Kävin tutkimassa kirjaston nettisivuja ihmetelläkseni kesän
aukioloaikoja. Sivuhuomautuksena sanottakoon kiitos pakkakuntani
kirjastolle siitä, että aika hyvin on kirjasto kesäaikaan avoinna.
Nettisivuilla pyöriessäni huomasin, että kirjastolla on menossa
poistomyyntiviikot. Tästä innostuneena päätin tehdä vierailun kirjastoon. Poistomyynnistä
nappasin mukaani kolme kirjaa, josta ensimmäisenä luin Lisa St Aubin de Terán Huoneen vartijat (Otava, 1983).
Alkuperäinen englanninkielinen teos Keepers
of the House on vuodelta 1982.
Huoneen vartijat
kertoo venezuelalaisen Beltránin suvun tarinan. 17-vuotias Lydia Sinclair saapuu aviomiehensä
Diego Beltránin kanssa miehen rapistuneelle maatilalle Andien laaksoon. Aluksi
Diego on kiinnostunut tilan hoidosta, mutta vähitellen vastuu tilasta jää Lydian
hoidettavaksi. Diego haluaa nukkua aina kuin siihen on mahdollisuus. Lisäksi
hänellä todetaan munuaisten toimintahäiriö. Mies on alakuloinen ja vaipuu niin
pahaan masennukseen, että vain makaa päivät pitkät. Benito on palvellut koko
elämänsä Beltránin suvun palveluksessa. Hänestä Lydia saa hyvän ystävän.
Benito kertoo Lydialle Beltránin suvun uskomattomia tarinoita.
Tarinoita loistosta ja kuinka kaikki loisto vähitellen himmeni ja kuinka suvun
jäsenet menehtyivät yksi toisensa jälkeen. On tarina siitä, kuinka Rodrigo ja
Sancho Beltrán asettuivat suvun nykyisille sijoilleen ja kuinka koko suvun
tarina ja loisto saivat alkunsa. On tarina kenraali Lauradosta ja hänen
rakkaustarinastaan, joka sai aikaan järkyttävän joukkomurhan. Arturo Linosta
Benito ei olisi halunnut Lydialle kertoa. Arturo oli hyljeksitty ja
eriskummallinen ja sai paljon pahaa aikaiseksi. Heinäsirkkojen vuosi oli
käännekohta, jolloin Beltránin suvun tarina alkoi hiipua. Heinäsirkat
aiheuttivat niin laajat tuhot, ettei ihmisille jäänyt mitään muuta syötävää
vuodeksi kuin raakoja banaaneja. On kertomus sokeritehtailija Alejandro
Beltránista, jota pidettiin pyhimyksen veroisena. Entä tarina ikääntyneistä siskoksista,
jotka keräsivät posliiniesineitä, eivätkä päästäneet ketään kyläilemään rikkoutumisvaaran
vuoksi. Lydia kirjaa Beniton kuoltua tarinat muistiin ja tekee samalla lähtöä
sukutilalta. Hän haluaa antaa huonossa kunnossa olevalle miehelleen sekä
tulevalle lapselleen paremman elämän.
Kirjan tarinat ovat surullisia, mutta välillä surkuhupaisia.
Vaikka kirjassa on paljon alakuloisuutta, pitää se silti jollain lailla
otteessaan. Kirjan lukemista helpottaa kirjan alkusivuilla oleva sukupuu, jota
oli hyvä välillä vilkuilla, jotta tiesi, kenestä nyt kerrotaan. Huoneen vartijat perustuvat pitkälti
Lisa St Aubin de Teránin omiin kokemuksiin. Hän lopetti koulunkäynnin 16-vuotiaana
ja meni naimisiin maanpaossa olleen venezuelalaisen miehen kanssa. Kahden Italiassa
vietetyn vuoden jälkeen he saivat luvan muuttaa Andien laaksoon.
En ole lukenut muita Lisa St Aubin de Terán kirjoja, mutta
tämän kirjan perusteella saattaisin tarttua johonkin toiseenkin teokseen.
Tähtiä annan kirjalle 3 (asteikko1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti