Olen jo aiemmin maininnut pari kertaa mahtavasta
blogipalkinnosta, jonka voitin Ullan Luetut Kirjat -blogista. Iso kasa kirjoja, joita olen nyt vähitellen
lukenut kaiken muun ohella. Yksi päivä nappasin mukaani kissaulkoilulle
pokkarin, jonka pienikokoinen fontti hieman hirvitti, mutta onneksi vain
hirvitti. Kirja nimittäin oli yksi hienoimmista lukemistani pitkään aikaan.
Kyseessä on Claudie Gallayn Tyrskyt
(Avain, 2011). Ranskankielinen alkuteos Les
Déferlantes ilmestyi vuonna 2008. Ensimmäisen kerran kirja julkaistiin
Avaimen kustantamana vuonna 2010. Kirjan on suomentanut Titia Schuurman.
Tyrskyt sijoittuu
Normandian uloimpaan niemenkärkeen, La Hagueen, joka on kylä meren ja myrskyjen
äärellä. Tyrskyjen kertoja on tullut
kylään tutkimaan ja laskemaan merilintuja päästäkseen eroon menneisyyden
tuskasta. Kylän ihmiset ovat erikoisia ja persoonallisia. Kun kylään saapuu
muukalainen, aistii kertoja, että kyläläisten pinnan alla kuplii. Kertojan
kysellessä asiasta, kukaan ei tunnu tietävän mistään mitään tai ei ainakaan
halua jakaa tietämäänsä. Vähitellen kertoja alkaa löytää vihjeitä, joista hän
pystyy rakentamaan tarinaa, joka on surullinen, mutta samalla toivoa antava ja
ihana.
Kertoja asuu Kyntevässä, talossa, jossa hänen lisäkseen asuu
Morgane ja hänen veljensä Raphaël. Morgane on kylän miesten päiväuni, mutta
eniten kuitenkin hieman yksinkertaisen Maxin, joka palvoo naista. Morgane vähät
välittää kuolaavista miehenkuvatuksista, mutta osaa hän välillä olla kilttikin,
jos vain haluaa. Raphaël on kuvanveistäjä, joka riutuu teostensa keskellä. Lili
on kylän kiukkuinen baarinpitäjä. Lilin vanhemmat, Muori ja Theo, asuvat erillään.
Muori odottaa miestään baarissa päivät pitkät Lilin huolehtiessa vanhuksen
perustarpeista. Isälleen Lili laittaa ruoka-annoksia, mutta he eivät keskustele
keskenään. Varsin kirjavaa ja omituista sakkia kylässä asustaa.
Kirjan kieli on kaunista ja runollista. Proosaa
parhaimmillaan. Gallaylla on viehättävä tyyli kirjoittaa lyhyitä lauseita ikään
kuin luetellen ja todeten. Kirjan tarina kuitenkin etenee ja kasvaa koko ajan.
Kirjan yksi viehättävyys piilee siinä, että luonto on läsnä alati. Lukija voi
tuntea sadepisarat tai sumun kasvoillaan. Myrskyäänet ja tuulen ujelluksen
seinänraoissa voi kuulla. Tyrskyissä
ei eletä pintapuolista elämää. Kirja on elämänmakuinen. Siinä iloitaan ja surraan.
Siinä eletään. Kirjan suomentajalle täytyy antaa myös kiitokset. Ilman hyvää
suomentajaa, kirjan tunnelma olisi saattanut olla aivan toinen.
Pidin myös kirjassa siitä, kuinka Gallay oli onnistunut
pitämään henkilöhahmot luomissaan muoteissa. Henkilöt olivat loppuun saakka sellaisia
kuin alussa kerrottiin. Ja jos jostain syystä henkilön kuvaus jäi vähemmälle,
mitä ei yleensä tapahtunut, sai lukija silti otteen kunkin henkilön
ominaisuuksista pelkkien vuorosanojen tai henkilön tekemisten perusteella.
Loistavalla tavalla Gallay on onnistunut yhdistämään kirjan tarinan, ympäristön
ja erikoiset ihmiset.
En ollut aiemmin lukenut Claudie Gallayn kirjoja, mutta Tyrskyt antoi sysäyksen tutkia
kirjailijan tuotantoa laajemminkin. Pitäisi vain olla tarpeeksi aikaa, että
ehtisi lukea maailman kaikki lukemista odottavat kirjat.
Claudie Gallayn Tyrskyjä
suosittelen luettavaksi, jos pidät hieman runollisesta kerronnasta, mutta
haluat silti uppoutua sinulle aivan uuteen maailmaan ja tarinaan.
Kirja saa tähtiä 5- (asteikko 1-5).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti