Ari Räty: Syyskuun viimeinen

Mennyt talvi ja kevät ovat olleet kiireen täyteistä aikaa. Olen huomannut, etten ole ehtinyt lukea lähestulkoon mitään. Lukemattomien kirjojen pino toivottavasti madaltuu kesällä. Ari Rädyn esikoisteos Syyskuun viimeinen (Tammi, 2017) on odottanut lukemistaan tammikuusta lähtien. Vihdoin sain kirjan napattua työmatkalukemiseksi ja nyt on kirjapino pienentynyt yhdellä luetulla kirjalla. Kirjan sain tammikuussa Bloggariklubilta, jossa kirjailija itse oli kertomassa kirjastaan. Kiitos kirjasta lähtee siis kustantajalle.

Syyskuun viimeinen on dekkari, jonka tapahtumat eivät nimestä huolimatta liity syksyyn. Syyskuu on kirjan päähenkilön Tomin lempinimi. Syyskuu on ollut pienestä pitäen ikätovereidensa hyljeksimä poika. Poika, joka ei ole väistynyt, vaikka on tiennyt saavansa turpiinsa. Syyskuulla on kuitenkin ollut oma kaveripiirinsä, johon on kuulunut muitakin hyljeksittyjä tapauksia. Nuoruuden kynnyksellä Syyskuu ja hänen ystävänsä löytävät muutamaa vuotta vanhemman Elinan tapettuna. Syyskuu näkee murhaajan. Tästä alkaa vuosien ja vuosien ajojahti. Syyskuu on päättänyt löytää murhaajan ja kostaa. Kaikkien kuluneiden vuosien jälkeen poliisille tulee jälleen kerran tapaus, joka muistuttaa Elinan tapausta. Vastaavia tapauksia on vuosien saatossa ollut muutamia. Voisiko kyseessä olla sama murhaaja?

Nyt täytyy sanoa, että Ari Räty on kirjoittanut kirjan, joka vangitsi minut. Harmitti lyhyet työmatkat, koska en olisi halunnut laskea kirjaa käsistäni. Syyskuun viimeinen on hienosti rakennettu kertomus. Pidin Rädyn tavasta kuvailla henkilöitä ja paikkoja. Hienoa kieltä ja tarina eteni, vaikka kirjassa hypitäänkin ajasta ja paikasta toiseen. Tällainen saattaa aiheuttaa joissain lukijoissa tuskastuneisuutta, mutta Räty kokoaa kaikki irralliset osat hienosti kokoon ja kaikelle löytyy selityksensä. Kirjan henkilöhahmot olivat uskottavia ja tuntuivat jollain tavoin läheisiltä. Jos jotain negatiivista pitää hakea, niin pari kirjan kohtausta olivat niin väkivaltaisia, että tunsin todellista kuvotusta. Toisaalta tällainen kertoo siitä, että kirjan teksti on todella voimakasta ja vaikuttavaa.

Bloggariklubilla Ari Räty kertoi, että hän oli saanut aikoinaan vanhemmiltaan rippilahjaksi kirjoituskoneen. Tekstissä näkyykin, että mies on kirjoittanut todella pitkään. Syyskuun viimeisen henkilöhahmot tulevat Rädyn omasta elämästä ja omista kokemuksista. Räty ei ole opiskellut kirjallisuutta, vaan hänen työtaustansa on ollut hyvin käytännönläheistä. Voin vannoa, että Rädyn työtausta näkyy tekstissä. Kirjan henkilöt ja tapahtumapaikat ovat hyvin aitoja. Räty kertoikin, että kirjan kuvaukset ovat hänen tapansa nähdä asioita. Rädyllä ei ollut myöskään suunniteltua juonikuviota kirjalle, vaan tarina eteni lopputuloksen mukaiseksi teokseksi. Räty kertoi kirjassa olevan miesten maailman alkeellisimmillaan. Kirjassa viedään miesten välinen ystävyys ja lojaalisuus äärimmilleen. 

Ari Rädyn kirja Syyskuun viimeinen on dekkari ystävyydestä, turvattomuudesta ja väkivallasta. Kirjaa suosittelen dekkarinnälkäisille kesälomalukemiseksi.

Osallistun kirjalla Facebookin Dekkariryhmän lukuhaasteeseen 2017. Ari Rädyn Syyskuun viimeinen menee kategoriaan T. Kirjan nimessä on viikonpäivä, kuukausi, vuodenaika tai aamu, päivä, ilta, yö.

Kustantamoklubilla tapahtui

Viime viikolla Bloggariklubi järjesti kustantamoklubi-illan WSOY:n ja Tammen tiloissa. Minä tietysti lähdin innolla mukaan, koska paikalla oli kolme kirjailijavierasta. On aina ilo kuunnella ja nähdä kirjailijoita ilmielävänä. Kirjailijavieraat olivat Ari Räty, Mikko Kalajoki ja Jukka Vieno.

Paikalla oli myös Ylen kulttuuritoimitus kameroineen kaikkineen. En edes aluksi ymmärtänyt koko asiaa, mitä kuvasivat. Taisi piiloblondius iskeä. Sitten kun asia minulle valkeni kaikessa karmeudessaan, että kuvaavat kulttuuriuutisia, aloin pohtia, miltä näytän. Miksi pitääkin heti ajatella ulkonäköä? Pari päivää asiaa mietin, kunnes ehdin jo unohtaa koko asia. Tiistai-illalla äitini soitti ja hihkui innoissaan, että olin ollut televisiossa ja moneen kertaan oli näytetty ja niin poispäin. Ensimmäinen kysymys oli, miltä näytin? Kuulemma ihan hyvältä. Puhelun lopetettuamme huomasin, että ystäväni oli laittanut minulle ja eräälle toiselle ystävälleni keskusteluviestin. Oli bongannut minut uutisista, kuten oli tämä toinenkin ystävä. Kerroin, etten ollut nähnyt lähetystä, enkä haluaisikaan nähdä, vaikka Areenasta löytyisi. Kommentit kuuluivat, että hyvältä näytit punaisessa puserossa ja Lapponia-korut päällä ja fressin näköinenkin vielä ja nyt menet katsomaan sen videon. Joo, en mennyt. Pelottavaa tuollainen. Siis minähän en tietysti sanonut sanaakaan mihinkään haastatteluun, mutta siitä huolimatta tuollainen on pelottavaa. Ei minusta ainakaan tubettajaa tule.

Ari Räty

Mutta mennään lopulta itse asiaan eli kirjailijoihin. Illan ensimmäinen kirjailijavieras oli Ari Räty. Rätyä oli haastattelemassa Tammen viestintäpäällikkö Satu-Maria Rastas. Rädyn esikoisromaani Syyskuun viimeinen (Tammi, 2017) on vastikään ilmestynyt. En ole vielä ehtinyt kirjaa lukea, mutta kirjan takakannessa kirjan kerrotaan olevan intensiivinen ja taidokas kuvaus rikoksesta, sen syistä ja seurauksista. Kirja on tarina yksinäisyydestä, turvattomuudesta ja väkivallasta, mutta kirjasta löytyy myös ystävyyttä ja rakkautta. Räty itse kertoi kirjan henkilöiden eläneen pitkään hänen mukanaan. Henkilöt ovat kirjailijan omasta elämästä ja kokemuksista lainattua ja varastettua. Rädyllä ei ollut kirjalle suunniteltua juonikuviota, vaan juoni ajautui sellaiseksi, mikä lopputulos on. Vaikka kirjassa on kuulemma pahuutta, haluan kirjan ehdottomasti lukea heti, kun ehdin muilta kesken olevilta kirjoilta.

Jukka Vieno

WSOY:n kirjallinen tuottaja Lari Mäkelä toimi illan toisen kirjailijavieraan Jukka Vienon haastattelijana. Tätä haastattelua odotin eniten, koska Vienolta on ilmestynyt tammikuussa runokirja Ruttopuiston rakastavaiset (WSOY, 2017), ja koska runohaaste on meneillään. Vienon uutuusteoksesta kerrotaan takakannessa, että kirja pitää sisällään aikalaiskokemuksen ikuisesta aiheparista: rakkaudesta ja kuolemasta. Kirjasta löytyy myös havaintokuvauksia eläin- ja kasvikunnan ihmeistä, kansakunnan katoavaisuudesta ja pysyvyydestä. Vieno kertoi runoistaan, että hänelle runo tulee näkynä tai tunteena. Runot on kirjoitettu suurella sydämellä ja niitä on hiottu useaan otteeseen. Ja mikä haastattelussa oli parasta? Vieno itse lausui myös pari runoa. Hienoa kuulla kirjailijan tai pitäisikö sanoa runoilijan, itse lausuvan omia runojaan. Sävähdytti. Varmasti myös arvasitte, että olen korkannut Vienon runokirjan.

Mikko Kalajoki

Mäkelä haastatteli myös illan viimeistä kirjailijavierasta Mikko Kalajokea. Kalajoelta ilmestyi tammikuussa Miesmuisti (WSOY, 2017), joka on kirjan takakannen mukaan huumorilla painepesty romaani avioliitosta, isyydestä, remontista, keski-ikäistymisestä, muuntohuumeista, digimarkkinoinnista ja Iron Maidenistä. Kalajoki kertoi kirjan henkilöhahmojen olevan karikatyyreja, mutta varmasti kirjasta löytyy asioita, jotka saattavat hieman kolahtaa lukijalle. Kirjan ei ole kuitenkaan tarkoitus syyllistää naisia, koska kirjan pääosamies, Arto, on nestepää kauniisti muotoiltuna. Kalajoen oli tarkoitus kirjoittaa Miesmuisti siten, että ihmisillä on todella hauskaa kirjaa lukiessa, mutta lopputuloksena syntyikin tasapainoilua synkkyyden ja hauskuuden välillä. Kyllä, tähänkin kirjaan tartun innolla ja toivottavasti mahdollisimman pian.

Oletteko ehtineet vielä lukea mitään näistä kirjauutuuksista?

Loppuhuomautuksena vielä sellainen, että keskiviikkona lounasravintolassa kassarouva kysyi, olinko ollut jonakin iltana televisiossa jossain kirjajutussa. Joo, olin, eikä siitä enempää. 👀