Piti ehtiä ennen joulua postaamaan vaikka mitä, mutta eihän
siitä sitten mitään tullut. Kaiken lisäksi sairastuin sopivasti flunssaan
jouluksi. Alkaa olla perinne. Ilmeisesti stressi laukeaa ja olen avoin kaiken
maailman pöpöille. Tapaninpäivänä olen kuitenkin ottanut rennosti. Olen
nukkunut lähes koko päivän, kunnes muistin, että huomenna pitää palauttaa
kirjastoon yksi kirja. On siis aika runouden. Tuuli Tamminen-Syrjälahden Harmaa säteilee (Artbox Irja, 2013) osui
käteeni sattumalta kirjaston runohyllystä, eikä ollutkaan mikään hullumpi
sattuma.
Harmaa säteilee on
helposti lähestyttävä runoteos. Kirja on jaettu kuuteen eri kokonaisuuteen,
josta löytää lohtusanoja tai ajatuksia eri elämäntilanteisiin. Rakkauden suuruutta voi kuvata hyvin yksinkertaisesti,
mutta kauniisti. Elämä koostuu
jokapäiväisistä asioista ja teoista, joita ei normaalisti huomaa, mutta jos
antaa katseensa ja ajatuksensa hetkeksi pysähtyä, havaitsee, kuinka
erikoislaatuisia asioita ympäriltään löytää. Luonto näyttäytyy jokaiselle omanlaisenaan. Luonto koostuu
käsittämättömän isoista asioista tai ihan vain pienistä osista. Kokoelman Kasvu-osio on riipaiseva.
Kolmetoistavuotiaan nuoren oman itsensä etsintä, oman äidin dementoituminen.
Aiheita, jotka koskettavat syvältä. Kirkonpenkissä
koostuu kristillisistä runoista, jotka eivät ehkä aivan auenneet minulle. En
tunne itseäni kovin kristilliseksi henkilöksi, vaikka edelleen kirkkoon
kuulunkin. Uskon kuitenkin, että näistäkin runoista löytyy lohtua, jos Jumala
on lähellä sydäntä. Kokoelman päättää Lähtö,
jossa kuolemaa lähestytään hyvin kauniin sanoin.
Kirjan jaottelu on onnistunut mielestäni todella hyvin.
Jotenkin tuli tunne, että ohueen kokoelmaan oli saatu yksien kansien väliin
monta suurta teemaa. Mikään teema ei kuitenkaan mielestäni kärsinyt toisen
teeman ylivoimaisuudesta. Kirja on ehdottomasti tasapainoinen ja kauniisti
kirjoitettu sekä koottu. Pidin myös Tamminen-Syrjälahden selkeäsanaisuudesta. Ei
tarvinnut kahdesti miettiä, mitä runoilija tahtoo sanoa, vaikka toki joudun
runoja aina lukemaan useampaan kertaan ja maistelemaan sanoja. Runojen
lukeminenhan on täysin erilaista kuin romaanien lukeminen. Runoja lukee
huomattavasti hitaammin, mutta hienot sanat jäävät helposti mielen sopukoihin. Tykkäsin
myös siitä, kuinka osassa runoissa etelä-pohjanmaalaisuus tulee ilmi.
Seison portailla
järvellä sumu soutaa hitaasti hämärässä
On aivan hiljaista
kissantassujen jäljet
palelevat ohuessa lumessa
Ote lainattu Tuuli Tamminen-Syrjälahden runoteoksesta Harmaa säteilee.
Tuuli Tamminen-Syrjälahden Harmaa säteilee kannattaa lukea, jos haluaa lohduttavaa ja
ajatuksia tuovaa lukemista.
Tuuli Tamminen-Syrjälahden Harmaa säteilee kirjalla osallistun Reader, why did I marry him? -blogin runohaasteeseen.
