20.11.2019

Pirkko Vekkeli: Muistojeni kiiltokuvat


Innostuin heti, kun näin, että Pirkko Vekkeliltä ilmestyy kirja Muistojeni kiiltokuvat (Minerva, 2019). Kiiltokuvat olivat osa lapsuuttani ja edelleen tunnen sisälläni sykähdyksen, kun näen jossain kiiltokuvia. Kiiltokuvat ovat vain yksinkertaisesti niin kauniita.

Muistojeni kiiltokuvat antaa hyvän kattauksen kiiltokuvien historiasta, niiden piirtäjistä, muistokirjoista ja vaihtareista. Kiiltokuvat ovat lähtöisin Saksasta 1870-luvulta alkaen. Saksasta kiiltokuvat matkasivat nopeasti muualle Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Suomeen kiiltokuvat tulivat 1800-luvun lopussa. Kiiltokuvien piirtäjistä on vähän tietoa. Epäillään, että piirtäjät ovat olleet usein naisia, joita ei ylipäätään arvostettu silloisissa taiteilijapiireissä. Tosin kirjassa kerrotaan erään amerikkalaisen filmitähdin äidistä, joka piirsi kiiltokuvia. Jättäköön salaisuudeksi se, kenestä on kyse. Minä hämmästyin tiedosta melkoisesti.

1950-luku lienee ollut kiiltokuvien kulta-aikaa Suomessa. Sotien jälkeen on ollut kaikin puolin niukkaa aikaa. Kiiltokuvien saaminen on ollut erikoishetki, joka on muistettu. Kiiltokuvien kauneus on tuonut paljon iloa lapsille tai ehkä voisi sanoa tytöille. Toki pojatkin ovat kiiltokuvia keräilleet, mutta on se kuitenkin ollut enemmän tyttöjen juttu. 1970-luvun loppupuolella kiiltokuvien taika on alkanut väistyä, kun tarrat ovat alkaneet vallata alaa. Täytyy myöntää, että itse valitsisin edelleen ennemmin kiiltokuvan kuin tarran.

Enkeliaiheiset kiiltokuvat ovat olleet aina suosiossa. Omalta kohdaltani voin sanoa, etten ikinä ole ollut erityisen innoissani enkelikiiltokuvista. Toki sellaiset isot enkelit, joilla oli upeat puvut päällä, olivat kauniita, mutta kauniimpiakin oli. Oli kiinnostava lukea, kuinka pari suosittua enkelikiiltokuva-aihetta on tauluista lähtöisin. Aika huikeaa.

Kiiltokuviin liitetään usein vahvasti muistot. Muistokirjoihin kerättiin värssyjä ystäviltä, sukulaisilta ja opettajalta. Muistokirjassa sai valita sivun, jossa oli omaa silmää miellyttävä kiiltokuva tai vaihtoehtoisesti sai liimata oman kiiltokuvansa kirjan sivuille. Muistatteko tämän värssyn?

Enkeli lentää liihottaa,
onnea sulle toivottaa

Värssyistä oli monia muotoja ja voisin kuvitella, että ne muuttuivat myös sen mukaan, missä päin asuttiin. Aika on antanut oman leimansa värssyihin. Esimerkiksi sota-aikana värssyt ovat saaneet tummempia sävyjä ja niissä on ollut hyvin isänmaalinen kaiku.

Jokainen varmasti muistaa oman lapsuutensa kiiltokuvat, mikäli niitä on siihen aikaan keräilty. Itse keräsin kiiltokuvia 1970-luvulla. Kirjassa kiiltokuvista puhuttiin kiltsikoista, mutta jotenkin muistelen, että me olisimme puhuneet kiiltsikoista. Parhaimpia kiiltokuvia olivat tietysti ne, joissa oli kiillettä. Kiillettä on kutsuttu myös hileeksi ja tätä nykyä nimitys olisi glitter. Niin se muuttuu kielikin. Yksi suosikkiaiheeni kiiltokuvissa olivat rokokooasuiset naiset soikeissa kehyksissä. Näitä kiiltokuvia kutsuttiin peileiksi. Keräsin kiiltokuvia pankin muovitaskuun, joissa oli erikokoisia lokeroita. Kiiltokuvia vaihdettaessa taittelin Nakke Nakuttaja -lehden, jonka väliin laitoin vaihtokiiltsikat. Vaihtotalous oli hyvin suosittua puuhaa välituntisin. Vieläkin kismittää, kuinka eräs vanhempi tyttö hieman kieroin keinoin narrasi minulta vaihdossa ison ja hienon kiiltokuvan. Kertoo ehkä jotain ihmistyypistä sekin. Jonkinlainen muistokirjakin minulla taisi olla, mutta se ei ollut enää kovin suosittua 1970-luvulla. Harmittaa, että kiiltokuvat hävisivät vuosien varrella. Niitä olisi ollut kiva katsella nyt, monta vuosikymmentä jälkikäteen. Myönnän muuten senkin, että edelleen tekisi kaupassa mieli käydä kiiltokuva-arkit läpi, kun sellaisiin törmään. Mies, joka täällä asuu, ei ymmärrä tätä ollenkaan. Kummallista.

Pirkko Vekkelin Muistojeni kiiltokuvat on ehdoton kirja kaikille niille naisille, joiden sisällä asuu edelleen pieni tyttö. Tämä on myös aivan mahtava joululahja sellaiselle, jolla on jo kaikkea.

Oletko sinä kerännyt kiiltokuvia? Vieläkö niitä on tallessa?



Sain kirjan kustantajalta. Lämmin kiitos lähtee siihen suuntaan.

14 kommenttia:

  1. Minä olen myös laittanut tuon kirjan varaukseen, toivottavasti tulee pian kirjastoon. Täällä Oulussa 1970-luvulla kerättiin muisteja. Vasta myöhemmin niistä puhuttiin kiiltokuvina. Minulla on vieläkin iso konvehtirasiallinen muisteja tallessa. Kesällä mökkipitäjän kyläkaupasta ostin lisää kissa-aiheisia kiiltokuva-arkkeja lähes joka kauppareissulla ja perheen miesväki pyöritti silmiään;). Minulla oli lapsena myös pankin koteloita ja vaihdokit oli Aku Ankan välissä. Mukavaa talven jatkoa ja kissoille terkkuja! Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kun kerroit nuo muistit! Sitä nimitystä äitinikin muistaakseni on käyttänyt. Itsekin ehkä yritin, mutta koska muut puhuivat kiiltsikoista, otin sen itsekin käyttööni.

      Kiiltokuvat kannattaa kyllä säilyttää. Arvo tulee nousemaan, ja onhan ne ihania. Itsekin taidan ostaa jokin päivä niitä kiissakiiltokuvia...

      Ihanaa talven jatkoa sinullekin. :)

      Poista
  2. Ihana kirja. Tämä täytyy ehdottomasti lukea. Kiiltokuvat olivat niin tärkeitä lapsuudessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella lämmin suositus kirjalle. Tällaisia kirjoja tarvitaan. Kaunista ja muistorikasta sisältöä täynnä olevaa.

      Poista
  3. Tuo kirjan kannessa oleva pilven päällä tuumaileva enkeli taitaa olla Rafaelin / Raffaellon enkeli. Kiiltokuvavihko oli minullakin, vaan ei tietystikään enää tallessa. Annan sulle kiiltokuvarunon:

    Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
    jolla on kädessä avain ja lukko.
    Niillä se sitoo ystävät yhteen,
    niin kuin maamies pellolla lyhteen.

    Jotenkin noin, tässä muutama kiiltokuva 🌺🌸🌻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun tämä oli ihana juttu! <3 Värssy ja kaikki!

      Ja oikeassa olet, Rafaelin enkeli on kirjan kannessa. Olisi kyllä mahtavaa, jos kiiltokuvat olisivat säästyneet. Nyt niitä olisi kiva katsella.

      Poista
    2. Hei, Facebookissa on Myydään kiiltokuvia-ryhmä,johon vasta liityin. Olen sieltä löytänyt 1950 ja -60 kuvun kiiltokuvia. Lisäksi tori.fi ja huuto.net sivuilta myös löytyy.

      Poista
    3. Kiitos vinkistä. Laitoin heti liittymispyynnön kyseiseen ryhmään, sekä yhteen toiseen kiiltokuvaryhmään. :)

      Poista
  4. Hei kultaiset lukijat! Palautteenne ilahduttaa valtavasti tässä syksyn pimeydessä! Oikein ihanaa joulun odotusta kaikille <3

    Terveisin Pirkko Vekkeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasi on vallan ihastuttava. Oikea iloruiske alkutalven pimeyteen. Kiitos sinulle, kun tällaisen kirjan meille kirjoitit.

      Ihanaa joulun odotusta sinullekin <3

      Poista
  5. Onpa ihanaa, että kiiltokuvistakin on tehty kirja! <3 Kyllä se pieni tyttö vielä elää tämänkin naisen sisällä. Tämä kirja pitäisi kyllä lukea! Minä menin kouluun vuonna -79, ja kyllä silloin 80-luvun alussa ainakin meillä päin muistokirjat olivat ahkerassa käytössä. Muistan tuonkin värssyn, jonka jaoit. Minulla on onneksi tallessa se vanha muistokirjani, sitä on kiva joskus selailla. Siellä tulee vastaan omia vanhoja lempikiiltokuvianikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että ainakin jossakin päin Suomea on vielä 80-luvulla kirjoitettu muistokirjoihin värssyjä. Tällaisista jutuista tulee hyvin nostalginen olo.

      Poista
  6. Olen ja on tallessa. Ollaan ystävän kanssa mietitty, että myydäänkö kiiltokuvia enää missään? Voi vitsi niitä oli kiva kerätä ja vaihdella, oi niitä aikoja. <3

    Kivaa uutta viikkoa Mannilainen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi joi! Sinun pitäsi tehdä postaus kiiltokuva-aarteistasi. Olen nähnyt kiiltokuvia ainakin Tigerissa, Prismassa ja Honkkarissa. Joku kerta menen ja tutkin pinot oikein kunnolla. :)

      Ihanaa viikkoa sinullekin Tiia <3

      Poista