Maailmassa on paljon klassikoita, joita en ole lukenut.
Toisinaan tulee kuitenkin tilanteita, jolloin jokin klassikko ikään kuin
vahingossa tai yllättäen tulee luettavaksi. Näin kävi, kun elokuisella Bloggariklubilla
ohjaaja Anne Rautiainen tuli kertomaan Kansallisteatterille ohjaamastaan
näytelmästä Mestari ja Margarita,
joka pohjautuu Mihail Bulgakovin kirjaan Saatana
saapuu Moskovaan. Saimme illan päätteeksi kotiin viemisiksi kirjan
pokkariversion (WSOY, 2015), joten olihan kirja luettava. Kiitokset kirjasta
lähtevät siis kustantajalle. Kirja piti lukea tietenkin myös sen takia, että
olen menossa katsomaan Mestaria ja
Margaritaa Kansallisteatteriin.
Moskovassa alkaa tapahtua, kun Wolandiksi esittäytyvä
henkilö saapuu paikalle seurueensa kanssa. Seurueeseen kuuluvat Begemot-kissa,
Azazel ja Korovjev. Kaikki jollain lailla hyvin erikoisia yksilöitä. Wolandin
seurue saa joukkohysteriaa aikaiseksi. Teatteriyleisö riehaantuu ilmaisen rahan
ja uusien vaatteiden edessä. Kaiken tämän takana on kuitenkin jotain mystistä.
Ilmainen raha ei olekaan välttämättä rahaa ja ovatko vaatteetkaan vaatteita?
Ihmisiä joutuu mielisairaalaan, mitä kummallisempien tapahtumien päätteeksi.
Mielisairaalassa on myös Mestari, joka on kirjoittanut kirjan Pontius
Pilatuksesta, joka tuomitsee Jesua Ha-Notsrin teloitettavaksi. Mestari kaipaa
rakastettuaan Margaritaa, mutta nainen ei tiedä, missä Mestari on. Kaikki
tapahtumat tuntuvat kuitenkin tavalla tai toisella kytkeytyvän Wolandin
joukkioon. Mitä kummaa Moskovassa tapahtuu?
Siis aivan mieletöntä. Tässä on kirja, joka on kaikkien
Pottereiden esi-isä. Kirjassa on maagisia piirteitä ja uskomattomia tapahtumia
kannesta kanteen. Saatana saapuu
Moskovaan on tiukka pakkaus, josta on moneksi. Nauraa hekottelin yksinäni
kirjan useille kohtauksille. Kirja on täynnä mustan huumorin kukkasia. Kirja on
ilkeä, nerokas, taitava ja absurdi. Kirjassa on useita kerroksia ja oikeastaan
useita tarinoitakin. Kirjan henkilögalleria on suhteellisen laaja, mutta hyvin
Bulgakov on pitänyt tarinat ja henkilöt kasassa. Pidin myös siitä, kuinka
Bulgakov on sitonut tarinat toisiinsa, ja kuinka lopussa kaikelle löytyy jonkinlainen
selitys. Täytyy myös myöntää, että mietin lukiessani, kuinka voimakas on ollut
suomentajan osuus kirjalle. Ainakin suomennos on tehty mahtavasti. Kirjaa oli
helppo lukea, eikä paksu klassikko pelottanut, kun kirjan ensisivuja alkoi
lukea.
Mihail Bulgakovin mielikuvitus on ollut vailla vertaa, eikä
aina edes mielikuvitus. Bulgakov sivaltelee sanallisesti neuvostoliittolaista
koneistoa milloin tuolta ja milloin täältä. En yhtään ihmettele, ettei
Neuvostoliitossa oltu aikoinaan kirjalle lainkaan suopeita. Bulgakov käsittelee
omaa aikakauttaan tiukalla poliittisella satiirilla, josta on voitu hyvinkin
helposti vetää herne nenään.
Mihail Bulgakov kirjoitti kirjaa vuosina 1928-1940. Kirjan
viimeistely tapahtui Bulgakovin kuolemaan saakka. Neuvostoliitto ei kuitenkaan
ollut suosiollinen Bulgakovin fantasialle. Kirja oli pannassa lähes
kolmekymmentä vuotta. Ensimmäisen kerran teosta julkaistiin Neuvostoliitossa
jatkokertomuksina vuosina 1966-1967. Koko teos julkaistiin ensimmäisen kerran
Neuvostoliitossa vasta vuonna 1973. Venäjänkielisen alkuteoksen nimi on Мастер
и Маргарита. Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1969 ja
tarkistettu painos vuonna 2005. Kirjan on suomentanut Ulla-Liisa Heino ja
suomennoksen on tarkistanut Vappu Orlov. On muuten aikamoisen mielenkiintoinen
tuo kirjan historiakin.
On pakko myöntää, että ihastuin Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -kirjaan niin
paljon, että tästä tuli heti yksi suosikkikirjoistani. Nyt tietysti jännittää,
mitä Kansallisteatterin esitys tulee olemaan, kun olen näin liekeissäni
kirjallisesta teoksesta.
Saatana saapuu
Moskovaan kannattaa lukea, jos pitää pottermaisista tapahtumista ja
mustasta huumorista. Yksinkertaisesti hieno kirja, jota ei kannata sivuuttaa.
Olen todella iloinen, että sain kirjan luettavaksi. Muuten olisi jäänyt yksi
mahtavimmista lukunautinnoista kokematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti