Kuulumisia

 

Huomasin kauhukseni, että on tullut melkein kuukauden blogitauko. Ihan huomaamatta, vaikka ei ole ollut tarkoitus pitää taukoa. Piti ihan mietitä, mihin kaikki aika on mennyt, joten kirjaanpa niistä luettelon. 

🍂 Elokuun lopussa palasin kesälomalta töihin. Kauhea kaaos. Yllättäen tai oikeasti se oli arvattavissa. Ei muuta kuin hyvin tiivistä istumista aamusta alkaen koneen äärellä ja yleensä kotona etäkonttorilla. 

🍂 Työpäivien jälkeen olen ollut lievästi sanottuna raatona. Pitäisi ihmisen lähteä työpäivän jälkeen ulos, mutta mitä tekee meikäläinen? Menee ihan vain hetkeksi sängyn päälle lukemaan ja kissan viereen köllöttelemään. Kuinka käy? Ihminen nukahtaa herätäkseen hieman ennen viittä ja katsoakseen uutiset televisiosta. Kaiken lisäksi viiden uutisten jälkeen YLEn ykköskanavalla on tullut mitä koukuttavimpia sarjoja, joita olen tuijottanut kuuteen asti. Onneksi en sentään kaikkia, koska ainakin jokin niistä ärsytti minua alusta lähtien. Oli liian sliipattua.

🍂 Kuudelta onkin sitten voinut hetkeksi ryhdistäytyä ja tehdä jotain kotihommia, jonka jälkeen olen lähtenyt Herra Karvajalan kanssa ulos. Ulkoilut ovat kestäneet 1,5–2 tuntia. Siinä vaiheessa kello on jo ollut lähes puoli yhdeksän eli on voinut alkaa suunnitella iltapuuhia. Siinähän ne illat sitten ovatkin kuluneet. Nyt täytyy onneksi myöntää, että Herra Karvajalka on alkanut vaatia aikaisempia ulkoilutuksia ja tunti ulkona riittää. Myös tänään. Vesisateessa. 

🍂 Viikonloput ovat menneet jokseenkin hujauksessa. Lähes joka viikonloppu on ollut jotain aktiviteettia. On ollut ystävä kylässä, naisten mökkiviikonloppu, Korkeasaari-päivä. Sunnuntait olen yrittänyt pyhittää hyggeilylle.

🍂 Kaksi syysflunssaakin olen ehtinyt potea töiden alkamisen jälkeen. Se on kyllä oikeasti rasittavaa. Aivan hirvittävä väsymys, eikä jaksaisi liikuttaa eväänsäkään. Ensimmäisen flunssan iskiessä koronabotti suositteli koronatestiä. Kävin, koin ja hengissä selvisin. Ei ollut koronaa, enkä sitä olettanutkaan. Samana päivänä alettiin uutisoida, ettei henkilöiden, jotka ovat saaneet kaksi koronarokotusta, tarvitsi välttämättä mennä pienessä flunssassa koronatestiin. Ensimmäisen flunssan yhteydessä sain kolme päivää sairauslomaa. Siitäkin meni puolet töitä tehden. Etätöiden kiroja, kun haluat, että jotkin asiat on saatava eteenpäin, vaikka olisit puolikuollut. Toisen flunssan yhteydessä istuin vain koneen ääressä. Haukottelin ja join lämpöisiä flunssajuomia. 

🍂 Pari teatteriesitystäkin olen ehtinyt käydä katsomassa. Teatteri on kyllä ihan parasta hengen ravintoa. Siitä saa voimaa jaksaa. Esityksistä myöhemmin blogissa lisää, kunhan ehdin postaukset hieroa valmiiksi.

🍂 Lukupiirissä on luettavana tiiliskivikirja, joka painaa yli kilon. Punnitsin. En ole päässyt kirjan tarinan mukaan kunnolla, joten olen pakottanut itseni lukemaan kirjaa joka päivä 30 sivua. Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes muutama lukupiiriläinen halusi jatkoaikaa lukemiselle. Tämä oli minulle ikään kuin lupa höllätä. On mennyt iltoja, jolloin olen lukenut kirjaa vain pari sivua. Nyt on mennyt parina iltana kymmenisen sivua. Täytyy myös sanoa, että loppu häämöttää, joten sinnittelen. 

🍂 Herra Karvajalalla oli naisten mökkiviikonloppuna hoitajina äitini ja hänen miehensä. Jonkin verran pieni kissa oli ikävöinyt, mutta pääasiassa kaikki oli mennyt hyvin. Kissa oli päässyt lenkille. Herätys oli toiminut puoli seitsemältä aamulta ja muutenkin rutiinit olivat olleet kohdillaan. Tosin hoitajat eivät olleet oikein ymmärtäneet, että Herra Karvajalan pitää päästä sängyn jalkopäähän nukkumaan. Ihmiset väistävät ja laittavat jalkansa sivuun, jotta kissa mahtuu. 

🍂 Olen myös istunut viikonloppuisin palapelien äärellä. Ällistyttävää, kuinka palapelit vievät aikaa, mutta samalla se on ihanaa hermolepoa, jossa voi keskittyä vain seuraavan palan löytymiseen.

Tällainen syksyn aloitus täällä. Nyt yritän taas ryhdistäytyä, jos ei kolmas syysflunssa iske, ja jos Herra Karvajalka jatkaa aikaistettua ja lyhennettyä ulkoilua. 

Miten teidän syksynne on lähtenyt käyntiin? Oletteko nauttineet syksyn kauniista ruskasta?

Kesäillan rauhallisuutta tai sitten ihan jotain muuta

Herra Karvajalka on ollut melkoisen innoton ulkoilija tänä keväänä. Nyt on kuitenkin kesä, joten ulkoilut ovat alkaneet kiinnostaa herraa aivan entiseen tapaan. Sinänsä tämä on tarkoittanut kevään aikana myös sitä, että itse olen saanut luettua normaalia vähemmän. Kissaulkoilulla yksi paras osuus on lukeminen, koska kissaulkoilulla ei kiirehditä, vaan edetään hitaasti tai istuskellaan vain yhdessä paikassa luonnon menoa seuraten.

Torstai-illalla lähdin herra Karvajalan kanssa ulkoilemaan joskus puoli yhdeksän aikaan illalla. Mukavasti etenimme vesitornin tontin vihreyteen. Minä kuljin kumisaappaissa ja hupparin huppu silmillä, koska hyttyset hyökkäilivät kimppuumme. Supervaatetuksella yritän myös estää punkkien puraisut.

Kauhean pusikon läpi astelimme kohti parempia paikkoja. Yhtäkkiä maasta, aivan jalkani vierestä syöksyi jokin lentoon. Kissa oli nopea. En ehtinyt nähdä kuin valkoisen tornadon, kun kissa hyppäsi pusikkoon. Linnut aloittivat varoitushuudot. Kissa oli pitkään paikallaan, ja ehdin jo miettiä, saiko tassuihinsa lintupoloisen. Onneksi ei kuitenkaan ja pääsimme jopa jatkamaan matkaamme.

Olimme juuri asettuneet hyvään kyttäyspaikkaan, kun yläkerran naapurin mies tuli koiransa kanssa lenkiltä. Koira on sekarotuinen. Iso ja kauniin punaruskea pitkä turkki. Herra Karvajalka on nyt päättänyt, että koirasta tulee hänen ystävänsä. Joka kerta, kun koiraan törmäämme, kissa aloittaa mouruamisen. Näin tapahtui myös torstai-illalla. Koira innostuu kissasta aivan yhtä paljon ja haluaa tehdä lähempää tuttavuutta. Olemme yrittäneet ottaa pieniä askeleita ja mies aina varoittaa koiraa, että voi tulla kuonoon, jos liian lähelle yrittää. Mitä vielä! Herra Karvajalka vain astelee lähemmäs ja lähemmäs koiraa. Antaa koiran haistella itseään. Myös takapuoltaan. Samalla kissa haistelee koiraa. Koira innostuu, mutta Herra Karvajalka ei ole moksiskaan. Ei myöskään esittele piikkitassuaan.

Kun mies ja koira lähtivät kotiin, jäimme kissan kanssa parkkipaikalle pyörimään. Valkoisella turkilla oli jokin musta pilkku. Katsoin tarkemmin. Punkki! Äkkiä punkki irti kissan karvoista ja ilmoitus punkkiliveen punkkihavainnosta. Niitä ilmoituksia onkin saanut joka päivä tehtailla. Jossain vaiheessa kissa istahti siten, että laittoi häntänsä minun saappaani päälle. Varotoimenpide, koska aiemmin päivällä olin vahingossa astunut herran hännälle, kun oli äänettömästi tullut taakseni. Seuraavaksi Herra Karvajalka huomasi asfaltilla jotain mielenkiintoista. Tuhatjalkainen! Minä inhoan, mutta kissaa ötökkä tuntui kiehtovan. Onneksi ei ottanut proteiinivälipalaksi.

Aloin jo suunnitella kotiin menoa, niin kissa syöksyi parkkipaikan ja vesitornin tontin pensasaidan viereen. Linnut huusivat hätähuutoa. Kissa meinasi mennä pensasaidan läpi. Sanoin, että seis, seis. Siellä voi olla kettu tai toinen kissa. Kissa lähtikin parempaa reittiä pensasaidan toiselle puolelle. Bingo! Siellä oli harmaa kissa. Siitäkös Herra Karvajalka innostui. Nyt alkoi kunnon mouruamisshow. Koiralle mouruttiin nätisti ja pienesti. Vieraalle kissalle hyvin kovaäänisesti. Missä oli vieraan kissan ulkoilupuku ja kissan ulkoiluttaja? Tuhmat kissat liikkuvat ulkona ilman palvelusväkeä ja ulkoilupukua.

Senhän sitten tietää, että kun tällainen tilanne tulee päälle, Herra Karvajalka ei anna periksi. Kello alkoi lähennellä puoli kymmentä. Mietin, kuinka saan kissan kotiin. Enää en voi soittaa miehellekään, että tule pelastamaan meidät pulasta. Itse on selviydyttävä kaiken maailman ongelmista, joita tuntuu syntyvän jatkuvasti. Herra Karvajalan mourutessa vieras kissa otti coolisti, eikä sanonut sanaakaan. Tuijotti vain meitä kuin joitain ulkoavaruudesta ilmestyneitä tyyppejä. Herra Karvajalka yritti vetää itsensä harmaan kissan luo. Selvästi aikeena oli reviiritaisto. En kuitenkaan antanut periksi.

Jollain keinoin sain Herra Karvajalan takaisin parkkipaikan puolelle. Siellä yritin ottaa kissan syliini, niin meinasin saada kynsitassusta. Lisäksi kissa päästi ilmaan syvän tuohtumuksensa kyseisestä teosta. Häntä ei kuljetella kuin sylivauvaa, kun tilanne on päällä. Siinä sitä oltiin parkkiksella ja käytiin valtataistelua. Lopulta sain kissan jotenkin raahattua kotiin. Herra Karvajalka ei kuitenkaan suostunut tulemaan sisälle, koska tunkeilijakissa saattaisi koska tahansa ilmaantua paikalle.

Iltamyöhäisellä sain kissan sisälle. Onneksi vierasta kissaa ei ollut näkynyt mailla halmeilla, mutta ei se sitä tarkoittanut, että tilanne olisi ohi. Herra Karvajalan piti toimia ikkunavahtina ja kytätä, koska vaara lähestyy. Seuraava yö olikin hyvin rauhaton. Heräilin monta kertaa, enkä saanut uudestaan unen päästä kiinni. Lisäksi kissa kävi tasaisin väliajoin huutamassa sänkyni vieressä mielipiteensä illan tapahtumista. 

Sellaista menoa täällä. Ei ehkä aivan kamalan rauhallista, mutta näillä mennään eteenpäin.

Liskojen ja kissan yö

 

Olihan taas yö! Tai ei voi sanoa taas, koska yleensä nukun yöni hyvin ja rauhallisesti. Mutta ei tarvitse kuin muutama asia, kun yöunet ovat pilalla. Mitä siis oikeastaan tapahtui? 

Mies, joka täällä asuu, oli lähdössä aamulla Kela-taksilla Meilahteen. Taksin piti tulla klo 5.50-6.05, mutta mies halusi, että hänet herätetään jo neljältä, että ehtii juoda aamukahvit ja ehkä syödäkin jotain. Siis minun täytyy laittaa herätyskello soimaan, koska mies ei välttämättä herätyskelloon soi. Aikainen herätys siis, mutta suunnittelin meneväni takaisin sänkyyn, kunhan mies on herännyt.

Edeltävä ilta oli sinänsä tavanomainen. Miehen sairauteen liittyvä ummetus tuli selätettyä ja siitä oikeastaan kaikki alkoikin. Illalla kaikki oli hyvin. Menin nukkumaan puoli yhdentoista aikaan ja nukahdinkin hyvin. Yöllä heräsin rytinään. Mies syöksyi vessaan. Ummetus oli vaihtunut ripuliksi ja siitähän show alkoikin. Kello oli puoli yksi ja uni pois. Aloin kuunnella, koska mies taas ryntää vessaan ja kyllähän niitä ryntäilyjä tuli. Joka kerta, kun mies juoksi vessaan, alkoi Herra Karvajalka huutaa huomiota. Mieluista oli myös syöksyä miehen jalkoihin sotkemaan askeleita. 

Kyllähän sen tietää, että kun tällaista tapahtuu, niin uni ei enää tule, vaan alkaa sängyssä pyöriminen. Mikään asento ei ollut hyvä ja kellon viisarit etenivät. Alkoi ahdistaa, eikä aikaakaan, kun herätyskello soi. Herätin miehen ja hän ei tehnyt elettäkään noustakseen. Alkoi ärsyttää entistä enemmän. Siirsin herätyksen viideksi, mutta en siitä huolimatta saanut nukuttua. Herra Karvajalka oli ehtinyt innostua aikaisesta herätyskellon soimisesta ja aloitti mekastuksensa ja sohvan tuhoamisen. Huusin, että olisi hiljaa ja siirsin kuitenkin herätyksen klo 4.40.

Herra Karvajalka vähät välitti kielloista. Melske kävi ja yhtäkkiä kävikin todella kova meteli. Syöksyin sängystä ylös. Ehdin vain nähdä kissan valkoisen hännän. Herra Karvajalka oli toteuttanut kielletyn haaveensa. Olimme jouluaikaan kieltäneet kissaa hyppäämästä kirjahyllylle, koska siellä oli yhdellä tasolla joulukukkia ja maljakoita. Edelleen on hyvässä muistissa vuosien takainen maljakkokatastrofi. Jostain syystä kirjahylly oli muodostunut kissan mielessä esteeksi, joka on ylitettävä. Herra Karvajalka oli hypännyt kukkatasolle ja siitä aivan ylimmälle tasolle, jossa on yksi miehen keräilemä peltiauto. Autohan sieltä hyllyltä oli tippunut maahan ja se meteli öisessä pimeydessä oli valtava.

Siinä vaiheessa totesin, että jos mies ei nouse, niin minä nousen ja laitan Herra Karvajalan ulos jäähylle. Laitoin samalla kissalle aamupalan ja luin lehteä sekä kirjaa. Mieskin jossain vaiheessa nousi ja alkoi valmistautua lähtöön. Klo 5.20 tuli Kela-taksilta tieto, että auto on tulossa. Menin linkistä katsomaan, moneltako tulee, niin ymmärsin aluksi, että arvio oli klo 6.02. Sitten kun seurasin auton liikkeitä tarkemmin, niin totesinkin, että auto on täällä kymmenen minuutin kuluttua. Miehelle tuli hieman kiire. Aamukahvi jäi juomatta. Tosin ei kuulemma olisi maistunutkaan. 

Taksin tullessa mies lähti reissuun. Herra Karvajalka nousi terassilla mangustiasentoon nähdäkseen paremmin, mitä tapahtuu. Eihän se oikein mitään auttanut, koska lunta oli joka puolella korkeat kinokset. Kun mies oli saatu matkaan, yritin ottaa Herra Karvajalan sisälle. Kissa oli sotkenut fleksinsä jotenkin eli piti mennä irrottamaan. Tästä Herra Karvajalka päätteli, että lähden hänen kanssaan aamulenkille. Yritti lähteä liikkeelle, mutta se oli pakko estää. Yöpaita päällä ja crocsit jaloissa ei ollut oikein sopiva ulkoiluasu.

Lopulta sain Herra Karvajalan sisälle. Sanoin, että nyt mennään takaisin nukkumaan ja nukutaan vaikka miljoonaan asti. Aloitan työt sitten, kun aloitan. Kuinka kävi? En saanut unta. Pyörin sängyssä ja havahduin vähän yli seitsemän. Ei muuta kuin työläppäri auki ja töiden pariin. Ensi yöstä todellakin odotan rauhallisempaa. 

Onko teillä keinoja, joilla nukahtaa uudestaan, js yöllä herää johonkin poikkeukselliseen juttuun?

 

 

Salainen Joulukissa 2020

 

Tassulinnan emäntä houkutteli meidät mukaan Salaiseen Joulukissaan. Jännittävää. Paketti joltain Salaiselta Joulukissalta. Me tietysti myös lähetimme oman pakettimme matkaan. Herra Karvajalan mielestä paketointi on hurjan hauskaa. 

Keskiviikkona tuli tekstiviesti. Salaisen Joulukissan paketti olisi noudettavissa. Ei muuta kuin ulkovaatteet päälle ja kovaa vauhtia menoksi. Herra Karvajalka jäi vielä nukkuman päiväunia, jotta jaksaisi kaiken jännityksen. Ja mitä ihanuuksia paketti sisälsikään? Oikeasti minulla kostuivat silmäkulmat. Todella kauniita paketteja ja upeita juttuja. Ei nyt kuitenkaan mennä asioiden edelle, vaan avataan ensin paketti. 

Herra Karvajalka kiinnostui heti, kun olohuoneen pöydälle nostettiin paketti. Mikäs juttu tämä on?

Onpas tässä laatikossa mielenkiintoisia tuoksuja. Selvästi joidenkin ihanien pimujen tuoksujälkiä.

Mitä ihmeen esteitä tähän on laitettu?

Tällaiset paperit eivät minua estä.

Mitä kauniita paketteja täältä löytyykään?

Ihan oikeasti? Näin monta pakettia! Punanauhaiset Herra Karvajalalle ja hopeanauhaiset palvelijattarelle. Ollaanko me oikeasti oltu näin kilttejä?

Palvelijatar, avaa sinä ne paketit, niin minä tutkin tätä laatikkoa tarkemmin. Tässä on oikeasti ihanat tuoksut.

Mitä kaikkea jännittävää paketeista löytyikään? Herra Karvajalka sai suosikkinamejaan Itsy Bitsyn kanapaloja, kissanmintulla täytetyn pötkylän ja superhauskan vaijerilelun. Ihan paras kaikista. Palvelijatar puolestaan voi nauttia ihanista teehetkistä suklaatryffeleiden kera. Lisäksi nyt on maailman suloisin kissaheijastin. Oikea karvahäntä heijastimessa! Ihan huippujuttu ja niin tärkeä, kun pimeillä kujilla kulkee.

Ja mitä tapahtuu tässä kuvassa? Uusi vaijerilelu saa kyytiä. Kyllä minä tuollaisille jutuille näytän tassuni. Minulla ei muuten ikinä aikaisemmin ole ollut tällaista lelua. Aivan huippuhauska.

Onko minulla kolme tassua? Ei, vaan kissanminttupötkylän päällä on nautinnollista makoilla.

Ihan oikeasti Palvelijatar! Kuinka me noin hirvittävästi saimme lahjoja? Olemmeko ansainneet nuo kaikki?

Olen aivan hämmentynyt tästä kaikesta. Ihanat lelut ja namit, hyvältä tuoksuva pahvilaatikko ja paljon rapisevaa paperia. Kiitos.

Ja kuka meille lähetti näin ihanan paketin? Miukumaan Sofi, Olga ja Päivi. Kiitos teille rakkaat. Olette ihania. Paketti oli oikea piristyspommi tämän kauhean koronavuoden keskellä. 💖 

Ihanaa joulunodotusta kaikille suloisille karvaisille ja heidän palvelijoilleen! 🎅 

PS. Pahoittelen kuvien heikkoa laatua. Oli sen verran reipasta menoa Herra Karvajalalla, jotta tuli hieman huonoja kuvia. Myös tämä ikuinen pimeys hankaloittaa kuvaamista.

Luontodokumenttia livenä

 

Tänä aamuna oli luontodokumenttia omasta takaa. Lähdin viikonlopun kunniaksi Herra Karvajalan kanssa aamu-ulkoilulle tai voiko sitä sanoa enää aamu-ulkoiluksi, jos lähdetään liikenteeseen yhdeksän jälkeen aamulla? Oli miten oli, kissa kipitti kovaa vauhtia vesitornin tontille. Aamupissat ja kauhealla touhotuksella vaahteranlehtiä päälle peitteeksi. Tämän jälkeen muutaman metrin päähän koivujen viereen hiiriä kyttäämään.

Kissan asettautuessa lopulta paikoilleen, aloin touhuta kännykkäkameran kanssa. Tarkoitus oli ottaa kissaulkoilusta ja kirjasta muutama kuva Instagramiin. Siinä seisoessani ja kameralla tähtäillessäni ihmettelin, miksi Herra Karvajalka oli hieman oudossa asennossa. Ei tulisi kivoja kuvia tällaisista. Samassa kissa olikin tassuineen puolen metrin päässä jaloistani. Kauheasti oli sen näköinen, että jotain oli saalistavinaan. Minua tilanne huvitti, koska edellisiltana kissa oli ollut kuin kissanpentu, joka leikkii ja paljon. Herra Karvatassun etutassut olivat kuitenkin ojossa ja naama piti työntää tassujen väliin. Ette ikinä arvaa, mutta siitä jalkojeni juuresta napattiin tuosta vain saalis.

Kun saalis oli Herra Karvajalan suussa, juoksimme kovaa vauhtia kotiterassille. Siellä oli upeaa esitellä saalista. Iso myyräpaisti. Luulin, että myyrä oli jo päivänsä nähnyt, mutta ei. Vielä riitti vikinää ja pakoonkin yritti kipaista. Tämähän vain lisäsi Herra Karvajalan myllyyn vettä. Lisää hyökkäyksiä ja hieman myyrän heittoa ilmaan. Ei ole kivaa, mutta minkä kissa luonteelleen voi. Sitä paitsi eläinlääkärin sanoin tällainen tekee hyvää kissan psyykelle. Aikansa myyrätemppuja esiteltyään, oli aamiaisen aika.

Myyrän syötyään juoksimme takaisin myyräpaikalle. Samassa, kun pääsimme aloillemme, huomasin, että takavasemmalta ilmestyi kissa. Sama irtokissa, johon olemme kerran aikaisemmin törmänneet. Silloin kissa lähti melko kiireesti karkuun, mutta mitä kävi nyt? Herra Karvajalka huomasi kissan samaan aikaan kuin minä. Heti lähdettiin kohti kissaa. Kissa lähti hieman karkuun, mutta jäi selvästi odottamaan, mitä tuleman pitää. Kun Herra Karvajalka raivokkaana mouruten lähestyi, irtokissa alkoi pörhistellä ja sähistä. Herra Karvajalkaa tällainen ei haitannut. Hänen reviiri, muut pois.

Irtokissa huomasi tilanteen uhkaavuuden ja kiipesi hetkeksi lähimpään mäntyyn. Minua alkoi tilanne naurattaa. Kissa ajaa kissan puuhun. Soitetaanko palokunta paikalle? Herra Karvajalka lähestyi mäntyä, jolloin aloin miettiä, hyppääkö irtokissa Herra Karvajalan niskaan. Ei onneksi hypännyt. Tuli puusta alas. Tämän jälkeen alkoi varsinainen väsytystaistelu. Herra Karvajalka veti itseään lähemmäksi vierasta kissaa ja minä jarrutin. Irtokissa laittoi tyynesti itsensä makuuasentoon. Etutassut vatsan alle ja tilanteen seuraaminen. Seuratessani tilannetta aloin miettiä, kuinka kaunis kissa oli päästetty yksinään ulkoilemaan. Lähistöllä on kuitenkin melkoisesti liikennettä. Mietin jopa sitä, oliko kyseessä rotukissa. Kenties Thai kissa? Kaunis väritys ja vaalean siniharmaat silmät, joista toinen hieman karsasti. Ihan oikeasti, kuka päästää tällaisen kissan kulkemaan vapaana?

Vieras kissa liikahti jossain vaiheessa hieman kauemmaksi tilanteesta, mutta jäi kuitenkin kyttäämään meitä. Herra Karvajalka oli asiasta täysin eri mieltä. Hän näyttäisi irtokissalle, kuka täällä määrää. Voi jestas sitä vetämistä ja mouruamista. Irtokissa oli vain ihan hiljaa. Lopulta päädyimme lasten rakentamalle majan tyngälle. Irtokissa oli etevä kiipeilijä ohuine ja siroine tassuineen. Herra Karvajalka katseli alempaa.

Aikaa kului ja kului. En ollut syönyt aamupalaa, enkä pessyt hampaita. Vihdoin vieras kissa alkoi poistua paikalta. Seurasin kissan menoa. Yhdessä hetkessä vaanittiin ja hyökättiin jonkin olemattoman kimppuun. Kyseessä oli mitä ilmeisemmin hyvin nuori kissa. Leikkisyyttä riitti, ja mistä sitä tietää, jos hän olisi vain halunnut leikkiä Herra Karvajalan kanssa. Tosin Herra Karvajalka ei tällaisesta taida innostua. Sain hieman hengähdettyä, kun kissa hävisi vesitornin taakse. Mutta mitä tekee Herra Karvajalka? Lähtee kiertämään vesitornia toiselta puolelta ja siellähän se kissa oli. Vesitornin ovella.

Luulen kuitenkin, että irtokissa oli jo kyllästynyt isoon valkoiseen kissaan, joka vain mouruaa. Irtokissa hieman leikitteli vesitornin juurella ja lähti liikkeelle. Herra Karvajalka lähti myös. Ajattelin, että nyt päästään kotiin, niin ei. Kierto parkkipaikan kautta takaisin vesitornin tontille ja kissaa kyttäämään. Tässä vaiheessa mies, joka täällä asuu, tuli paikalle. Yritti hätistää kissaa, mutta ei siitä mitään tullut. Kissa tuli parkkipaikan puolelle ja alkoi pyöriä parkissa olevien autojen takana. Herra Karvajalka edelleen seurasi tilannetta tiiviisti.

Lopulta minä ja molemmat kissat pyörimme pitkin taloyhtiömme pihaa. Irtokissa meni jossain vaiheessa terassialueemme tuijien alle kyttäämään. Herra Karvajalka ryntäsi puolustamaan omaa terassiaan. Minä vedin Herra Karvajalkaa ja huikkasin miehelle, joka oli siirtynyt sisätiloihin, että tule suihkepullon kanssa ajamaan kissa pois. Mies tuli. Ilman suihkepulloa. Tilanne eskaloitui kuitenkin siten, että irtokissa lähti pois paikalta maukuen. Ihan ensimmäistä kertaa kuulin irtokissan maukuvan. Kuulosti surulliselta.

Sain Herra Karvajalan sisälle ja pääsin aamutoimille. Herra Karvajalka maukui koko ajan ja olisi pitänyt päästä takaisin ulos, mutta emme päästäneet. Luontodokumenttia oli jo muutenkin jatkunut pari tuntia. Oli aika lähteä kauppaan. Hampaita pestessäni kuulin, kuinka Herra Karvajalka mourusi. Irtokissa oli palannut. Oli tullut terassillemme ja käynyt juomassa Herra Karvajalan ulkovesiastiasta! Johan on ennenkuulumatonta. Kesällä juoma-astiaa hyödynsi siili ja nyt irtokissa. Meidän kauppaan lähdöstä ei meinannut tulla mitään, kun Herra Karvajalka yritti kaikkensa, jotta olisi päässyt vielä ulos selvittelemään tilannetta.

Oli kyllä aikamoinen aamu. Kun palasimme kaupasta, olisi Herra Karvajalan pitänyt olla unten mailla, mutta mitä vielä. Minun piti lähteä heti uudestaan ulkoilemaan, koska piti selvittää, minne irtokissa oli mennyt. Aikamme tutkittuamme ympäristöä kissa taisi todeta, ettei irtokissaa enää näkynyt. Menimme takaisin kotiin. Ei sekään meinannut riittää. Minun piti itse siirtyä makuuhuoneen puolelle, jonne Herra Karvajalka seurasi. Hyppäsi sängyn päälle ja sammui heti. Todella raskasta tehdä luontodokumenttia. 

Saa nähdä, tuleeko dokumentille jatkoa. Kuinka te olette selvinneet vastaavista tilanteista?

Murhetta ja matonpesua

 

Vihaan marraskuuta, eikä tämän vuoden marraskuun alku tehnyt poikkeusta. Marraskuu koettelee minua kaikin voimin. Pimeydellä ja masentavuudella. Tähän, jos lisättäisiin räntäsade ja loskaiset kelit, niin paketti olisi jotakuinkin valmis. Mutta koska elämä ei ole koskaan yksinkertaista, lyötiin tänä vuonna hieman lisätwistiä marraskuun alkuun., 

Heräsin sunnuntain ja maanantain välisen yönä puoli kolmen aikaan vessaan. En laittanut silmälaseja päähäni, koska kyllähän vessaan sokeanakin osaan mennä. Makuuhuoneesta lähtiessäni katsoin, että lattialla oli jotain pitkulaista. Ensimmäinen ajatus oli, että Herra Karvajalka oli heittänyt jonkin monista leikkihiiristään lattialle. Kun tulin vessasta, mysteeri selvisi. Herra Karvajalka oli parhaillaan oksentamassa makuuhuoneen matolle. Laitoin valot päälle ja lattialla oleva tuntemattomuus selvisi myös. Siinäkin oli oksennusta. Ei muuta kuin matto- ja lattiapesulle keskellä yötä.

Loppuyö meni hyvin heikonlaisilla unilla. Itseasiassa en tainnut nukkua ollenkaan. Aamulla mies, joka täällä asuu, sanoi, että Herra Karvajalka on jollain lailla outo ja vaisu ja pakoilee. Sanoin, ettei ihme, koska on oksentanut yöllä. Jutellessani miehelle avasin vessan ovea ja tunsin jalkapohjani alla jotain märkää. Oksennusta oli vessan edustalla ja vessan matolla. Heitin molemmat vessan matot pesukoneeseen. Olivat jo muutenkin pesua vailla. Tämän jälkeen pesin taas lattioita.

Kun sain lopulta aamun vessahommat tehtyä, tulin vessasta, niin herra Karvajalka oksensi parhaillaan ruokapöydän alla, josta siirtyi tietokonetuolini alle oksentamaan. Olin aivan pyörryksissä, mutta ei muuta kuin jatkoin mattojen ja lattioiden pesua. Jossain vaiheessa kissa ehti taas oksentaa. Tällä kertaa olohuoneeseen. Lisää lattian pesua. Ihmettelin tietysti, mikä pientä poikaa vaivaa tai oikeastaan ajattelin, että karvapallo taitaa kiusata, koska söi heinää joka välissä. Päätin, että seuraan vielä tilannetta, jos vaikka karvapallo tulisi jossain vaiheessa ulos.

Pakkohan se oli työtkin aloittaa. Onneksi on etätyömahdollisuus. Normaalia maanantaiaamun kankeutta töiden aloituksessa, mutta Herra Karvajalka tuntui lopulta nukahtaneen. Aamuyhdeksältä oli osastopalaveri Teamsissa. Aloin raahata konttoriani makuuhuoneeseen, jotta saisin hoitaa palaverin häiritsemättä miestä sekä voisin keskittyä olennaiseen eli kuuntelemaan osastojohtajan sanomaa. Kun menin makuuhuoneeseen, odotti minua yllätys. Sänkyni vieressä oleva matto oli saanut ylleen valtavan oksennuskeon. Äkkiä vessapaperilla pahimmat kasat pois ja mattoa rullalle ja palaveriin. Kun palaveri oli ohi, sain vessamatot pois koneesta ja kuivumaan. Tämän jälkeen menin siirtelemään painavaa yöpöytää ja vetämään mattoa pois yöpöydän alta. Ja taas matto koneeseen. 

Olin jo aivan hermostunut ja kireä kuin viulunkieli, ja töitäkin pitäisi paiskia. Kun mies, joka täällä asuu, lähti kauppaan, heräsi Herra Karvajalka. Tällä kertaa oksentamaan olohuoneen matolle, jonka jälkeen taas nukahti. Ja minä taas jynssäsin mattoa. Olin jo aivan rikki, mutta pakko oli yrittää selviytyä työpäivästä. Kahden aikaan menin taas makuuhuoneeseen, koska oli alkamassa Teams-palaveri. Kun ennen kolmea tulin takaisin tietokonepöydän ääreen, huomasin, että tietokonetuolin vieressä on taas oksennusta. Mies pyyhki lattian talouspaperilla. Katsoin sitä, ja sanoin, että sehän on ihan vaaleanpunaista eli siinä on verta.

Soitin saman tien eläinlääkäriin. Sain ajan neljäksi. Herra Karvajalka oli ihmeen vaisu, kun joutui kuljetuslaukkuun, eikä autossakaan paljon huutanut. Taisi olla poika todella kipeä. Eläinlääkäri kyseli Herra Karvajalasta normaaliin tapaan kaikkea ja kertoi, että kissan limakalvot ovat niin herkät, että hyvin herkästi oksennuksen mukana näkyy verta, toisinaan paljonkin, eikä se välttämättä ole vaarallista. Lääkärin tutkiessa Herra Karvajalkaa, vaikutti kaikki olevan ulkoisesti ihan hyvin. Otettiin varmuuden vuoksi perusverenkuva. Näytteenotto meni ihmeen hyvin. Ei rimpuilua, eikä taistelua. Tämän jälkeen pieni poika sai niskaansa oksennuksen estolääkettä sekä nestetiputuksen. Nesteytyksestä eläinlääkäri sanoi, että yleensä kissat riehaantuvat, kun tiputus alkaa. Herra Karvajalka oli todella nätisti. Tuijotin vain tippapulloa ja aloin tuntea itseni hieman huonovointiseksi. Minähän kammoan kaikkea tällaista. Yhtäkkiä kesken tiputuksen Herra Karvajalka riuhtaisi itsensä irti minun ja eläinlääkärin otteista. Samalla irtosi tippa. Hän ei enää tällaista pelleilyä suvaitsisi. Eläinlääkäri sanoi, että onneksi ehti mennä desin verran nestettä ja kissa imi sen kuin sieni.

Jäin odottamaan kissan kanssa huoneeseen verikokeiden tuloksia. Onneksi huoneessa oli jakkara, koska huonovointisuuteni jatkui. Iski kauhea hikoilu ja vapina päälle. Siis paniikkikohtaus, eikä ensimmäinen kerta eläinlääkärissä. Milloin opin ottamaan vesipullon mukaan eläinlääkäriin? Pieni vesihuikka auttaa pahimpaan paniikkiin. Yritin hengittää syvään ja rauhallisesti ja suggestoida itseni tyyneen mielentilaan. Herra Karvajalka oli ehtinyt hypätä kuljetuskassinsa päälle makaamaan, jossa kulmat kurtussa seurasi tilanteen kehittymistä.

Jossain vaiheessa labrahoitaja toi verikokeiden tulokset huoneen tutkimuspöydälle. Huokaisin helpotuksesta. Kaikki tulokset olivat normaaleja, ja tämän saman vahvisti myös eläinlääkäri, joka jossain vaiheessa saapui huoneeseen. Kotiin viemisiksi saimme parafiiniöljyä tarpeen varalle, jos isompi hätä ei tulisi seuraavana aamuna sekä erikoisruokaa muutamaksi päiväksi. Lisäksi pyydettiin soittamaan heti eläinlääkäriin, jos oksentelu jatkuu, koska sitten pitäisi ottaa röntgenkuvat ja mahdollinen haimakoe. Meillä meni aikaa eläinlääkärissä noin puolitoista tuntia. Lasku oli 270 euroa.

Kotiin päästessä Herra Karvajalka oli väsynyt. Annoin pienelle pojalle hieman erikoisruokaa, jonka se heti söikin. Illan jatkuessa kissa tuntui piristyvän. Meni jopa terassille vesisateeseen, eikä olisi halunnut tulla sisälle ollenkaan. Annoin vielä lisää erikoisruokaa illalla ja ruokaa meni vähän alaskin. Vettä ei selvästikään halunnut juoda.

Tilannehan ei ollut vielä ohi. Seuraavana yönä heräsin puoli neljältä, kun Herra Karvajalka oksensi taas. Ja taas lattian pesua. Loppuyö meni hereillä ollessa. Myös mies, joka täällä asuu, heräsi. Mietin, soitanko aamulla heti eläinlääkäriin. Toisaalta olin ehkä antanut liikaa ruokaa illalla toipuvalle pojalle. Kuudelta aamulla kissa alkoi huutaa tosissaan. Halusi ulos. Hirvittävä myrskyilma. Taloyhtiön pihavalot olivat sammuneet myrskyssä ja oli pilkkopimeää. Ei auttanut. Puin päälleni ja lähdin otsalamppu otsalla kissan kanssa ulos pimeyteen. Merkkauspissoja tuli useampia, mutta mikä parasta, myös isompi hätä tuli hoidettua. Tosin en kauhean hyvin nähnyt ulosteen koostumusta ja väriä, mutta kunnon pötköt kissa väänsi. Päätin vielä odotella ennen kuin soittaisin eläinlääkäriin.

Herra Karvajalka oli huomattavasti paremmassa kunnossa tiistaina. Tosin dieettiruoka ja vesi eivät maistuneet. Illalla kissa oli aika vaisu. Johtui luultavasti syömättömyydestä ja juomattomuudesta. Yritin juottaa kissaa, mutta ei kelvannut. Sormenpäällä sain hieman vettä annettua. Alkoi taas huolestuttaa, kun kissa illalla kyhjötti sängyssäni, eikä nukkunut normaalisti. Eikö tämä loppuisi ikinä, ja mitä jos röntgenkuvista löytyy jotain kamalaa?

Lopulta nukahdin levottomaan uneen, josta heräsin puoli viiden aikaan. Kissa oksensi makuuhuoneessa. Valot päälle ja melkein riemusta kiljaisin. Iso karvapallo matolla! Keskiviikko meni jo selvästi paremmissa merkeissä ja laitoin dieettiruoan rinnalle tonnikalaa. Myös kuivamuonaa oli vähän tarjolla. Tonnikalat ja kuivamuonat kelpasivat, mutta ei dieettiruoka. Myös vesi alkoi maistua ja palveluskunnan komentokin alkoi olla entisellään. 

Seuraavana yönä nukuin suhteellisen hyvin. Heräsin hieman ennen kuutta ja taas oksennukseen. Siellä se karvapallo taas odotti. Tällä kertaa hieman pienempi. Hieman tietysti vieläkin huolestutti, mutta kissa alkoi selvästi olla oma itsensä. Tosin minä sain hieman kokea syrjäytymistä, koska olin kissan vienyt maanantaina eläinlääkäriin. Aikamoinen petturi siis olen.

Loppuviikko on mennyt tavallisissa kissamaisissa merkeissä, josta olen enemmän kuin tyytyväinen. Se on käsittämätöntä, kuinka tällainen vaikuttaa, kun lemmikki sairastuu. Mysteeriksi nyt jäi, oliko kyseessä karvapallojen kauhistus vai vatsatauti, koska oksentelu oli sen verran rajua. Vai onko kissa reagoinut psyykkisesti, koska palveluskunnalla on myös terveydellisiä huolia niskassaan? 

Kuinka teidän marraskuunne on lähtenyt liikkeelle?

Aamuinen kissakohtaaminen

Herra Karvajalka on saanut aivan liian vähän palstatilaa blogissa, joten kirjoitellaan vaihteeksi hänen ja palvelijattaren tämän aamuisesta ulkoilusta.

Lähdimme ennen seitsemää liikenteeseen, koska olihan Herra Karvajalka herättänyt minut varttia vaille kuusi. Illalla oli kyllä puhetta, että saisin nukkua aamulla pitkään, mutta ehkä tämä on Herra Karvajalan käsitys myöhäisestä heräämisestä. Ihmettelin, kun Herra Karvajalka lähti oikopäätä liikkeelle. Ei mietitty, minne suuntaan mentäisiin, vaan määränpää oli selvä. Kotiterassilta alaparkkipaikalle ja vesitornille, mutta kuinkas kävikään. Ei päästy vesitornille, koska huomasimme taloyhtiön yläparkkipaikalla vieraan kissan. Palvelijatar taisi huomata kissan ensimmäisenä, mutta ei mennyt Herra Karvajalaltakaan pitkään, kun tunkeilijan huomasi.

Pelihän oli selvä heti. Vesitorneilut saivat jäädä väliin, koska kissa. Kipitin Herra Karvajalan perässä kohti vierasta kissaa. Vierailija päätti poistua takavasemmalle roskakatoksen seinän vierestä pusikon kätköihin. Herra Karvajalka ryntäsi suoraa päätä läheiselle kujalle. Ei näkynyt kissaa. Itse olin tietysti jo päätellyt, että vieras kissa oli jäänyt pusikon suojaan. Hetken Herra Karvajalka katseli ympärilleen, kunnes palasi takaisin roskakatoksen liepeille.

Ei tarvinnut kauan ihmetellä. Tunkeutujakissa oli menossa taloyhtiömme pihatietä alaspäin. Tässä vaiheessa Herra Karvajalka alkoi mouruta. Vieras kissa tuli takaisinpäin. Ei kuitenkaan sanonut paljon mitään. Vienosti äännähteli Herra Karvajalan leijonaäänien rinnalla. Sen sijaan vierailijakissa alkoi pörhistellä Herra Karvajalalle. Herra Karvajalka ei tästä välittänyt. Yritti vain päästä lähemmäs vierasta. Minä pidin jarruja päällä ja pelkäsin, että Herra Karvajalan anturat palaisivat asfalttia vasten, koska piti vetää niin kovasti.

Tunkeilija pääsi taas livahtamaan roskakatoksen pensaikon viereen. Ei kuitenkaan heti siirtynyt pensaikon suojaan, vaan kuunteli, kuinka Herra Karvajalka esitti painavan sanansa. Välillä vieras kissa äännähteli, mutta pääosin pysyi hiljaa. Aikansa kuunneltuaan siirtyi taas pensaikon alle katselemaan valkoista petoa.

Herra Karvajalan konsertti jatkui ja jatkui. Tunkeilijakissa pysytteli paikoillaan, kunnes lopulta otti ritolat. Herra Karvajalka oli valppaana ja juoksi perään. Onhan se paras varmistaa, että kutsumaton vieras todellakin häipyy Herra Karvajalan reviiriltä. Palvelijatarta hieman hirvitti, kun vieras kissa syöksyi ajotielle, jossa aamuisin liikennettä riittää. Niinhän sieltä nytkin auto syöksyi. Onneksi kissa ehti juuri pysähtyä ja hieman kääntyä. Auto ehti myös hiljentää ja tilanne päättyi kyynelittä. Vieras kissa juoksi ison tien toiselle puolelle pensaisiin. Herra Karvajalka jäi varmistelemaan, ettei varmasti tule takaisin.

Tämän jälkeen piti mennä vartioimaan roskakatoksen lähistölle, koska voisihan vieras kissa palata ihan milloin tahansa. Sitä paitsi niitä hajuja oli joka paikassa. Aikamoista kyttäämistä se olikin. Lopulta pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa sinne, minne alun perin pitikin. Vesitornille. Tosin roska-auto pilasi tämän jutun. Sehän on niin pelottava asia, jotta Herra Karvajalan on pakko paeta paikalle. Onneksi on kuitenkin muitakin paikkoja, joissa voi kuluttaa aikaansa.

Tänään ovat päiväunet kissalle maistuneet. Jossain vaiheessa kesken unien tuli naukaisuja. Taisi pieni poika nähdä unia väijytystilanteesta. 

Tässä vielä pari Herra Karvajalan ääninäytettä.

Onko teillä ollut elokuisia kissakohtaamisia? Jotenkin tuli taas mieleen, kuinka ihmiset antavat kissojensa kulkea vapaana kaupunkialueella. Aina on riski, että kissa jää auton alle.