Virginia Woolf: Oma huone

Lukupiirissä on ollut paljon keskustelua naisen asemasta ja feminismistä. Aiheesta innostuneena yksi lukupiiriläinen valitsi kesän viimeiseksi kesälukemiseksi Virginia Woolfin kirjan Oma huone. Minun lukemani kirja oli Kirjayhtymän painos vuodelta 1980. Kirjan suomennoksen on tehnyt Kirsti Simonsuuri. Alkuperäisen vuodelta 1928 olevan teoksen nimi on A Room of One’s Own.

Oma huone perustuu Virginia Woolfin kahteen esitelmään lokakuulta 1928. Woolf on yhdistänyt esitelmät yhdeksi kokonaisuudeksi tehden niihin hieman muutoksia ja lisäyksiä. Kirjassa Virginia Woolf pohtii naisia ja kirjallisuutta. Hän on sitä mieltä, että naisella on oltava oma huone ja 500 dollarin vuositulot ollakseen hyvä kirjailija. Kirjassa viitataan joihinkin 1700-1800-luvun naiskirjailijoihin kuten Fanny Burney, Jane Austen, Charlotte ja Emily Brontë, Mary Russell Mitford ja George Eliot (oikealta nimeltään Mary Ann Evans) ja läpikäydään heidän kauttaan ajatusta naisista kirjailijoina. Kirjailijoiden kautta läpikäydään myös sitä, miksi naiskirjailijoita oli ennen 1900-lukua kovin vähän.

Woolf vertailee myös miesten ja naisten eroja ja heidän mahdollisuuksiaan olla hyvä kirjailija. Kirjasta saa sellaisen vaikutelman, että ilman hyvää koulutusta, vain harva yltää kirjailijan uralla hyviin tuloihin. Nykypäivänä on onneksi sekä nais- että mieskirjailijoita, mutta edelleen on varmaan tosiasia se, että harva heistä yltää korkealle tulotasolle. Käsittääkseni tässä ei kuitenkaan ole kyse koulutustaustasta. Lukupiirissä keskustelimme, että nykyisin koulutus ei ole kirjailijalle välttämätöntä, mutta kertomisen palo kirjailijalla täytyy olla. Koulutus saattaa jopa kahlita kirjailijaa pysyttäytymään tietyissä rajoissa.

Pidin Omaa huonetta puuduttavana kesälukemisena ja niin pitivät muutkin lukupiiriläiset. Itselle tuli jotenkin erittäin hyvin mieleen parin vuoden takainen strategisen johtamisen kurssikirjojen pänttääminen kesällä (vinkki: älä koskaan valitse kesäkurssiksi mitään aihetta, josta et oikeasti ole todella kiinnostunut). Virginia Woolfin kirjoitustyyliin oli vaikea sujahtaa mukaan. Lisäksi kirjan luettavuus kärsi monista viittauksista ja alakommenteista. Sen sijaan lukupiiriläisten mielestä oli mielenkiintoista lukea, millaista oli naisen elämä lähes sata vuotta sitten. Pitkälle ollaan tultu noista ajoista, mutta paljon on vielä tekemistä. Myös Virginia Woolfin ajatukset saivat kiitosta lukupiiriläisiltä. Lukupiirissä keskusteltiin myös siitä, että Oma huone on kirjallisuustieteen perusteoksia.

Virginia Woolf oli feministi ja Oma huone korostaa hänen feministisyyttään entisestään. Feministisyydestä ja naisen asemasta kiinnostuneiden kannattaa tarttua tähän noin 150-sivuiseen teokseen. Kirja ei ole nopeimmin luettavia, mutta antaa hyvän kokonaiskuvan Woolfin ajatuksista. Lisäksi kirjan luettuaan kenties tunnistaa muutaman sellaisen nimen, joka ei ole aiemmin sanonut itselle mitään. Oma huone antaa myös paljon keskustelun aihetta. Se tuli hyvin huomatuksi tämänkertaisessa lukupiirissä.

Lukupiiri oli ankara ja kirja sai tähtiä vain 2½ (asteikko 1-5).