Runohaasteen koosteruno

Olen nyt kerrankin ajoissa liikkeellä ja teen Reader, why did I marry him? -blogin runohaasteen koostepostauksen, koska tiedän, etten enempää runokirjoja lue tänä vuonna. Haaste alkoi vuoden alussa. Oli siis kokonainen vuosi aikaa lukea runoja. Mitä tein minä? En ainakaan lukenut runoja. Viime vuonna sain luettua yhdeksän runokirjaa. Tänä vuonna vain neljä. Siis vain neljä. En tiedä, mitä olisi pitänyt tehdä, jotta olisin saanut enemmän runoja luettua. Ei vain ollut minun runovuoteni. Tosin en minä muutenkaan ole mikään runovirtuoosi, joten ehkä voin tyytyä tällaiseen lukemaan.

Omppu heitti runohaasteessaan tehtävän. Vuoden lopussa eli tässä koostepostauksessa nostetaan esiin minulle merkittävimmät sitaatit, jotka yhdistetään yhdeksi runoksi. Sitaateissa ei saa muuttaa mitään, ei lisätä, poistaa, eikä taivuttaa sanoja. Annetaan vain sitaattien keskustella keskenään sanatarkasti sellaisina kuin runoilija on alkujaan kirjoittanut. Tähän täytyy nyt heti kommentoida, etteivät koosterunoni sitaatit ole merkittävimpiä, vaan yritin luoda sitaattien välille jonkinlaisen yhteyden.

Annetaan sitaattien puhua puolestaan. Koosterunoni ole hyvä.

VIREYS

lumottu pullo,              

läsnäolemisen nektaria                                               (Rafael Cadenas: Ilman aikomusta osua s. 58)

kaukana syvällä pohjalla

                             kiiluu

                   vielä jotakin kirkasta

                            tilkka, helmi, viimeinen

                                     uhmakas pisara                     (Juha Kulmala: Pompeijin iloiset päivät s. 39)

on onkalo kallion sisällä,

tyhjä kohta, lähde

pisara pisara pisara, vaateri

kaiken aikaa pois tasapainosta.                                 (Merja Virolainen: Olen tyttö, ihanaa! s. 43)

kissa vieköön millainen   

halpa humala

oudosta huviretkestä seurasikaan                      (Vesa Lahti: Ettei yksinäisyyteensä murenisi ote runosta Nälkä s. 49)

Runon runoteokset löytyvät linkkien takaa.

Rafael Cadenas: Ilman aikomusta osua

Juha Kulmala: Pompeijin iloiset päivät

Merja Virolainen: Olen tyttö, ihanaa!

Vesa Lahti: Ettei yksinäisyyteensä murenisi

  

Runohaaste oli mukava tänäkin vuonna. Ainut vain, että täällä ruudun toisella puolella on bloggaaja, joka ei saanut kauheasti runoja luettua. Kiitos Ompulle runohaasteesta.

Vesa Lahti: Ettei yksinäisyyteensä murenisi

Uuden vuoden ottaa aina innolla vastaan ja lupautuu kaikkeen mahdolliseen. Onhan uusi vuosi kuin puhdas kirja. Se täyttyy siten, kuinka sen maalaat. Minähän otin taas tämän vuoden alussa haasteen vastaan Reader, why did I marry him? -blogin Ompulta. Nimittäin runohaasteen, ja kuinka siinä sitten kävikään? Huonosti. Runoja on tullut luettua kuluvana vuonna todella vähän. Vesa Lahden Ettei yksinäisyyteensä murenisi (Siniplaneetta, 2007) on ollut lainassa jo pitkään. Aina välillä olen lainaa uusinut, mutta ohutta runoteosta en ole luetuksi saanut. En, ennen kuin tänään. Otin itseäni niskasta kiinni ja luin kirjan loppuun. Olinhan runoja toki lukenut silloin tällöin, eikä sivuja kauheasti edes ollut jäljellä. Kirjan runot eivät edes ole vaikeita ymmärtää, mutta oma saamattomuuteni on ollut esteenä.

Runokokoelma on jaettu kolmeen kokonaisuuteen. Kaikissa osissa käsitellään yksinäisyyttä erilaisissa elämäntilanteissa. Yksinäisyyttä, kun ihmissuhde loppuu, mutta kaipuu jää jäljelle. Yksinäisyyttä, kun maailmalla on tapahtunut jotain mullistavaa, jolloin itsensä tuntee pieneksi ihmiseksi. Yksinäisyyttä, joka tunkee uniin. Yksinäisyyttä, joka kumpuaa vuosien takaisesta rakkaussuhteesta.

Vesa Lahden runot osoittavat sen, kuinka paljon on erilaista yksinäisyyttä. Usein yksinäisyys koetaan asiaksi, jos ihmisellä ei ole ketään, eikä mitään ympärillään. On vain totaalisen yksin. Mielestäni se ei silti välttämättä ole yksinäisyyttä. Ihminen voi viihtyä vallan erinomaisesti yksinään. Lahden runoissa sen sijaan yksinäisyys loistaa. Rakkaan ihmisen lähtö aiheuttaa kipua ja tuskaa. Yksinäisyyttä voi olla myös siinä, jos parisuhteessa ei mene hyvin.

Olisit tämän kerran

        Hiljaa

minä en jaksa kuunnella

neuvojasi, vaateitasi

Ote lainattu Vesa Lahden Ettei yksinäisyyteensä murenisi runokirjan runosta Disharmonia (s. 44).

Lahden runot ovat selkeitä, mutta niistä löytyy myös piilotettuja sanoja. Sanoja ja ajatuksia, jotka tuovat runoille lisämerkityksiä. Pidin myös siitä, kuinka runoissa kuvataan matkustelua. Ollaan joko itse matkalla tai rakas on kaukana jossain. Useissa runoissa on myös unikuvia. Unessahan voi monta kertaa peilautua kuluneen päivän tapahtumia oudossa valossa, mutta unissa voi nähdä myös muita asioita omasta elämästään.

lainaisitko minulle

vanhaa maisemakuvaa, jota

voisin katsella iltojeni iloksi, sillä

juuri nyt yöt hiostavat ja

aika tulee kellosta ulos

aamuisin, kun

uni on makeimmillaan

Ote lainattu Vesa Lahden Ettei yksinäisyyteensä murenisi runokirjan runosta Kuumeessa (s. 79).

Ettei yksinäisyyteensä murenisi on osa fiktiivistä osuutta Vesa Lahden gradun Lyriikan persoonista, kirjoittajan näkökulmia. Samalla runoteos on runoilijan esikoiskokoelma.

Vesa Lahden runokokoelma Ettei yksinäisyyteensä murenisi on kirja sellaiselle henkilölle, joka haluaa oppia lukemaan runoja, muttei tiedä, mistä aloittaisi. Itse pidin hyvin paljon kirjan helppolukuisuudesta ja siitä, että runoihin oli helppo uppoutua. Siitäkin huolimatta, että teoksen lukeminen kesti ikuisuuden. Tämä vuosi ei nyt vain sattunut olemaan minun runovuoteni.

Rafael Cadenas: Ilman aikomusta osua

Runojen lukeminen on ollut tänä vuonna haastavaa. Siis todella haastavaa. Liekö sitten syynä se, että lainasin kirjastosta aikoja sitten yhden runoteoksen, jonka laina-aikaa olen aina vain pidentänyt ja pidentänyt. Nyt tuli kuitenkin stoppi. Enää ei voi uusia lainaa, koska maksimimäärä uusintoja on tehty. Kirjan palautuspäivä lähestyy, joten nyt on pakko yrittää rutistaa jotain paperillekin, ei kun näytölle.

Vaikeaksi kokemani runokirja on Rafael Cadenasin Ilman aikomusta osua (ntamo, 2016). Rafael Cadenas on arvostettu venezuelalainen runoilija. Kirjan runot on valinnut ja suomentanut runoilija Jukka Koskelainen. Mielenkiintoista asiassa on se, että Koskelainen on henkilökohtaisesti tavannut Cadenasin tai ainakin keskustellut hänen kanssaan. Uskon, että keskustelut Cadenasin kanssa ovat edesauttaneet sitä, millaisia runoja kirjaan on valikoitunut.

Runoja lukiessani ilahdutti se, kuinka Koskelainen oli valinnut kirjaan runoja eri aikakausilta. Runoissa olin aistivinani aikakausien tuomaa tunnelmaa. Epätoivoa, haasteita ja valoa tunnelin päässä. Kuvaukset ovat usein surrealistisia, ja voin kuvitella, kuinka tällaiset kuvaukset luovat monelle silmien eteen taulun, jossa kuvaukset näkyvät. Ainakin itselleni kävi niin.

Käsi joka ojentuu.

Piikkilankaesteitä. Ympärillä Orinoco, turta vampyyri.

Kortti joka lupaa seikkailua.

Kunniaa ja kani sylissä.

Kid

Muita.

Otsani joka sairastuu sokeiden silmissä. (s. 15)

Osa kirjan runoista on enemmänkin proosarunoutta kuin perinteistä säkeisiin jakautuvaa runoutta. Tämä tuo lukemiseen oman haasteensa, koska tekstiin täytyy selkeästi keskittyä enemmän kuin tavallisesti. Tai onhan se niinkin, että runojen lukemiseen on aina keskityttävä. Lisäksi on mietittävä ja maisteltava sanoja. Cadenasin runojen kohdalla koin tämän kaiken entistä haastavampana.

Minun on myönnettävä, että eniten nautin runoista, jotka olivat selkeästi lyhyitä ja ytimekkäitä. Pidin siitä, kuinka Cadenas oli saanut jonkin syvällisen asian kuvattua muutaman sanan voimalla. Cadenasin runoissa onkin paljon jotain sellaista kauneutta ja kaihoutta, jota ei helposti tule edes ajatelleeksi. Saattaa olla jokin arkipäiväinen asia, jossa tunnetta tiivistyy muutamaan sanaan todella paljon.

VIREYS,

lumottu pullo,

läsnäolemisen nektaria. (s. 58)

Kirjan lopussa on merkintöjä Ristin Pyhästä Johanneksesta. Tästä täytyy sanoa, että tämä osuus meni ehkä hieman yli hilseen. Tällainen pohdiskelevuus jumaluudesta ei vain kauheasti kuulu omaan ajatusmaailmaani. Pitäisi olla enemmän kiinnostunut asiasta, jotta jaksaisin innostua aiheesta.

Rafael Cadenasin runovalikoima Ilman aikomusta osua sopii mielestäni luettavaksi henkilöille, jotka haluavat haasteellista runoutta luettavakseen.

Rafael Cadenasin runokokoelmalla Ilman aikomusta osua osallistun Reader, why did I marry him? -blogin tämän vuotiseen runohaasteeseen.