Kaari Utrio: Yksisarvinen

 

Enpä arvannut, millaiseen urakkaan ryhdyin, kun lukupiirissä valittiin syksyllä luettavaksi Kaari Utrion Yksisarvinen (Tammi, 2014). Myönnän heti alkuun, että olen kerran aikaisemmin aloittanut lukemaan jotain Utrion kirjaa, mutta jätin kesken. Tyyli ei vain uponnut minuun yhtään. Voi olla, että olen joskus nuoruudessa jonkin Utrion kirjan kokonaan lukenutkin, mutta kesken jättäminen jättää minuun aina jäljen, koska oikeasti en juuri koskaan jätä kirjoja kesken. Luultavasti saan tällä tunnustuksella Utrio-fanien vihat niskaani, mutta tämä on vain minun mielipiteeni. 

Viikinkikaksoset Geir ja Ivar ovat toistensa vastakohdat. Geir on soturi, joka tekee mitä tahansa lähimmäistensä puolesta. Ivar on kaksosten herkempi osapuoli. Hän on runoilija. Toki Ivarkin miekkaan tarttuu, jos on tarve. Vuosien saatossa Ivaria kohtaa onnettomuus, jossa hän menettää näkönsä. Geir ja Ivar saapuvat 1000-luvun Eurooppaan mukanaan harvinainen unicornus, yksisarvinen, jolla on maagisia voimia. Yksisarvisen haltijaa kohtaa menestys ja varjelus. 

Constanzia on jalosukuinen nainen, jonka suku on jättänyt täysin kauppatavaraksi. Constanzian ja kaksosten tiet ovat kohdanneet silloin, kun Constanzia on ollut nuori tyttö. Tapaaminen jätti Constanziaan kuitenkin niin syvän jäljen, ettei hän pääse ajatuksistaan vartuttuakaan. Nuori tyttö rakastui Geiriin järjettömästi. Hänet naitetaan vuosien saatossa velipuolelleen, joka ei oikeasti ole naiselle mitään sukua. Avioliitto on pelkkää kulissia. Constanzia ilahduttaa muita naisia kertomalla tarinaa uskomattomasta Pohjolan soturista. Oikeasti kyseessä on tietysti Geirin tarina. 

Kaksosten ja Constanzian tiet kohtaavat myöhemminkin. Molempien perhekunnat palvelijoineen, sotilaineen, jalkavaimoineen ja ties minkä kaikkien kanssa lähtevät ristiretkelle Jerusalemiin. Geir on varma, että Jerusalemissa Ivar saa näkönsä takaisin. Matka on vaarallinen ja se kestää useita vuosia. Ihmishenkiä menetetään, mutta kaiken karuuden ja kurjuuden keskellä roihuaa kuitenkin rakkaus. Constanzian ja Geirin salainen suhde, josta ei intohimoa puutu. Rakkautta ei voi kuitenkaan tuoda julki. Siitäkin huolimatta, että osa läheisistä alkaa tehdä omia johtopäätöksiään. 

Huh huh, mikä järkäle kirja onkaan. Pelkästään sivuja on reilut 750. Oli myös pakko punnita kirja, koska sitä oli erittäin hankala lukea sängyssä. Painoa kirjalla on yli kilo. Nämä ihan aluksi kirjan fyysisiä ominaisuuksia. Kirjan sisältö on myös massiivinen. Tapahtumia ja henkilöitä on järkyttävät määrät. Lukupiirissä keskusteltiinkin siitä, että henkilöitä oli aivan liikaa. Lukijan oli vaikea pysyä aluksi mukana, kuka on kukin, koska nimet olivat samankaltaisia ja samasta henkilöstä saatettiin puhua eri nimillä. Keskustelua oli myös siitä, olisiko kirjan alusta voinut jättää ensimmäiset 300 sivua pois kokonaan tai vaihtoehtoisesti julkaista kirja kahdessa eri osassa. 

Kaari Utrio on osannut ujuttaa kirjaansa hienolla tavalla tarinaa naisen asemasta, joka oli joka suhteessa huonompi kuin miehen. Vaikka naisella oli jonkinlainen asema, oli hän siitä huolimatta pohjasakkaa verrattuna miehiin. Toisaalta lukupiirissä keskusteltiin myös siitä, että naisen aseman korostamista oli jopa jollain tavoin toistettu liikaakin kirjan tarinassa. Toki tästä syntyi loistavaa keskustelua lukupiiriläisten keskuudessa. Naisen asema on edelleen huonompi kuin miesten, vaikka Suomessakin tasa-arvosta puhutaan. Tasa-arvo on hieno sana paperilla, mutta käytännössä se harvoin toteutuu. Jokainen voi myös miettiä sitä, millainen on naisen asema esimerkiksi Afganistanissa. 

Kirjassa kerrottu ristiretki on osoitus siitä, kuinka eri uskontokunnat taistelevat keskenään. Vaikutti siltä, että turkkilaisia kirjan tarinassa vihattiin kaikista eniten. Onko tämän suhteen päästy eteenpäin? Ei. Edelleen nykymaailmassa soditaan uskonnon nimissä. En ole ikinä sitä ymmärtänyt, enkä tule ymmärtämäänkään. Miksi ihmisen uskonto, joka on jokaiselle henkilökohtainen asia, laittaa ihmiset sotimaan keskenään. Yksinkertaisena ihmisenä kuvittelisin, että uskonto olisi sellainen, joka toisi ihmisille uskoa, iloa ja helpotusta elämään. 

Yksisarvisen kanssa tuli lukuähky, jossa siirryttiin taistelusta toiseen. Itse täytyy myöntää, että menin aivan sekaisin kaikkien taisteluiden kanssa. Toki Kaari Utriota täytyy kiittää aivan uskomattoman suuresta työstä. Kirjan lopussa on kirjailijan saatesanat, joissa hän kertoo tutkineensa kaikki kirjassa olevat faktat. En edes halua miettiä, paljonko työtunteja sellaiseen on mennyt. Lukupiirissä keskusteltiin myös siitä, kuinka keskiaika ei ole kaikille se läheisin historian ala. Kaari Utrion kirjat sopivatkin hyvin luettavaksi henkilöille, joilla on aitoa kiinnostusta historiaa kohtaan. Ainakin yksi lukupiiriläinen kertoi pitävänsä Kaari Utrion kirjoista paljon. 

Yksisarvisesta on tehty kaksi eri versiota. Alkuperäinen on vuodelta 2000. Lukemaani kirjailijan uudistamaan laitokseen vuodelta 2014, kirjailija on halunnut lisätä kaksi viimeistä lukua. Lisäksi kirjan kieliasu on tarkistettu. 

Kaari Utrion Yksisarvinen on kirja kaikille, jotka haluavat matkata keskiajan syövereihin uskomattoman rakkaustarinan ohella. Kirjasta ei puutu taisteluita ja ristiretki jo yksinään on melkoinen. Ja todellakin, kirjasta löytyy faktaa, jolla on hyvä kartuttaa historiatietojaan. 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3 (asteikko 1-5).