Taidetta, kissoja ja herkkuja

 

Vapaapäivä arkena on ihan luksusta. Sellainen oli tänään. Ei muuta kuin koronaa uhmaten FFP2-maski kasvoille ja kohti Helsinkiä. Seurana tietysti parhaimmat ja ihanimmat ystävät. 

Ensimmäiseksi suuntasimme kohti Didrichsenin taidemuseota. Vielä tammikuun ajan ehtii käydä ihailemassa taiteilija Björn Weckströmin monipuolista taidetta. Minua henkilökohtaisesti kiinnosti tämä näyttely siksi, että työskentelin aikoinaan Lapponia Jewelryn sekä Kaleva Koru -konsernin palveluksessa. Björn Weckström oli ilman muuta Lapponian ikonisin taiteilija, vaikka en yhtään väheksy muidenkaan taiteilijoiden tuotoksia. Aivan mielettömän kauniita koruja taiteilijat osaavat suunnitella ja muotoilla. Pieniä taideteoksia. 

Didrichsenin taidemuseossa Weckströmin tuotantoa oli paljon laajemmin nähtävillä. Weckströmin uskomattomat, kiiltävät pronssiveistokset ovat mielestäni todella legendaarisia ja huikeita. Näiden lisäksi löytyy mm. lasista ja akryylistä tehtyjä veistoksia. Itselleni uutena asiana tulivat Weckströmin purjekankaille tehdyt öljyvärimaalaukset. Mahtavia teoksia nämäkin. Yhdessä näyttelyhuoneessa oli upea valaistus ja ihmeellisen kaunis äänimaailma. Äänimaailman takana on ollut Cecilia Weckström, Björn Weckströmin tytär. Huoneen vaikutus oli hyvin rauhoittava. Mukaan mahtui tietysti myös kattava kokoelma Weckströmin suunnittelemia koruja. Korunäyttely on tehty yhteistyönä Kalevala Korun kanssa. 

Mutta annetaan taiteen puhua puolestaan.

Björn Weckström: Ikaros/Icarus (1980-82), pronssi

Alla oleva Ajattelija on teos, joka minua sykähdyttää erityisen paljon.

Björn Weckström: Ajattelija/Tänkaren/Thinker (1988), pronssi

Björn Weckström: Musta aurinko/Svart sol/Black Sun (2003), öljy purjekankaalle

Björn Weckström: Kahdeksan luotia/Åtta skott/Eight Bullets (1971), akryyli, hopeoitu pronssi

Weckströmin lasimiehet tuovat myös aina hymyn huulille.

Björn Weckström: Lasimies I/Glasman I, Glass Man I (1976), lasi
Lasinpuhaltaja Jaakko Niemi

Björn Weckströmin suunnittelemia ja muotoilemia hopeakoruja

Oli upea käydä katsomassa Björn Weckströmin näyttely. Viimeksi näkemäni Weckströmin näyttely on tainnut olla aikoinaan Helsingin tuomiokirkon kryptassa. 

Taiteen ihaileminen tuottaa kovan nälän. Senhän tietävät kaikki. Olimme varanneet Kissakahvila Helkatista pöydän, joten matka jatkui seuraavaksi sinne. Ihanaan kissamaailmaan. Toki kotoa löytyy Herra Karvajalka, mutta ei se estä ihailemasta muita söpöläisiä. Helkatissa koimme iloisen yllätyksen. Jaloissa pyöri myös pari kania. Suurin osa kissoista oli päiväunilla, joten yritimme olla häiritsemättä niitä, kuten kissakahvilan säännöissäkin kerrotaan. Kissaa ei saa häiritä, jos se nukkuu. Neljän kuukauden ikäinen Helga jaksoi juosta ja leikkiä todella pitkään ennen kuin totaalinen väsymys iski. Hyvin tyypillistä kissavauvoille. 

Kaunis, valkoinen, pitkäturkkinen Puu heräsi yhdessä vaiheessa päiväuniltaan. Oli jotenkin hyvin tuohtuneen näköinen. Kovaa vauhtia kiiruhti kissakahvilan vessaan. Minua alkoi hirvittää, jos joku oli jättänyt vessanpöntön kannen auki. Pöntössä kyllä oli ohje kannen sulkemisesta, mutta eivät kaikki sitä huomaa. Kävin tarkastamassa tilanteen. Kansi oli kiinni ja Puu nukkui pöntön vieressä olevalla tuolilla kissapedissä. Sanoisinko, että vessakäynti voi olla hellyttävä, kun vieressä kehrää suloinen kissa. Kotona kissa tulee mukaan vessaan, mutta yleensä joko asioimaan hiekkalaatikolle samaan aikaan kuin itse hoidan asiaani tai juomaan vettä. Kehräystä ei vessassa kuulu. Ainoastaan kovaäänistä maukumista, jos on jotain asiaa ja sitähän meillä riittää. 

Helkatin tv:n suorassa livelähetyksessä oli rauhallinen meno. Ohikulkijat pysähtyivät kuitenkin televisiota katsomaan. Rentouttava lähetys. Tässä vaiheessa vielä Puukin oli nukkumassa julkisesti.

Tyylilyyli kerjää maharapsutuksia. Ihan parasta joutenoloa.

Akvaarion päälle mahtui myös kissoja nukkumaan.

Tämä töpöhäntäinen kissa hyppäsi akvaarion päältä alas ja haki huomiotamme. Harmillisesti syöminen oli kesken, niin emme ehtineet helliä kissaa. Kiitoksena kissa häipyi paikalta.

Puu on siirtynyt wc:n rauhaan.

Pupuilla riitti myös vauhtia.

Ja pakollinen herkkukuva jälkiruoasta.

Helkatin kissamaisesta tunnelmasta lähdimme aivan toisenlaisiin maisemiin. Kohti Teurastamoa ja Väyrysen leipomoa. Jossain somefeedissä tuli vastaan kirjoitus, jossa kehuttiin Väyrysen leipomon lihapiirakoita. Silloin, kun juttua luin, herahti vesi kielelle. Helkatin täyttävän ja herkullisen lounaan jälkeen ei kyllä tehnyt lihapiirakkaa mieli. Ei edes iltaruoaksi. Menimme kuitenkin katsomaan. Yllättäen joku muukin oli lukenut saman jutun. Kioskin tiskillä oli jonoa, mutta lihapiirakat olivat loppu! Emme sitten loppupeleissä ostaneet mitään, vaan lähdimme kotimatkalle. 

Vapaapäivä oli kaikessa kokonaisuudessaan loistava. Tällaisia päiviä pitäisi olla kerran kuukaudessa. Ajatukset narikkaan. Hyvät ystävät seuraksi. Taidetta, kissoja ja herkkuja.