5.6.2021

Kesäillan rauhallisuutta tai sitten ihan jotain muuta


Herra Karvajalka on ollut melkoisen innoton ulkoilija tänä keväänä. Nyt on kuitenkin kesä, joten ulkoilut ovat alkaneet kiinnostaa herraa aivan entiseen tapaan. Sinänsä tämä on tarkoittanut kevään aikana myös sitä, että itse olen saanut luettua normaalia vähemmän. Kissaulkoilulla yksi paras osuus on lukeminen, koska kissaulkoilulla ei kiirehditä, vaan edetään hitaasti tai istuskellaan vain yhdessä paikassa luonnon menoa seuraten.



Torstai-illalla lähdin herra Karvajalan kanssa ulkoilemaan joskus puoli yhdeksän aikaan illalla. Mukavasti etenimme vesitornin tontin vihreyteen. Minä kuljin kumisaappaissa ja hupparin huppu silmillä, koska hyttyset hyökkäilivät kimppuumme. Supervaatetuksella yritän myös estää punkkien puraisut.



Kauhean pusikon läpi astelimme kohti parempia paikkoja. Yhtäkkiä maasta, aivan jalkani vierestä syöksyi jokin lentoon. Kissa oli nopea. En ehtinyt nähdä kuin valkoisen tornadon, kun kissa hyppäsi pusikkoon. Linnut aloittivat varoitushuudot. Kissa oli pitkään paikallaan, ja ehdin jo miettiä, saiko tassuihinsa lintupoloisen. Onneksi ei kuitenkaan ja pääsimme jopa jatkamaan matkaamme.






Olimme juuri asettuneet hyvään kyttäyspaikkaan, kun yläkerran naapurin mies tuli koiransa kanssa lenkiltä. Koira on sekarotuinen. Iso ja kauniin punaruskea pitkä turkki. Herra Karvajalka on nyt päättänyt, että koirasta tulee hänen ystävänsä. Joka kerta, kun koiraan törmäämme, kissa aloittaa mouruamisen. Näin tapahtui myös torstai-illalla. Koira innostuu kissasta aivan yhtä paljon ja haluaa tehdä lähempää tuttavuutta. Olemme yrittäneet ottaa pieniä askeleita ja mies aina varoittaa koiraa, että voi tulla kuonoon, jos liian lähelle yrittää. Mitä vielä! Herra Karvajalka vain astelee lähemmäs ja lähemmäs koiraa. Antaa koiran haistella itseään. Myös takapuoltaan. Samalla kissa haistelee koiraa. Koira innostuu, mutta Herra Karvajalka ei ole moksiskaan. Ei myöskään esittele piikkitassuaan.




Kun mies ja koira lähtivät kotiin, jäimme kissan kanssa parkkipaikalle pyörimään. Valkoisella turkilla oli jokin musta pilkku. Katsoin tarkemmin. Punkki! Äkkiä punkki irti kissan karvoista ja ilmoitus punkkiliveen punkkihavainnosta. Niitä ilmoituksia onkin saanut joka päivä tehtailla. Jossain vaiheessa kissa istahti siten, että laittoi häntänsä minun saappaani päälle. Varotoimenpide, koska aiemmin päivällä olin vahingossa astunut herran hännälle, kun oli äänettömästi tullut taakseni. Seuraavaksi Herra Karvajalka huomasi asfaltilla jotain mielenkiintoista. Tuhatjalkainen! Minä inhoan, mutta kissaa ötökkä tuntui kiehtovan. Onneksi ei ottanut proteiinivälipalaksi.



Aloin jo suunnitella kotiin menoa, niin kissa syöksyi parkkipaikan ja vesitornin tontin pensasaidan viereen. Linnut huusivat hätähuutoa. Kissa meinasi mennä pensasaidan läpi. Sanoin, että seis, seis. Siellä voi olla kettu tai toinen kissa. Kissa lähtikin parempaa reittiä pensasaidan toiselle puolelle. Bingo! Siellä oli harmaa kissa. Siitäkös Herra Karvajalka innostui. Nyt alkoi kunnon mouruamisshow. Koiralle mouruttiin nätisti ja pienesti. Vieraalle kissalle hyvin kovaäänisesti. Missä oli vieraan kissan ulkoilupuku ja kissan ulkoiluttaja? Tuhmat kissat liikkuvat ulkona ilman palvelusväkeä ja ulkoilupukua.



Senhän sitten tietää, että kun tällainen tilanne tulee päälle, Herra Karvajalka ei anna periksi. Kello alkoi lähennellä puoli kymmentä. Mietin, kuinka saan kissan kotiin. Enää en voi soittaa miehellekään, että tule pelastamaan meidät pulasta. Itse on selviydyttävä kaiken maailman ongelmista, joita tuntuu syntyvän jatkuvasti. Herra Karvajalan mourutessa vieras kissa otti coolisti, eikä sanonut sanaakaan. Tuijotti vain meitä kuin joitain ulkoavaruudesta ilmestyneitä tyyppejä. Herra Karvajalka yritti vetää itsensä harmaan kissan luo. Selvästi aikeena oli reviiritaisto. En kuitenkaan antanut periksi.



Jollain keinoin sain Herra Karvajalan takaisin parkkipaikan puolelle. Siellä yritin ottaa kissan syliini, niin meinasin saada kynsitassusta. Lisäksi kissa päästi ilmaan syvän tuohtumuksensa kyseisestä teosta. Häntä ei kuljetella kuin sylivauvaa, kun tilanne on päällä. Siinä sitä oltiin parkkiksella ja käytiin valtataistelua. Lopulta sain kissan jotenkin raahattua kotiin. Herra Karvajalka ei kuitenkaan suostunut tulemaan sisälle, koska tunkeilijakissa saattaisi koska tahansa ilmaantua paikalle.



Iltamyöhäisellä sain kissan sisälle. Onneksi vierasta kissaa ei ollut näkynyt mailla halmeilla, mutta ei se sitä tarkoittanut, että tilanne olisi ohi. Herra Karvajalan piti toimia ikkunavahtina ja kytätä, koska vaara lähestyy. Seuraava yö olikin hyvin rauhaton. Heräilin monta kertaa, enkä saanut uudestaan unen päästä kiinni. Lisäksi kissa kävi tasaisin väliajoin huutamassa sänkyni vieressä mielipiteensä illan tapahtumista. 

Sellaista menoa täällä. Ei ehkä aivan kamalan rauhallista, mutta näillä mennään eteenpäin.



10 kommenttia:

  1. No mutta pitäähän omasta reviiristä pitää kiinni ja tarvittaessa suorittaa erityisvalvontaa! - Pepsi

    Kissan ottaminen syliin, kun sillä on jotain akuuttia, on kyllä lähes mahdotonta, jos ei ole pukeutunut paksuun suojavaatetukseen - emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan samaa mieltä, että omasta reviiristä on pidettävä kiinni. Palvelijatar ei ymmärrä näitä asioita. -Herra Karvajalka-

      Silloin ei tosiaan kissaa oteta syliin, kun on tilanne päällä. Pitää vissiin alkaa varustautua ulkoiluilla johonkin nahka-asuun. :D -Palvelijatar-

      Poista
  2. En tiedä teistä kissoista, mutta me koirat hinkataan ittemme mielellään toisten eläinten ulosteläjiin tai jopa syödään ne pois. Pois omalta reviiriltä haisemasta. T. Ozzy

    Kiitti vaan, eilen oli Ozzylle jälleen pesupäivä, kun pihalle oli ilmestynyt läjä. T. Henkilökunta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kissat emme ihan tuollaista harrasta, mutta merkkausjälkiin saatamme kyllä hinkata kaulaamme oikein kunnolla. T. Herra Karvajalka

      Toivottavasti noita pesupäiviä ei tule liian usein. T. Palvelijatar

      Poista
  3. Onpas kaunis herra Karvajalka! Jännä ettei ole moksiskaan koirasta. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herra Karvajalka kiittää. :)

      Herra Karvajalka on yleensä kiinnostunut koirista. Ilmeisesti itsekin välillä kuvittelee olevansa koira. Ainoastaan kovaa haukkuvat ja liian innokkaat koirat jäävät huomiotta tai nille voidaan jopa pörhistellä. :D

      Poista
  4. Tomera on herra Karvajalka! Meidän pihalla käy joskus naapurin vapaiona kulkevia kissoja ja vastikään pitkästä aika yksi. Se oli iso raidallinen kissa ja mourusi kovaa - ja Sissi sähisi. Onnistuin nappaamaan Sissin syliin ja raahaamaan kotiin. Ei näitten kanssa elämä käy yksitoikkoiseksi, haastavaa kyllä välistä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tosiaan yksitoikkoista elämää. Ihmettelen, kuinka sait Sissin raahattua kotiin, vaikka toinen kissa oli pihallanne. Meillä oltaisiin äristy ja oltu eri mieltä tällaisesta asiasta. :D

      Poista
  5. No nyt on ollut teidän ulkoilureissu täynnä jännittäviä hetkiä! Herra Karvajalka on kyllä niin komea valkoisessa upeassa turkissaan! Ja onneksi tuollaisesta kauniista puhtaanvalkoisesta karvasta ehkäpä punkitkin huomaa herkemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisesta turkista on hyötyä punkkitarkastusta tehdessä, mutta muuten tuo turkki on epäkäytännöllinen. Takkuaa tähän aikaan vuodesta, vaikka olisin 24/7 harja kädessä. Meillä tulee jossain vaiheessa pakollinen kampaajakäynti, jotta saadaan takut pois.

      Poista