Kiirehtiessäni torstaiaamuna juna-asemalle, huomasin
alikulkutunnelin tolpassa ilmoituksen kadonneesta kissasta. Soitin miehelle,
joka täällä asuu, että lukee ilmoituksen mennessään kauppareissulle ja pitää
silmät auki, jos sattuisi näkemään kuvassa olevan kissan. Minua aina surettaa,
kun näen tuollaisia ilmoituksia. Jonkun rakas lemmikki on karkuteillä.
Torstai olikin erilainen työpäivä. Menimme työkaverini
kanssa Tampereelle alihankintamessuille. Työkaverini otti minut kyytiin
toiselta juna-asemalta ja suuntasimme kohti Ideaparkia, josta oli
linja-autokyyditys messuille. Kätevää, koska olimme päättäneet, että messuilta
tullessamme poikkeaisimme kenkäostoksille Ideaparkiin.
Messut olivat hyvät. Paljon tuli nähtyä liikekumppaneita ja
muutama hyvä ideakin tuli napattua aivokoppaan. Messuilta lähtiessämme huomasin
miehen, joka täällä asuu, soittaneen. Soitin hänelle takaisin. Hän kertoi, että
kotona on draama menossa. Vieras kissa oli tunkeutunut terassillemme ja herra
Karvajalka oli hyökännyt kissan kimppuun. Oli syntynyt kunnon kissatappelu,
jossa karvat olivat pöllynneet. Mies oli saanut verinaarmuja käsiinsä,
koska oli yrittänyt erottaa tappelupukarit toisistaan. Kysyin, oliko Karvajalalle
sattunut jotain. Ei ollut sattunut, mutta kissa näytti ilmoituksen kissalta,
mutta ei kuitenkaan ollut se, koska valkoiset tuntomerkit puuttuivat.
Matkamme jatkui Ideaparkiin. Kiva kiertää
kauppakeskuksessa, jossa ei ole aiemmin käynyt. Tapaksessa oli loppuunmyynti.
Vaikka Tapaksen kengät ovat periaatteessa muovikenkiä, sorruin ostamaan yhdet
kaunokaiset. Kävelykengät kympillä. Oikea hinta oli piirun verran alle 45
euroa. Kenkien sisäpuoli on nahkaa, joten se on hyvä asia. Hieman jäi kyllä
harmittamaan yhdet kympin nilkkurit, jotka jätin kauppaan. Kauppakeskuksesta
poistuttuamme ja suunnatessamme auton kohti kotikyliä, soi puhelimeni. Mies
soitti. Herra Karvajalka mourusi taustalla. Vieraileva kissa oli päättänyt
asettua vakiasukkaaksi terassillemme. Ei kuulemma lähtenyt millään ilveellä
pois ja herra Karvajalka oli aivan suunniltaan. Minähän en autosta käsin asiaa
pystynyt auttamaan, joten en voinut muuta kuin voivotella tilannetta.
Olin kotona vasta illansuussa kuuden aikaan. Tilanne oli se,
että seitsemältä alkava vesijumppa oli jätettävä väliin. Kotona odottivat
stressaantuneet mies ja kissa. Mies näytti ottamaansa kuvaa kissasta. Kaunis
kissa, mutta ei näyttänyt näkemäni ilmoituksen kissalta, vaikka sitä
muistuttikin. Samassa alkoi jälleen kerran mourukonsertti. Kaunis kissa oli taas
tulossa kohti terassiamme. Yritin ajaa kissaa pois, mutta tuloksetta. Kissa
siirtyi aina vain metrin verran ja katseli ihmeissään, miksei hän voisi tulla
meille kyläilemään.
Hieman hengähdettyäni puin ulkoiluvaatteet päälleni ja
lähdin Karvajalan kanssa lenkille. Suunta oli heti selvä. Sinne, minne
raitakissakin meni. Kissa odotti meitä ja selvästi halusi tutustua Karvajalkaan
lähemmin. Herra Karvajalka oli asiasta eri mieltä ja mourusi. Toinen kissa vain
äännähteli vienosti. Soitin miehelle, ettei ulkoilusta tule mitään. Hän tuli
paikalle suihkepullon kanssa. Saimme ajettua kissan pois taloyhtiömme tontilta.
Karkotuksen jälkeen asetuimme Karvajalan kanssa tähystysasemiin. Tilanne tuntui
rauhoittuneen, mutta vain hetkeksi. Jossain vaiheessa huomasin, että siellähän
se raitakissa taas tapittaa meitä. Karvajalka lähti oitis perään. Raitakissa
perääntyi aina vähän. Oli selvästi ihmeissään, miksi olimme vihamielisiä.
Minähän pidän kissoista, mutta en halua vieraita kissoja kissamme reviirille,
ettei kissamme stressaannu turhaan. Mies soitteli peräämme. Kerroin, ettemme taida
kotiin päästäkään, koska kissa on taas paikalla. Mies tuli taas kerran hätiin ja sai raahattua Karvajalan kotiin.
Laitoimme terassin oven säppiin ja päätimme, ettei
Karvajalka mene ulos ennen myöhäisiltaulkoilua. Kaksi tuntia tuli kuunneltua
melskettä, jota Karvajalka piti. Raitakissa kävi terassilla ihmettelemässä ja
Karvajalka yritti mennä terassin oven läpi. Ajattelin, ettei tästä tule mitään.
Olin yliväsynyt, mies oli yliväsynyt ja Karvajalka oli yliväsynyt. Eiköhän
raitakissaa väsyttänyt ollenkaan?
Mies ja Karvajalka lähtivät myöhäisiltaulkoilulle. Olin jo
nukkumassa, kun herrasväki palasi. Mies kävi kertomassa, että nyt kissoja oli
kaksi. Raitakissa ja harmaa tai musta kissa kaverinaan. Mouruaminen oli
kuulemma ollut kovaa.
Minulla oli aamulla herätyskello ennen viittä soimassa. Piti
ehtiä töihin tekemään yksi yhteenveto valmiiksi ennen aamupalaveria. Väsytti
kovasti. Karvajalan yö oli ollut rauhaton, koska oli pitänyt vahtia terassia,
ettei raitakissa tule paikalle. Mies soitti minulle jossain vaiheessa töihin.
Raitakissa is back. Naapuri oli soittanut ilmoituksessa olevaan numeroon. Ei kuulemma
ollut sama kissa. Mies kertoi, että raitakissa oli ollut surkean ja väsyneen
näköinen. Minua säälitti ja miestäkin oli säälittänyt.
Työpäivän jälkeen lähdin kissan kanssa ulos. Ulkoilu meni
rauhallisesti, vaikka Karvajalka valpas olikin. Ei näkynyt raitakissasta
jälkeäkään, eikä näkynyt tänäänkään. Ihmettelimme, minne kissa oli joutunut vai
oliko mennyt kotiinsa lepäämään, kunnes tapasimme Karvajalan tyttöystävän ja tämän
isännän. Isäntä kertoi soittaneensa ilmoituksessa olevaan numeroon, kuten oli
tehnyt hänenkin naapurinsa. Ilmoituksen jättänyt nainen oli tullut perjantaina
etsimään kissaa ja löytänytkin kissan tosi nopeasti. Ja mikä onnellinen loppu
tarinalla olikaan. Kissa oli ilmoituksen kissa. Kissa oli vain hieman reissussa rähjääntynyt ja valkoiset tunnusmerkit eivät olleet selkeästi näkyvillä.
Tyttöystäväkissan isäntä kertoi myös sellaista, että
kyseessä oli kaksivuotias leikkaamaton tyttökissa. Selvisi siis sekin, miksi
kissa pyrki terassillemme. Yritti vokotella herra Karvajalkaa, joka on kylläkin
leikattu poikakissa. Oli tietysti rakastunut meidän komistukseen kertaheitolla.
Karvajalka ei kuitenkaan lämmennyt uudelle tyttöystäväehdokkaalle, koska
hänellähän on jo tyttöystävä. Vanhassa vara parempi. Nyt olisi tietysti
mielenkiintoista tietää, onko raitakissan perheeseen odotettavissa
harmaanmustia kissavauvoja parin kuukauden kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti