harjunpää ja rakkauden
lait –kirjassa Timo Harjunpää löytää kollegansa Bingon kanssa kotonaan
kuolleen parturikampaajan Helenan. Vainajan kuolinsyyksi paljastuu henkirikos.
Harjunpää sekä hänen työtoverinsa Bingo ja Onerva saavat tapauksen
selvittämisen vastuulleen. Melko pian käy selville, että Helena on joutunut
Auervaaran syövereihin, kuten aika moni muukin nainen. Auervaaran, joka on
huijannut naisystäviltään suuria summia rahaa. Harjunpää ja Onerva pelaavat
hyvin yhteen, mutta alkoholisoituneen Bingon kanssa on vaikeampaa. Bingo
esittää vihjailuja Onervan uudesta miesystävästä samalla kun kieriskelee itsesäälissä.
Harjunpää yrittää saada Bingoon ryhtiä, mutta tehtävä on vaikea, kun vastapuoli
ei halua kuunnella suoraa puhetta. Onnistuuko Harjunpää kollegoineen saamaan Auervaaran
silmukkaan, se jääköön salaisuudeksi.
Joensuun tyyli on ollut kirjoittaa selkeää ja suoraa tekstiä. Pidän myös
siitä, että Harjunpää-kirjoissa katsotaan maailmaa välillä poliisin silmin ja
välillä rikollisen silmin. Tämä tuo kirjaan moniulotteisuutta. Harjunpää ja rakkauden lait on
kirjoitettu hyvin todenmukaisesti. Tällainen tarina voisi oikeasti tapahtua tai
on kenties tapahtunutkin. Onhan Auervaaroja oikeassa elämässäkin.
Olen lukenut kirjan aiemminkin, eikä se huonone
useammallakaan lukukerralla. Edellisestä lukukerrasta on kuitenkin sen verran
aikaa, että nyt tulin kiinnittäneeksi huomiota eräisiin pieniin seikkoihin,
jotka ovat vuosien saatossa muuttuneet. Puhelinkioskit. Kirja on kirjoitettu
aikana, jolloin matkapuhelimia ei pahemmin vielä ollut. Harjunpääkin joutuu
puhelinkoppiin soittokeikalle. Voi niitä aikoja. Poliisin oli pidettävä
kolikoita taskun pohjalla, jos oli pakko soittaa jonnekin puhelimella. Entä
sitten tupakointi? Harjunpää ja rakkauden
lait –kirjassa tupakoida saa vapaasti missä vaan. Työpaikkatupakointi oli
ihan yleistä, eikä lupia kyselty, häiritseekö sauhuttelu kenties jotakuta.
Onneksi nykyään on tupakkalaki. Siitä olen kiitollinen.
Joensuu on ottanut kirjassaan kantaa mm. poliisin ylityötunteihin,
ihmisten yksinäisyyteen sekä syrjintään. Rankkoja aiheita, jotka laittavat
pohtimaan asioita. Kirjan julkaisusta on kolmekymmentä vuotta, mutta samat ongelmat
ovat edelleen olemassa, kenties jopa pahempina. Ihmiset tekevät pimeitä ylityötunteja,
kun kantavat läppäreitä ja älypuhelimia työpaikalta kotiin. Sosiaalisesta
mediasta huolimatta ihmiset saattavat olla yksinäisempiä kuin koskaan aiemmin.
Syrjintää löytää joka paikasta, jos hiemankin pitää silmiään ja korviaan auki.
Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää-teoksia on palkittu paljon.
Kirjoista on tehty on tv-sarjoja ja elokuvia. Harjunpää ja rakkauden lait on sovitettu kuunnelman muotoon vuonna
1987. Kirjasta on tehty myös useita eri käännöksiä.
Suosittelen Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rakkauden lait –kirjaa lomalukemiseksi. Vaikka
kirjalla onkin jo ikää, tarina ei vanhene.
Kirja saa tähtiä 4+ (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti