Öljymäen kesäteatteri: Metsolat - Urjanlinna

 

Kukapa ei muistaisi 1990-luvun klassikkosarjaa Metsolat. Iki-ihana kotimainen draamasarja, jota oli pakko seurata, ja josta keskusteltiin työpaikan kahvipöydissä. Öljymäen kesäteatteri Ohkolassa on tänä kesänä esittänyt Metsolat – Urjanlinna -näytelmää. Itsekin pääsin nauttimaan näytelmän dramaattisista tapahtumista.

Aatu Johansson
Öljymäen kesäteatteri: Metsolat - Urjanlinna (2022)
Kuva © Markku Sukula

Erkki Metsola (Aatu Johansson) saa riuhtaistua itsensä irti työttömyyden ikeestä, kun hän saa perinnönjaossa haluamansa Urjanvaaran maat. Mies päättää perustaa rinteille laskettelukeskuksen. Hoikan kunnalta on kuitenkin saatava tukea ja lainalle takaajat, jotta unelma toteutuu. Kari Kaukovaara (Kimmo Virtanen) on kateellinen Erkin ideasta. Hän haluaa keplotella laskettelukeskuksen omiin nimiinsä. Kaukovaara on muutenkin katkera mies. Hän ei ole saanut haluamaansa naista, Eeva Metsolaa (Riikka Holm), omakseen. Eeva opiskelee Tampereella ja hänen sydämensä alkaa sykkiä aivan toiselle miehelle, Stig Eklundille (Valtteri Seppänen).

Tenho Oinonen
Öljymäen kesäteatteri: Metsolat - Urjanlinna (2022)
Kuva © Lilja Omenainen

Metsoloiden yksi vahvuus on voimakasluonteiset ja erilaiset ihmisluonteet. Erkkiä näyttelevä Aatu Johansson saa helposti renttumaisen olemuksen, mutta samalla katsoja huomaa, kuinka miehen aivoissa suunnitelmat käyvät kuumina. Kimmo Virtanen Kari Kaukovaarana on juuri niin niljakas mies kuin tällaiselta mieheltä voi vain olettaa. Sympatiat menevät automaattisesti toiselle osapuolelle, kun Kaukovaara avaa suunsa. Loistavaa heittäytymistä Virtaselta. Eeva Metsola näyttelevä Riikka Holm luo kuvan huolehtivasta ja tunnollisesta naisesta. Juuri sellaisesta rehdistä suomalaisnaisesta. Sen sijaan Eevan siskoa Jaana Järvenheimoa näyttelevä Anni Pesonen on uskomattoman itsekäs ja ahne. Kaikki minulle ja vain minulle -mentaliteetilla ei kuitenkaan usein pitkälle päästä. 

Näytelmän kohtaukset ovat toinen toistaan herkullisempia, ja tähän on tietysti syynä taitava ohjaus ja näyttelijätyö. Näytelmän on ohjannut Katriina Honkanen, joka itse näytteli Metsoloiden televisiosarjassa Eevaa. Honkanen on saanut näytelmän toimimaan mainiosti Ohkolan upeissa maalaismaisemoissa, jotka jo puitteiltaan sopivat Metsoloiden henkeen todella upealla tavalla. Perinteinen suomalainen maalaismaisema. Mikä sen kauniimpi näky.

Ari Lehto
Öljymäen kesäteatteri: Metsolat - Urjanlinna (2022)
Kuva © Lilja Omenainen

Metsolat – Urjanlinna nostaa esiin monia isoja aiheita. Alkoholismi ja pitkäaikaistyöttömyys ovat ongelmia, joita ei varmasti koskaan saada kokonaan karsittua pois. Maaseudun murros on edelleen käynnissä. EU ja yhteiskunta asettavat niin kovia vaatimuksia, etteivät maanviljely, maito- tai lihakarjatilallisuus enää välttämättä kannata. Tämä on surullista, mutta ymmärrettävää, jos ajattelee pientilallisten taloudellisia rahkeita. Kansakuntamme yksi perisynti lienee kateus ja sitähän tässäkin näytelmässä löytyy. Aina on joku, jolla menee paremmin kuin itsellä. Rakkautta näytelmästä löytyy myös, kuten tällaisesta näytelmästä pitää löytyäkin.

Öljymäen kesäteatteri: Metsolat - Urjanlinna (2022)
Kuva © Kimmo Virtanen

Öljymäen kesäteatterin Metsolat – Urjanlinna on näytelmä, jota ei kannata ohittaa, etenkään, jos seurasi aikoinaan Metsolat -televisiosarjaa. Ainakin itse jouduin kaivamaan nenäliinat esille näytelmän loppuminuuteilla. Dramaattisia, sykähdyttäviä ja tunteellisia hetkiä näytelmä täynnä. Öljymäen kesäteatterin katsomo on katettu, joten mahdollinen sadekaan ei haittaa katsojaa. 

Öljymäen kesäteatterin Metsolat – Urjanlinna sain ensi-iltansa perjantaina 15.7.2022.

 

Rooleissa: Aatu Johansson, Riikka Holm, Ari Lehto, Leila Väänänen, Kimmo Virtanen, Valtteri Seppänen, Johanna Kuittinen, Anni Pesonen, Niilo Rauhanen, Tapio Eronen, Anniina Ståhlberg, Tenho Oinonen, Antti Ruotoistenmäki, Timo Vesterinen, Helena Partanen, Sari Hämäläinen, Antti Johansson ja Emma Lehto

 

Käsikirjoitus: Carl Mesterton, Curt Ulfstedt ja Miisa Lindén

Ohjaus: Katriina Honkanen

Tuotanto: Ohkolan Nuorisoseura, Tanja Lundsten, Aatu Johansson ja Vesa Saralehto

Lavastus: Aatu Johansson, Ari Lehto ja työryhmä

Graafinen asu: Kimmo Virtanen

Puvustus: Maarit Ruohonen ja työryhmä

Tarpeisto: työryhmä

 

Lämmin kiitos Öljymäen kesäteatterille kutsuvieraslipusta.

Järvenpään teatteri: Pekka Töpöhäntä

 

Voitteko kuvitella sellaista, että menin Keravan kirjastoon lainaamaan jonkin ihanan Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä -kirjan, niin hyllyt huusivat tyhjyyttä. Olisin halunnut ihan vain fiilistellä Pekan kanssa ennen kuin menin katsomaan Järvenpään teatterin Pekka Töpöhäntä -kesäteatteriesitystä. Kirjastovirkailija kertoi, että ovat niin vanhoja kirjoja, ettei niitä enää oikein ole hyllyssä. Siis käsittämätöntä! Klassikkoteoksia ei saa ikinä poistaa hyllystä. Onneksi Järvenpään teatteri ei ole kääntänyt klassikolle selkäänsä. 

Järvenpäähän muuttaa uusi kissa. Hännätön kissa. Kissa, jota muut kissat karttavat, koska niin kuuluu tehdä. Oikeasti kaiken takana on Monni (Joona Majurinen). Kaikkien pitää totella ilkeää Monnia ja Monni on päättänyt, ettei hän siedä uutta kissaa, Pekkaa tai oikeammin Pekka Töpöhäntää (Markus Peltola). Monnin mielestä Pekka on sietämättömän leuhka tyyppi, joka kehuskelee kotioloillaan, eikä sellainen voi olla edes kissa, jolla ei ole häntää.

Markus Peltola ja Hanna Koskinen
Järvenpään teatteri: Pekka Töpöhäntä (2022)
Kuva © Kapina Oy

Pekkaa kiusataan ja hänen ulkonäköään arvostellaan rankalla tavalla. Hieman vetää tällaiset tempaukset suloisen Pekan mielialaa matalaksi. Onneksi on kuitenkin epäilijöitä. Esimerkiksi Arkadian Ulla (Nita Laine) ei ihan nielemättä Monnin juttuja niele. Hän haluaa ottaa itse selvää, millainen tapaus Pekka on ja hän tulee yllättymään positiivisesti. Pekka on mukava kaveri, eikä ollenkaan sellainen, millaisen kuvan Monni hänestä on halunnut antaa. Tämä ei kuitenkaan tyydytä Monnia. Ilkeä kissa suuttuu entisestään, kun hän kuulee, että Pekka matkustaa Keravalle. Junalla. Eihän noin polleaa kissaa voi kukaan hyväksyä. 

Ai jai, kuinka upeita kohtauksia näyttämöllä nähtiinkään! Vaikka välillä mielen veti hieman apeaksi, kun Pekkaa kiusattiin, oli näytelmään saatu juuri sopivasti draamaa. Markus Peltola Pekan turkissa vetää hienosti kiltin kissan roolia, joka joutuu tahtomattaan ilkeiden kissojen kiusaamaksi. Joona Majurinen Monnin karvoissa puolestaan on ilkeä ja itsekeskeinen. Juuri sellainen ilkimys kuin Pekka Töpöhäntä -kirjoista kissa muistetaan. Pilli (Artturi Frisk) ja Pulla (Juha Latvala) puolestaan hännystelevät Monnia ja mokailevat minkä ehtii. Hauska parivaljakko. Mukana on tietysti myös viehättävä Maija Maitoparta (Hanna Koskinen), jolle on helppo menettää sydämensä.

Juha Latvala, Joona Majurinen ja Artturi Frisk
Järvenpään teatteri: Pekka Töpöhäntä (2022)
Kuva © Kapina Oy

Samuli Reunanen on sovittanut ja ohjannut näytelmän. Mies onkin osannut tehdä keski-uusimaalaiseen atmosfääriin loistavan tarkkasilmäisen sovituksen. Vaikka näytelmän voi ajatella olevan lapsille suunnattu, on siinä paljon ammennettavaa aikuisillekin. Näytelmässä tuodaan upeasti kulttuuria esille sekä tietenkin myös keravalaiseen historiaan sopivaa fiftarimeininkiä. Keski-Uusimaalaisille on tuttu käsite Sherwood. Nimitys, jota Keravasta usein myös käytetään. Myös tämä on nostettu mukaan näytelmän tuoksinoihin. Pidän tällaisista pienistä yllätyksellisistä detaljeista, joista katsoja voi löytää jotain tuttua ja hauskaa, ehkä jopa hieman eräänlaista sisäpiiritietouttakin. 

Puvustuksen takana ovat olleet Sinikka Zannoni ja Tanja Lundsten. Pekan hopeanvälkkyvä discohilebileasu toi juuri sopivaa lisäpotkua Monnin antamille kuvauksille ylimielisestä uudesta kissasta. Kissojen hännät puolestaan olivat todella upeaa katseltavaa. Tuuheita ja paksuja. Pitkiä ja raidallisia. Kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä, paitsi tietenkin hännättömällä Pekalla, mutta sehän ei kissaa huononna millään tavoin.

Järvenpään teatteri: Pekka Töpöhäntä (2022)
Kuva © Kapina Oy

Pekka Töpöhäntä on näytelmä, joka muistuttaa katsojaa siitä, kuinka erilaisia me ihmiset, ja miksei myös kissat, olemme. Olemme erinäköisiä. Toinen on hoikka. Toinen hieman pulskempi. Toinen säihkyy ulkoisesti. Toinen puolestaan sisäisesti. Meillä on erilaiset luonteenpiirteet. Osa piirteistä on vahvempia, osa heikompia. Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että jokaisella meillä on oikeus ihmisarvoiseen tai kissan arvoiseen elämään. Kiusaaminen ei ole ikinä mikään vastaus mihinkään. Tämä kannattaisi muistaa taas piakkoin, kun koulut avaavat ovensa. Ei syrjitä, eikä kiusata toisia erilaisuuden vuoksi. 

Järvenpään teatterin Pekka Töpöhäntä on koko perheen näytelmä, josta löytyy paljon musiikkia ja vauhdikasta menoa. Perheen pienempiä aktivoidaan välillä näyttämöltä käsin, niin jaksaa mielenkiinto pysyä yllä näytelmän loppuun asti. Mainittakoon vielä se, että kesäteatterin katsomo on katettu, joten mahdollinen sadekaan ei haittaa teatterielämystä. 

Järvenpään teatterin Pekka Töpöhäntä sai ensi-iltansa lauantaina 11.6.2022 Järvenpään Vanhankylänniemen kesäteatterin näyttämöllä.

 

Rooleissa: Markus Peltola, Joona Majurinen, Artturi Frisk, Juha Latvala, Nita Laine, Marja Parviala, Vesa Saralehto, Marju Karlsson, Anna Tapper, Tanja Lundsten, Ilpo Halonen ja Hanna Koskinen

 

Alkuteos: Gösta Knutsson 

Sovitus & ohjaus: Samuli Reunanen

Lavastuksen suunnittelu: Samuli Reunanen

Kapellimestari: Johannes Korpijaakko

Puvustus: Sinikka Zannoni, Tanja Lundsten

Järjestäjä: Tiina Seppänen

Tuotanto: Ulla Luuk, Sari Lehtosalo, Järvenpään teatteri

Valokuvat: Kapina Oy

 

Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Järvenpään teatterille.

 

Kesäteatterissa: Rakkautta Aholassa

Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia, kun lähdin katsomaan Järvenpään teatterin esittämää musiikkipitoista kesäteatteriesitystä Rakkautta Aholassa. Jotenkin vain ajattelin, että aihepiiri soveltuu erinomaisesti Järvenpään ja Tuusulan kulttuurimaisemiin. Mieleni oli siis hyvin avoin ja hyvä niin, koska sain katsottavakseni todella hienon ja viihteellisen kesäteatteriesityksen, joka antoi samalla reilun annoksen kulttuurihistoriallista tietoutta.

Venny Soldan-Brofeldt ja Juhani Aho

Järvenpään teatteri: Rakkautta Aholassa

Kuva © Kapina Oy

Kirjailija Juhani Aho (Tommi Kolehmainen) ja hänen vaimonsa Venny Soldan-Brofeldt (Annu Kajanne) elävät näennäisesti tavallista arkea Aholassa. Juhanilla on vaikeuksia saada tekstiä paperille, mutta sellaistahan se välillä on. Luomisen tuskaa tai kenties kyse on jostain muusta. Talon seinien sisäpuolella nimittäin kuohuu enemmänkin. Vennyn sisko Tilly Soldan (Linda Maria Laaksonen / Outi Pippuri) yrittää jatkuvasti liehitellä siskonsa miestä, eikä se pelkäksi yrittämiseksi jää. Syntyy suhde, jonka seurauksena Tilly alkaa odottaa kirjailijalle lasta. Siskosten kärhämöidessä kirjailija joutuu muistoissaan pappisisänsä (Juha Palkeinen) saarnojen kohteeksi. Onneksi tämän kaiken rinnalle löytyy myös riehakkuutta. Aholassa pidetään kosteita taitelijajuhlia, joissa vierailevat Jean Sibelius (Mikko Moilanen / Markus Peltola), Pekka Halonen (Artturi Frisk) ja Eero Järnefelt (Ilpo Halonen).

Tommi Kolehmainen piirtää Juhanista kiltin oloisen, mutta helposti vietävissä olevan miehen kuvan. Kirjailijalla ei ole helppoa olla siskosten välissä. Molemmille hän haluaa rakkauttaan suoda, mutta loppupeleissä Venny on se, jonka hän aina valitsee. Annu Kajanne tekee Vennystä voimakkaan ja itsenäisen naisen. Vennyllä on myös piikikäs kieli, jonka kohteeksi joutuvat etenkin Juhani ja Tilly. Se, mikä näytelmästä tekee viihteellisen, on ilman muuta Tilly. Tillyn roolia näyttelevä Linda Maria Laaksonen osaa keimailun taidon. Hän on varsinainen syöjätär, jonka katseet kirjailijaa kohtaan eivät jää kenenkään huomaamatta.

Tilly Soldan ja Juhani Aho

Järvenpään teatteri: Rakkautta Aholassa

Kuva © Kapina Oy

Näytelmään on mukavalla tavalla tuotu skandaalinkäryisen rakkaussuhteen rinnalle taidekulttuuripiirit. Kohtaukset, joissa taiteilijat istuvat saman pöydän äärellä ryyppäämässä, ovat mehukkaita ja ennen kaikkea kosteita. Nauratti etenkin se, kun Juhani Aho oli saanut ennakkoa tulevasta kirjastaan, niin taiteilijat päättivät, että Aho tarjoaa juomat. Samalla taisi ennakkopalkkiot mennä Kämpin kassaan. Oli myös mielenkiintoista oppia tuntemaan Juhania Ahoa siltäkin kannalta, että hänen isänsä oli ollut kiivas ja syyttävä saarnaaja. Juha Palkeinen päästeleekin sanojaan suusta virtaavana vyörynä. Ei siinä ole paljon kirjailijalla sanomista. En tiennyt sitäkään, että Juhani Aholla on ollut Heikki-poikansa (Artturi Frisk) kanssa vaikea suhde.

Näytelmän yksi voimakas elementti on tietenkin musiikki. Onhan kyseessä musiikkinäytelmä. Altti Uhlenius on musiikin takana. Pidin siitä, kuinka hienosti näytelmän kuoro toimi. Kuoro oli toimittajajoukko, joka laulaen kirjoitti muistiinpanoja kohukirjailijasta. Viihdyttävää ja erilaista toimintaa näyttämöllä, mutta kuitenkin toimivaa.

Näytelmän käsikirjoituksen takana on Eppu Nuotio. Nainen on kyllä hienosti saanut historian elämään. Teos ei todellakaan ole mitään kuivaa koulussa opittua historiaa, vaan elävää ja toimivaa. Tiina Brännare puolestaan on ohjauksen takana. En ymmärrä, kuinka hän sen tekee, mutta ammattinsa hän taitaa. Harrastajateatterin esittämä näytelmä ei yhtään kalpene ammattilaisnäyttelijöiden esittämien teosten rinnalla. Mahtavaa!

Ukko Brofeldt, Juhani Ahon isä

Järvenpään teatteri: Rakkautta Aholassa

Kuva © Kapina Oy

Rakkautta Aholassa jättää hyvät fiilikset. Tuntui kuin olisi saanut olla kärpäsenä Aholan katossa. Jos Juhani Aho olisi elänyt nykymaailmassa, olisi hän taatusti päässyt Seiskan kanteen useammin kuin kerran. Tällaisista näytelmistä jää aina myös sellainen tunne, että pitäisi tutustua aiheeseen laajemminkin.

Järvenpään teatterin Rakkautta Aholassa -näytelmän esitykset jatkuvat heinäkuun puolessavälissä. Jos kesäteatteriin aikoo mennä, eikä jaksa liian hassunhauskaa esitystä, niin tässä on näytelmä, jota suosittelen vahvasti. Järvenpään kesäteatteri sijaitsee Järvenpään Vanhankylän kartanon pihapiirissä. Miljöö on idyllinen juuri tällaiselle esitykselle. Plussana on tietysti katettu katsomo, jos sadesää yllättää.

Rakkautta Aholassa sai kantaesityksensä Järvenpään kesäteatterissa lauantaina 15.6.2019.

Rooleissa: Tommi Kolehmainen, Annu Kajanne, Juha Palkeinen, Linda Maria Laaksonen / Outi Pippuri, Artturi Frisk, Marjut Kamppinen, Markus Peltola / Mikko Moilanen, Noora Kärki, Ilpo Halonen, Roosa Kärkkäinen, Salme Larvala, Jenni Tapaila, Aurora Eskelin ja Pirjo Eskolin. Heikin ääni lapsena: Mauri Häkkinen

Käsikirjoitus: Eppu Nuotio

Sovitus ja ohjaus: Tiina Brännare

Koreografi: Virpi Maisala

Musiikki: Altti Uhlenius

Lavastuksen toteutus: Eero Toropainen / työryhmä

Puvustus: Sinikka Zannoni

Ohjaajan assistentti: Pauliina Naala

Tekniikka: Tiitus Saaristo, Iain Macintosh, Altti Uhlenius

Järjestäjä: Tiina Seppänen

Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Järvenpään teatterille. Kiitos myös kuvalainauksista.

Kesäteatterissa: Tankki täyteen 2 – maallamuuttajat

Sain ihanan kutsun Keski-Uudenmaan Teatterilta (KUT) ja Krapihovilta tulla katsomaan Krapin kesäteatteriin ennakkoesitystä Tankki täyteen 2 – maallamuuttajat sekä nauttimaan kesäisiä herkkuja Krapin Pajalle. Onhan tuollaiseen kutsuun vastattava myöntävästi, koska mikäs sen parempaa kuin hyvä ruoka ja teatteri. Ilta olikin varsin onnistunut, koska myös sääherrat suosivat lämpöisillä keleillä.

Kaikki 1970- ja 1980-luvulla televisioruudun ääressä viihtyneet muistavat superhauskan Tankki täyteen -tv-sarjan. Kaksi vuotta sitten epäilin, voisiko sarja toimia teatterissa, jolloin KUT esitti sarjan ensimmäiseen kauteen sovitetun kesäteatteriversionsa. Onneksi olin väärässä. Kuullessani, että tänä kesänä esitettäisiin sarjan toinen kausi, jännitys oli entistä suurempi, mutta ihan turhaan. Tankki täyteen 2 – maallamuuttajat on varsin mainio kesäillan hauskuuttaja.

Kalle Tahkolahti ja Seppo Halttunen

Keski-Uudenmaan Teatteri: Tankki täyteen 2 – maallamuuttajat (2019)

Kuva © Kapina Oy

Vilénien perheessä eletään muutosten aikaa. TVH on pakkolunastanut huoltamon tontin, koska siihen on rakenteilla tie. Emmi (Sanna Saarijärvi) haaveilee kaupunkiin muuttamisesta, mutta Sulo (Jarkko Pajunen) kääntää taas kaiken toisin päin. Sulo Vilén saa halvalla maatilan, jonne perhe muuttaa, koska jonnekinhan se on muutettava. Tosin Juhana (Kalle Tahkolahti) suuttuu vanhempiinsa ja päättää muuttaa Tampereelle. Ullan (Inka Kallén) tie vie mutkan kautta myös maatilalle, ja mitäpä olisi, jos Reinikaista (Seppo Halttunen) ei nähtäisi maalla ollenkaan. Paletti on valmis, eikä kommelluksilta varmasti vältytä.

Näytelmän pääviisikkona näyttelevät samat henkilöt kuin kahden vuoden takaisessa Tankki täyteen -ensiosiossa. Vaikka ei pitäisi vertailla, täytyy kuitenkin sanoa, että näyttelijäviisikko on selkeästi kasvanut rooleihinsa entisestään. Kaksi vuotta sitten pidin näkemästäni, mutta nyt voisin sanoa pitäneeni vielä enemmän. Juhanan roolia näyttelevä Kalle Tahkolahti on suloinen suuttuessaan ja hätääntyessään. Legendaarinen puhelinkoppikohtaus oli jotain uskomatonta. Kuinka jollekin voi käydä niin kuin Juhanalle? Nauratti. Sanna Saarijärvi on topakka Emmi. Hän on tottunut sanomaan viimeisen sanan, ja sen saa tuntea myös Sulo nahoissaan. Kutkuttavia olivat myös ompelimokohtaukset. Aika pinkeää sanoisin. Jarkko Pajunen Sulon rooliin on oiva valinta. Mies porskuttaa eteenpäin, vaikka vaimo tekisi kuolemaa. Tärkeintä on saada ekologiset viljelmät kasvamaan.

Seppo Halttunen, Sanna Saarijärvi, Inka Kallén ja Anna-Leena Sipilä

Keski-Uudenmaan Teatteri: Tankki täyteen 2 – maallamuuttajat (2019)

Kuva © Kapina Oy

Pakko on tietysti myös hehkuttaa Halttusta. Halttunen on Reinikainen on Halttunen. Ihan oikeasti! Halttunen osaa olla todella hauska Reinikaisena. Ohjeita on joka asiaan, eikä se niin vakavaa ole, jos lainvartija menee sieltä, mistä aita on matalin. Entä sitten Ulla? Ihastun aina, kun näen Inka Kallénin näyttämöllä. Nainen saa tuntea näyttämöllä ties minkälaisia lähestymisiä. Me Too -kampanjalaiset olisivat kauhuissaan, mutta kyllä Ullassakin löytyy sisua ja etenkin omaa tahtoa. Täytyy myös myöntää, että Ulla tuntuu olevan näytelmän järjen ääni.

Näytelmässä on moniroolituksilla mukana Anna-Leena Sipilä, Jari Vainionkukka ja Elina Varjomäki. Trio nähdään määkivinä lampaina, mutta myös monena muuna. Uskomattomia roolisuorituksia kaikilla, mutta pakko on nostaa esiin yksi. Jari Vainionkukka Horst-koirana. Meinasin kuolla nauruun. Horstin ilmestyminen näyttämölle niittipannoissaan ja kulmahampaissaan kuola valuen oli jotain käsittämätöntä. Sellaista, jota en todellakaan olisi odottanut. Aivan huikea veto. Huh!

Milko Lehto on näytelmän ohjauksen ja sovituksen takana. Pidin siitä, kuinka jo ennen ensi-iltaa kaikki tuntui olevan todella valmista. Jotenkin näyttelijöistä huokui hyväntuulisuus ja yhteen hiileen puhaltamisen meininki. Näytelmän lavastus oli saatu toimimaan hyvin. Krapin Kesäteatteri antaa myös mahdollisuuden tehdä esiintuloja useista paikoista. Ei siis pidä hämmästyä, jos jostain muualta kuin näyttämön takaa pullahdetaan näyttämölle.

Jarkko Pajunen ja Elina Varjomäki

Keski-Uudenmaan Teatteri: Tankki täyteen 2 – maallamuuttajat (2019)

Kuva © Kapina Oy

Näytelmän jälkeen oli tosi hyvä fiilis. Olin saanut kunnon nauruterapia-annoksen. Tällaisella kesäteatteriesityksellä on hyvä aloittaa kesä. Suurena plussana on mainittava, että tällä kertaa ei tarvinnut lisätä lämmintä vaatetta päällensä. Riitti pelkkä tuoksuton hyttysmyrkky, niin en tullut edes aiheuttaneeksi tuoksuallergikoille hengenahdistuskohtauksia.

On muuten pakko mainita Krapin herkut. Ne ovat aivan käsittämättömän upeita makuelämyksiä. Ruokailla voi joko Krapihovissa, Ravintola Mankelissa tai Golf kahvila Ateljeerissa. Löytyy myös Ohjelmakeittiö Hella, jossa pääsee itse valmistamaan kokin kanssa ruokaa. Vieläkin voin tuntea ihanat maut suussani, joita herkuttelin ennen teatteriesitystä.

Tankki täyteen 2 – maallamuuttajat sopii kaikille sellaisille, jotka haluavat hauskuuttaa itseään. Näytelmä sopii ehdottomasti myös niille, jotka sarjaa aikoinaan televisiosta seurasivat. Tämä on oikea hyvän mielen näytelmä.

Tankki täyteen 2 – maallamuuttajat sai ensi-iltansa Krapin kesäteatterissa torstaina 6.6.2019.

Rooleissa: Seppo Halttunen, Inka Kallén, Jarkko Pajunen, Sanna Saarijärvi, Anna-Leena Sipilä, Kalle Tahkolahti, Jari Vainionkukka ja Elina Varjomäki

Käsikirjoitus: Neil Hardwick ja Jussi Tuominen

Ohjaus ja sovitus: Milko Lehto

Musiikki: Altti Uhlenius

Lavastus: Mikko Rantanen

Puvustus: Sinikka Zannoni

Tekniikka: Saku Tamminen

Maskeerausten ja kampausten suunnittelu: Maiju Tuovila

Kiitos Keski-Uudenmaan Teatterille ja Krapihoville huikean hienosta illasta.

Linnanneitoja Turussa

Olin jo hieman valmistautunut siihen, ettei naisporukan kesäisestä Turku-reissusta tulisi yhtään mitään. Kaikilla omat menonsa ja suunnitelmansa. Lisäksi yksi naisista tuuraa minua töissä, kun itse lomailen. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, jos ne laittaa järjestymään. Siispä auton keula kohti Turkua ja ennen kaikkea Linnateatteria ja Linnanneitoja. Jokaisen kesäänhän kuuluu ehdottomasti kesäteatteri.

Turussa on naisvankila, joka on joutumassa tamperelaisomistukseen. Asiasta ei kuitenkaan tiedetä vankien keskuudessa muurien sisäpuolella juuri mitään. Lusija (Maija Andersson), Petra (Jenni Banerjee) ja Petriina (Miika Laakso) jakavat vankisellin. Siinä, missä Lusija ja Petriina ovat kokeneita konkareita vankilamaailmassa, on Petra uusi tulokas seitsemän päivän kakullaan. Petran aviomies käy heti ensimmäisenä päivänä vierailulla. Kotona on rumba käynnissä, eikä mies pärjää lasten kanssa. Petra vaipuu epätoivoon ja on valmis karkaamaan vankilasta. Karkaamiseen tarvitaan kuitenkin vankila-Tinder.

Maija Andersson, Jenni Banerjee ja Miika Laakso

Kuva © Peter Nuutinen, Linnateatteri

En yhtään ihmettele, jos näyttelijäkolmikolla on ollut hikiset oltavat tänä kesänä. Hellettä helteen perään ja jokaisella useampi rooli vedettävänä Linnanneidoissa. Jenni Banerjee näyttelee oivasti perheenäitiä, joka on mitättömän rikkomuksen takia joutunut vankilaan. Nainen on kuitenkin helposti vietävissä. Ei aikaakaan, kun paosta tulee elämää suurempi juttu ja Banerjee vaikuttaa olevan oikea rikollinen. Maija Anderssonin monipuolisuus tulee näytelmässä hyvin esiin. Lusijan vaatteissa Andersson on perusnegatiivinen ja katkera nainen, eikä näe elämää vankilan ulkopuolella. Somettajan roolissa Andersson puolestaan ei edes tunnu tajuavan olevansa vankilassa. Hänhän elää omassa somemaailmassaan, johon eivät vankilan muurit ulotu. Miika Laakso hauskuuttaa Petriinana. Mies, ei kun siis nainen, on herkkähipiäinen, mutta hyvin vaarallinen teloittaja. Vanginvartijan puvussa Laakso puolestaan on hölmö, joka ei näe yhtään mitään, mitä ympärillä tapahtuu.

Näytelmän dramatisoinnista on vastannut Kalle Lamberg. Mies, joka tietää, kuinka saada ihmiset nauramaan. Koska ollaan Turussa, on näytelmässä pakko olla viittauksia Tampereeseen. En tiedä, näenkö asian oikein, koska en ole turkulainen, enkä tamperelainen, mutta kuvittelisin, että näillä kahdella on jonkinlaista kaupunkikisailua välillään, kuten Suomella ja Ruotsilla maiden välisiä vääntöjä. Vaikka voisi kuvitella, että ei-paikkakuntalainen ei välttämättä ymmärtäisi tällaisia vitsejä, niin kyllä jaksoi naurattaa. Kunnon kliseitä ja hauskoja sellaisia. Pidin myös siitä, kuinka Lamberg on osannut ottaa somettamisen osaksi vankilamaailmaa. Yllättävää, mutta toimivaa. Niin, ja viittaukset poliitikoihin toimivat aina.

Miika Laakso ja Maija Andersson

Kuva © Peter Nuutinen, Linnateatteri

Joku voisi ajatella, että tällaiset esitykset on moneen kertaan nähtyjä, niin jostain syystä ne kuitenkin jaksavat naurattaa. Ohjaaja Heidi Lindén on saanut työryhmänsä kanssa rakennettua sellaisen kokonaisuuden, että itse olin aivan ihmeissäni, kun ensimmäinen näytös päättyi. Oli tunne, että vastahan tämä alkoi. Aika meni siis siivillä, eikä kellotaulua tarvinnut todellakaan vilkuilla.

Kesäteatteriesityksissä on aina pienoinen pelko sään puolesta. Linnateatterin kesäteatterissa ei tällaista tarvitse kuitenkaan murehtia. Teatteri on kunnolla katettu sekä päältä, että sivuilta. Ei siis tarvitse pelätä kastumista, jos sadekuuro yllättäisi. Tänä kesänä ei tosin ole pahemmin tarvinnut sadekuuroja ja kylmyyttä miettiä. Lämmintä on riittänyt ja siksi olinkin tyytyväinen, että teatterissa oli huomioitu myös tämä. Katetun kesäteatterin sivuseiniä oli avattu, jotta ilmavirta pääsi kulkemaan ja katsoja sai välillä mukavan tuulenvireen iholleen.

Maija Andersson, Miika Laakso ja Jenni Banerjee

Kuva © Peter Nuutinen, Linnateatteri

Täytyy myös mainita, että Linnateatteri on satsannut ruokapuoleen. Halutessaan katsoja voi nauttia kesän vankilamenusta ennen esitystä ja väliajalla vaikka pienestä herkkuhetkestä. Itse jätimme tämän osuuden tällä kertaa väliin, koska nälkä oli kova, ja syödä piti jo paljon ennen esitystä. Toisaalta teatterilla oli jäätelöallas, josta oli pakko ostaa pientä olon viilentäjää.

Linnanneidot esitetään vielä muutaman kerran. Nyt kannattaa kiirehtiä ja viettää hauska ilta kesäteatterissa. Etenkin, jos työt ovat jo alkaneet ja arki alkaa painaa päälle.

Linnateatterin Linnanneidot sai ensi-iltansa 6.6.2018 Linnateatterin sisäpihalla.

Rooleissa: Maija Andersson, Jenni Banerjee ja Miika Laakso

Dramatisointi: Kalle Lamberg

Ohjaus: Heidi Lindén

Lavastus: Työryhmä

Lavasterakennus: Jaana Jussila

Pukusuunnittelu: Anniina Kuula

Maskeeraus: Minna Pilvinen

Tarpeisto: Kaarina Kopola

Äänisuunnittelu: Kristian Uusitalo

Valosuunnittelu: Esa Näykki

Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Linnateatterilla ja kiitos myös kuvalainauksista.

Pokka pitää vai pitääkö?

Kesäteatterikausi on korkattu. Keski-Uudenmaan Teatteri (KUT) ja Krapihovi kutsuivat ihanaan tilaisuuteen, jossa oli ensin tarjolla mahtavia Kesäisiä herkkuja Krapin Pajassa tervetulomaljojen kera. Herkkuruokien ääreltä oli mahtava siirtyä Krapin kesäteatterin katsomoon seuraamaan KUT:in kesäteatteriesitystä Pokka pitää. Ruumiin ja hengen ravintoa samana iltana. Voiko ihminen muuta toivoa?

Voin melkein vannoa, että kaikki tietävät tv-sarjan Pokka pitää (Keeping Up Appearances). Tuon hullunhauskan englantilaisen sarjan, jossa Hyacinth Bucket (lausutaan bukee) tuntee arvonsa, ja ehkä hieman ylikin. Hän osaa myös elää sen mukaisesti. Aristokraattisia elkeitä, hienostunutta elämää, ja mikä parasta: parempaa väkeä. Tai niin Hyacinth itse kuvittelee. Hän pyrkii yläluokkaiseen elämäntapaan ymmärtämättä sitä, että samalla hän tekee itsestään pellen.

Kalle Tahkolahti ja Anna-Leena Sipilä, Keski-Uudenmaan Teatteri: Pokka pitää (2018)

Kuva © Kapina Oy

Kesäisessä teatteriesityksessä Pokka pitää Hyacinthin (Anna-Leena Sipilä) naapuri Emmet (Johannes Korpijaakko) pähkäilee, mistä löytää näyttelijävahvistuksia näytelmäänsä. Paikalle osuu yllättäen Hyacinth, joka kuulee pari erityissanaa, jotka nostattavat hänet saman tien Emmetin kauhuksi tähtinäyttelijöiden kaartiin. Hyacinth ei kuitenkaan kuuntele asioita loppuun saakka, jos nyt ylipäätään kuuntelee mitään, mitä muut puhuvat. Häneltä jää huomioimatta se, että hienon rouvan roolin lisäksi hänen on näyteltävä suttuisen kokin rooli. Tässähän on jo sopan ainekset valmiina, joten enempää juonipaljastuksia ei tule.

Täytyy myöntää, että hieman mietitytti, kuinka KUT onnistuu Hyacinthin ja muiden henkilöiden kanssa, mutta hyvin onnistui. Anna-Leena Sipilä on lahjakas näyttelijä, ja se tulee esiin myös tässä esityksessä. Sipilä ilmeilee hyacinthmaisesti ja yrittää säilyttää kunniansa yläluokkaisena naisena viimeiseen saakka. Daisyn roolissa esiintyy Sanna Saarijärvi, jonka ilmeisiin ihastuin heti. Ihanaa heittäytymistä. Kirsi Ylijoki nähdään vampin, eipäs kuin Rosen roolissa. Loistava näyttelijävalinta. Ylijoki ampuu täysillä lyhyttäkin lyhyemmässä kultamekossaan. Ei voi muuta kuin nauraa. Nauratti myös Korpijaakon tuskastuminen ja toisinaan riehaantuminen Emmetin epätoivoisessa tilanteessa.

Miia Nuutila ja Johannes Korpijaakko, Keski-Uudenmaan Teatteri: Pokka pitää (2018)

Kuva © Kapina Oy

Kimmo Virtanen on vastannut näytelmän ohjauksesta ja sovituksesta. Mielestäni osaset olivat hyvin kohdillaan jo kutsuvierasnäytännössä, joka oli ennen varsinaista ensi-iltaa. Näytelmän lavastus on kivan vaaleanpunainen. Sopii täydellisesti Hyacinthin ajatusmaailmaan paremmasta väestä. Puvustus on myös hyvin onnistunutta ja loppuun asti ajateltua. Sekä lavastuksesta että puvustuksesta on vastannut Heini Maaranen eli kiitokset lähtevät siihen suuntaan.

KUT:in Pokka pitää on komedia, joka saa toisinaan farssimaisia piirteitä. Tällainen kesäteatteri on juuri sopivaa väsyneille aivoille ja ehkä hieman alakuloiselle mielelle. Pokka pitää nostattaa hymyn huulille. Tarvitsee vain antaa näytelmän viedä ja nauttia näkemästään. Välillä voi kikatella näyttämöllä tapahtuville hulluille asioille.

Sanna Saarijärvi, Kalle Tahkolahti, Seppo Halttunen, Kirsi Ylijoki ja Johannes Korpijaakko, Keski-Uudenmaan Teatteri: Pokka pitää (2018)

Kuva © Kapina Oy

Kun puhutaan kesäteatterista, täytyy taas kerran virkistää ihmisten muistia. Suomen kesä jaksaa yllättää. Päivä, jolloin näytelmän näin, ei ollut mikään hellepäivä. Olin mielestäni varustautunut hyvin, mutta en kuitenkaan tarpeeksi hyvin. Pitkien housujen alla oli sukkahousut. Pipo päässä, huivi kaulassa ja käsineet käsissä. Mutta takki oli liian ohut. Ei kevättakki riittänyt pitämään lämpöä. Olisi pitänyt olla boleron ja lyhythihaisen paidan sijaan pitkähihainen paita ja fleece päällä. Onneksi ehdin napata lämmikkeeksi huovan, joka toi lisälämpöä, kun paleli. Niin, ja mukana oli tietysti istuinalusta. Suosittelen tällaista tsekkausta, jos ilma on kolea. Palelevana menettää osan näytelmän tuomasta nautinnosta.

Kannattaa ehdottomasti suunnata Krapin kesäteatterille katsomaan Pokka pitää -näytelmää, jos on pitänyt tv-sarjasta. Toisaalta näytelmä sopii hyvin myös osaksi illanistujaisia isommille porukoille. Krapihovin monipuolisia ruokailumahdollisuuksia kannattaa myös ehdottomasti testata, ja voipa hotellille vaikka jäädä yöksikin.

KUT:in Pokka pitää sai ensi-iltansa Krapin kesäteatterissa perjantaina 8.6.2018.

Rooleissa: Seppo Halttunen, Johannes Korpijaakko, Miia Nuutila, Sanna Saarijärvi, Anna-Leena Sipilä, Kalle Tahkolahti ja Kirsi Ylijoki

Käsikirjoitus: Roy Clarke

Suomennos: Joel Elstelä

Ohjaus ja sovitus: Kimmo Virtanen

Musiikki: Altti Uhlenius

Lavastus ja puvustus: Heini Maaranen

Maskeerauksen suunnittelu: Maiju Tuovila

Kiitos Krapihoville ja Keski-Uudenmaan Teatterille iloa tuottavasta illasta. Kiitos myös kuvalainauksista.

Kesäteatterissa: Haluatko mökkiläiseksi?

Pari viikkoa sitten vietin mahtavan perjantain puolikkaan Turussa. Lähdimme neljän naisen voimin puoliltapäivin kohti Turkua. Olipa virkistävää lähteä töistä kerrankin todella ajoissa. Ja miksi Turkuun? Ei Ruisrockiin, vaikka se samaisena viikonloppuna Turussa jyrähteli. Ei, nämä naiset suuntasivat Linnateatteriin katsomaan Roope Lipastin käsikirjoittamaa kesäteatteriesitystä Haluatko mökkiläiseksi?

Valtteri Roiha, Arttu Kapulainen ja Minna Kivelä

Kuva © Otto-Ville Väätäinen, Linnateatteri

Keski-ikäinen pariskunta haluaa vaihtaa karavaanarielämän mökkielämäksi. Onneksi on tv-visailu Haluatko mökkiläiseksi? Mies (Valtteri Roiha) osallistuu kilpailuun ja yhtäkkiä pariskunta huomaakin olevansa loppukilpailussa. Heidän täytyy viettää koko kesä mökillä ja selviytyä. Mökillä kaikki näyttää hienolta, vaikkakin melkoisen rapistuneelta. Rouva (Minna Kivelä) ihastelee maalaismaisemaa, kunnes paikalle porhaltaa sekopää naapuri (Arttu Kapulainen), joka ei välitä peitellä melkoisia sukukalleuksiaan. Pariskunta huomaa, että naapuria saa pelätä henkensä kaupalla, mutta toisaalta ei toinenkaan naapuri (Arttu Kapulainen) mikään miellyttävä mies ole. Ökyrikas pullistelija, joka on tienannut omaisuutensa kauneusleikkauksilla. Entä mitä tapahtuu, kun pariskunnan murrosikäinen poika (Arttu Kapulainen) saapuu mökille? Pariskunnan mökkikesä on vauhtia täynnä, eikä mökillä tunnu olevan hetken rauhaa. Pariskunta joutuukin kysymään itseltään useammin kuin kerran, haluatko ihan oikeasti mökkiläiseksi?

Näyttelijöistä on ehdottomasti ensin kehuttava Arttu Kapulaista, vaikka kaikki hyviä olivatkin. Siis aivan uskomatonta. Kapulainen vetää näytöksen aikana ties kuinka monta roolia. Vaihdot sujuvat suit sait sukkelaan ja aina näyttämöllä on aivan uusi hahmo. Mahtavaa työskentelyä, jota oli ilo katsella. Valtteri Roiha on ihastuttavan tavallinen ja rauhaa rakastava mies. Ei mikään perinteinen juopotteleva suomalainen mies, vaan mies, joka haluaa vain viettää kesän mökillä vaimonsa kanssa. Minna Kivelä aviovaimon roolissa on suuruudenhullu ja hieman yksinkertaisen tuntuinen. Tällaisilla aineksilla saadaan kuitenkin hyvä soppa aikaiseksi ja katsojat saavat nauraa.

Arttu Kapulainen, Minna Kivelä ja Valtteri Roiha

Kuva © Otto-Ville Väätäinen, Linnateatteri

Kari-Pekka Toivosen ohjaama näytelmä sopii suomalaiseen kesäteatteritarjontaan mahtavasti. Toukokuisessa Linnateatterin bloggari-illassa Toivonen kertoi, että näytelmä syntyy yhdessä tekemällä ja näytelmässä annetaan näyttelijöille improvisointimahdollisuuksia. Katsoja huomaa hyvin helposti, että näyttelijöiden yhteistyö pelaa kitkatta. Pidin myös näytelmän lavastuksesta, josta on vastannut Peter Ahlqvist. Hienosti on saatu hieman repsahtanut kesämökkitunnelma lavalle.

Olen aina paasaamassa vaatetuksen ja varustuksen tärkeydestä, kun mennään kesäteatteriin. Näin olin tehnyt myös tällä kertaa ja kvartetillamme oli täysvarustukset vaatetusta ja lämmikettä mukana. Meille sattui kuitenkin yksi kesän parhaimmista illoista ilmojen suhteen. Sää oli todella mahtava, eikä pieni sadekaan olisi haitannut, koska Linnateatterin sisäpihalla oleva kesäteatteri on täysin katettu, eikä kastumisen vaaraa ole.

Valtteri Roiha, Minna Kivelä ja Arttu Kapulainen

Kuva © Otto-Ville Väätäinen, Linnateatteri

Haluatko mökkiläiseksi? on ehdottomasti tarkoitettu viihdyttäväksi kokemukseksi. Näytelmää en todellakaan suosittele tosikoille tai vakavailmeisille tunnelman pilaajille. Haluatko mökkiläiseksi? tekee hyvää ihmisen nauruhermoille ja sielulle. Suosittelen lämpimästi varaamaan liput. Esityksiä on pitkälle syksyyn asti, aivan marraskuun alkupäiville saakka. Kenties silloin onkin jo kesämökkikauden päättäjäiset tiedossa. Vinkkinä myös sellainen, että ennen esitystä ja väliajalla on mahdollisuus ruokailla Linnateatterin ravintolan antimilla. Pöytävarauksensa ennakkoon tehneet saavat katsomon parhaat paikat.

Haluatko mökkiläiseksi? sai kantaesityksensä 15.6.2017 Linnateatterin Pihanäyttämöllä.

Rooleissa: Arttu Kapulainen, Minna Kivelä ja Valtteri Roiha

Käsikirjoitus: Roope Lipasti

Ohjaus: Kari-Pekka Toivonen

Ohjaajan assistentti: Riitta Lindroos

Lavastussuunnittelu: Peter Ahlqvist

Pukusuunnittelu: Anniina Kuula

Naamioinnin suunnittelu: Minna Pilvinen

Äänisuunnittelu: Kristian Uusitalo 

Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Linnateatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.

Kesäteatterissa: Engelin hattu

Kesäteatteri on aina kokemus. Ulkona oleva ympäristö antaa esitykselle paljon, eikä esityksen tarvitse olla edes luonnonhelmassa. Valtimonteatteri toi oman kesäteatterinäytelmänsä Engelin hattu keskelle Helsinkiä, aivan Senaatintorin kupeeseen. Ja mikä vielä mielenkiintoisempaa, esitys kätkeytyy Helsingin kaupunginmuseon yhdelle sisäpihalle, Falkmanin pihalle. Ihastuttava miljöö, jossa voi tuntea historian havinaa jo itsessään, ja vielä mukavammaksi kokemuksen tekee esitys, joka on viety parinsadan vuoden takaisin tunnelmiin.

Pinja Hahtola ja Eero Enqvist

Kuva © Seppo Honkonen, Valtimonteatteri

Engelin hattu on kertomus siitä, kuinka Carl Ludvig Engel (Eero Enqvist) palkattiin rakentamaan Helsinkiä. Helsingin ruutukaava saa aivan uuden mallin. Kadut levenevät ja rakennuksia, mukaan lukien esimerkiksi kaupunkilaisten rakastama Ulrika Eleonoran kirkko, puretaan maan tasalle. Carl Ludvigilla on visio. Hän haluaa rakentaa kirkon. Oikein ison kupolikirkon, joka näkyy kauas ja on taatusti hienompi kuin Pietarissa oleva kirkko. Carl Ludvig saa tukea uudelleenrakentamiskomitean puheenjohtajalta Johan Albrecht Ehrenströmiltä (Marko Pakarinen). Kaupungin rakentamisesssa aviomiestänsä tukee myös Charlotte Engel (Pinja Hahtola). Carl Ludvig rakentaa myös kodin perheelleen ja siihen puutarhan, eikä mitä tahansa puutarhaa, vaan mitä monimuotoisempia kasveja puutarhaa koristamaan ja ilostuttamaan. Esimerkiksi rabarberistä saadaan mahtavaa mehua. Helsinkiläiset eivät tätä kaikkea tuhoamis- ja rakentamisvimmaa suodata. Seurapiireissä kohistaan ja eräskin seurapiirirouva (Anna Ranta) jättää Helsingin tällaisen vulgäärin takia.

Eero Enqvist Carl Ludvig Engelin asussa ja jopa hatussa antaa vakavahenkisen kuvan itsestään, ja miksei antaisi, onhan miehellä valtava työ tekeillä. Pinja Hahtola puolestaan tekee loisteliaan roolin Charlotten puvussa. Uskollinen aviovaimo, joka ei kuitenkaan kieltäydy pienestä silmäpelistä, jos siihen tulee mahdollisuus. Marko Pakarinen Ehrenströminä on hauska ja hullutteleva. Ei todellakaan mikään tiukkapipo virkamies. Entä sitten kaksoisroolituksen tekevä Anna Ranta? Naisella pitää kiirettä roolien välillä, mutta taitavasti nainen molemmat roolit vetää. Seurapiirirouvan mekossa keikkuva Ranta on alituisesti Engeleillä kyläilemässä ja aina maistuu porejuoma ja leivonnainen.

Anna Ranta

Kuva © Seppo Honkonen, Valtimonteatteri

Seppo Honkonen on ohjannut Engelin hatun. Näytelmä etenee hyvin loogisesti, eikä katsojalle jää arvailujen varaa. Pidin näytelmän puvustuksesta erityisen paljon. Asut olivat hyvin ajalle tyypillisiä. Etenkin Charlotten asut olivat todella kauniita. Ihastuin myös siihen, kuinka Falkmanin pihaa hyödynnettiin näytelmässä. En tiedä, olivatko näytelmässä olevat kukat aitoa lavastusta vai Falkmanin pihalle kuuluvaa kalustoa, mutta todella kaunista ja värikästä kukkaloistoa näytelmässä nähdään.

Engelin hattua oli kiva katsoa, etenkin kun olemme lukupiirissä lukeneet kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2016 voittaneen Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Oli mukava tehdä vertauksia kirjan ja näytelmän Engelien välillä. Hyvin samanlaisen historiakuvan Engelin kaupungista saa sekä kirjasta että näytelmästä.

Marko Pakarinen, Anna Ranta, Eero Enqvist ja Pinja Hahtola

Kuva © Seppo Honkonen, Valtimonteatteri

Esityspäivänä, jolloin kävin näytelmän katsomassa, alkoi ripsiä sadepisaroita muutama minuutti ennen esitystä. Katsomo ei ole katettu, joten onneksi olin tällä kertaa varustautunut kunnolla. Kaivoin kassista lisävaatetusta ja kertakäyttösadetakin päälleni. Kesken esityksen huomasin, että osa katsojista oli avannut sateenvarjon jalkojensa päälle. Niin tein minäkin. Esitystä oli varsin mukava seurata, kun oli kunnon varusteet. Pystyi keskittymään kokonaisvaltaisesti esitykseen, kun kylmyys ei haitannut. Kesäteatteri vaatiikin myös erittäin positiivista asennetta. Pienet sadekelit eivät teatterielämystä huononna.

Engelin hattua esitetään enää vain kaksi kertaa, joten jos kiinnostuit, nyt tulee kiire lähteä Falkmanin pihalle.

Engelin hattu sai kantaesityksensä 28.6.2017.

Rooleissa: Eero Enqvist, Pinja Hahtola, Marko Pakarinen ja Anna Ranta

Käsikirjoitus: Anna Eloaho ja Eero Enqvist

Ohjaus: Seppo Honkonen

Näin esityksen vapaalipulla. Kiitos Valtiomonteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.