Teatterissa: Mielipuolen päiväkirja

Jos joku vielä väittää, että monologit ovat vaikeita katsottavia, niin suosittelen menemään Teatteri Vantaan Silkkisaliin katsomaan Mielipuolen päiväkirjaa. Tiedossa on huikea teatteriesitys, joka ei taatusti jätä kylmäksi. Eikä kannata edes miettiä, että kyseinen näytelmä olisi kaivettu jostain naftaliinista. Kyseessä on Nikolai Gogolin ajaton klassikko, joka elää tänäkin päivänä, vaikka novellin kirjoittamisesta on lähes kaksi sataa vuotta aikaa.

Antti Peltola

Teatteri Vantaa: Mielipuolen päiväkirja (2020)

Kuva © Mika Salmi

Aksenti Ivanovitš Poprištšin (Antti Peltola) on virkamies tai tarkemmin sanottuna nimineuvos. Hän halveksii kaikkia niitä, joiden katsoo olevan oman aatelissäätynsä alapuolella ja niitähän on paljon. Työpaikalla hän vihaa osastopäällikköä, mutta pokkuroi johtajaa, jolle voi teroittaa kyniä vaikka päiväkaudet. Rakastaahan johtaja kyniä. Niin, ja Poprištšin itse rakastaa johtajan tytärtä. Eräänä päivänä kadulla kulkiessaan Poprištšin havahtuu. Hän kuulee koirien keskustelevan keskenään, eikä siinä kaikki. Koirat käyvät jopa kirjeenvaihtoa keskenään. Toinen koira on johtajan tyttären, joten Poprištšin päättää selvittää, mitä saa selville koirien kirjeenvaihdosta. Alkaa varsinainen syöksykierre, jonka tiimellyksessä Poprištšin toteaa olevansa jotain aivan muuta kuin nimineuvos. Enää ei tarvitse pokkuroida muille.

Antti Peltola

Teatteri Vantaa: Mielipuolen päiväkirja (2020)

Kuva © Mika Salmi

Antti Peltola on uskomaton tulkitsija! Äänenkäyttö, elekieli ja vartalon hallinta on taitavaa. Mies muuttuu hetkessä pohtivasta epätoivoiseksi, rakastuneesta vihaavaksi ja itsetietoisesta surkuttelevaksi. Peltolan näyttelijänkyvyt viedään äärimmilleen. Niin paljon eri tunnetiloja mahtuu reilun puolentoista tunnin esitykseen, ettei katsoja voi välillä muuta kuin pidättää hengitystä. Peltola luo intensiivisen yhteyden katsomoon. Tässä tulee tunne, että näyttelijä on läsnä, eikä arvailuille jätetä sijaa. Aivan mieletön esitys.

Mielipuolen päiväkirjan on ohjannut Ilkka Heiskanen. Hän on varmasti myös kiitoksensa ansainnut, koska näytelmä on yksinkertaisesti loistava. Siitä löytyy paljon eri nyansseja ja monikerroksisuutta. Pidin myös esityksen rakenteesta. Kun yhden päivän päiväkirjamerkinnät on käyty läpi ja pohdittu kauttaaltaan, sali pimenee, kunnes on seuraavan päiväkirjamerkinnän vuoro. Yksinkertaista, mutta toimivaa. Seuraavassa hetkessä kaikki voi aina olla toisin.

Antti Peltola

Teatteri Vantaa: Mielipuolen päiväkirja (2020)

Kuva © Mika Salmi

Näytelmä herätti paljon ajatuksia siitä, kuinka helposti ihmismieli voi murentua. Pidin kuitenkin siitä ajatuksesta, kuinka Gogol on kirjoittanut novellin suuruusharhasta kärsivästä ihmisestä. Tällaisia ihmisiähän on oikeasti ollut ja on edelleen. Yksi suomalainen suuruusharhasta kärsinyt on ollut tietenkin Kellokosken Prinsessa. Myös Napoleon Bonaparten on kerrottu kärsineen suuruusharhasta. Näytelmän nähtyäni mietin myös sitä, kuinka yksinäisen ihmisen mieli saattaa tehtailla ajatuksia. Toisaalta Poprištšinin kuvaillessa osastopäällikköä, tuli mieleen työpaikkakiusaajat. Gogolin tarina on todellakin kiinni tässä ajassa.

Mielipuolen päiväkirjaa on helppo suositella kaikille, jotka pitävät teatterista. Kyseessä on klassikko, joka on toteutettu taidokkaasti. Tämä monologi ei todellakaan ole tylsä yksinpuhelu.

Mielipuolen päiväkirja sai ensi-iltansa Teatteri Vantaan Silkkisalissa torstaina 20.2.2020.

Näyttelijä: Antti Peltola

Teksti: Nikolai Gogol

Suomennos: Anton Nikkilä

Ohjaus: Ilkka Heiskanen

Puvustus: Elina Vättö

Lavastus: Työryhmä

Valot ja äänet: Esko Paavola

Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Teatteri Vantaalle, kuten kiitos myös kuvalainauksista.