En tiennyt, mitä odottaa, kun lähdin katsomaan Teatteri
Takomoon Miiko Toiviaisen
omaelämäkerrallista monologia Kepeä
elämäni. Kyseessä olisi transihmisyydestä kertova esitys. Avoimin mielin
joka tapauksessa liikkeelle, koska aina voi oppia jotain uutta ja aihehan on
joka tapauksessa itselleni melko vieras.
Kepeä elämäni on
näytelmä, joka koskettaa, naurattaa, mutta vetää myös vakavaksi. Näytelmästä ei
ole helppo kirjoittaa, joten laitoin runosuonen sykkimään. Tosin sisäinen
runoilijani on aika kaukana Kajaanin Runoviikosta.
Mitä on syntyä
väärään kroppaan?
Onko se outoa
alusta lähtien
vai eikö sillä
väliä ole?
Olenko ainut
kummajainen
vai löytyykö muita
kohtalotovereita?
Olenko edes
kummajainen?
Enkö minä ole
kuitenkin
ihminen?
Ihminen siinä missä
kaikki muutkin
Minä olen minä
Sukupuoli
syntymässä saatu
ei minuutta määritä
Ihmiset puhuvat
Selän takana puhuvat
Monet kasvot
Kuvittelevat olevansa
parempia ja selvillä
minuudestaan
samalla myös minusta
Rohkea uskallan olla
Uskallan kertoa
raamit tarinani
Yksityiskohdat
kiinnostavat
Se ei muille kuulu
Uuden elämän
saanut olen
Olen onnellinen
Annan näkyä sen
kaikille
myös näytelmän
katsojille
Minä olen minä
Transsukupuoliseksi
syntynyt
Täytyy myöntää, että Miiko Toiviainen on rohkea, kun on
tuonut oman tarinansa näyttämölle. Monologista välittyy ilo ja onnellisuus.
Toiviainen on uskaltanut kulkea omaa tietään ja tehnyt suuria ratkaisuja. Pidin
myös siitä, kuinka runollisuus oli esityksessä läsnä. Toiviaisella on muuten
uskomattoman upea lauluääni. Olisin voinut kuunnella pidempäänkin. Esityksen ehkä
kutkuttavimpina yksityiskohtina olivat tölväisyt kriitikoita kohtaan.
Vaikka esitys on nimensä mukaisesti kepeä, sysää se
ajatukset väkisinkin liikkeelle. Millaista on sellaisen ihmisen elämä, joka tuntee,
että hänen sukupuolensa ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla? Tavallisella
ihmisellä, jos sellaisesta edes voidaan puhua, riittää murheita ja suruja,
mutta voin kuvitella, että transihmisellä niitä on vielä roppakaupalla enemmän. Mieli
sairastuu helpommin kuin valtaväestön ihmisellä. Mielen sairastuminen puolestaan
saattaa antaa sysäyksen itsemurhaan. Miiko Toiviaisen monologista välittyi
tunne, että kun ihminen on käynyt pitkän prosessin läpi päästäkseen siihen
sukupuoliseen tilaan, jossa hän tuntee olevansa sinut itsensä kanssa, on ihminen kuin
uuden elämän saanut.
Näytelmän nimeen Kepeä
elämäni liittyy pieni jippo. Jos oikein tarkasti katsoo näytelmäjulisteen
tekstiä, onko kepeä-sana alun perin ollut kipeä? Mahtavaa sanoilla leikittelyä.
Toivon ja uskonkin, että nykyisin Toiviaisen elämä on kepeää. Ainakin
näyttämöllä hän vaikutti hyvin tyytyväiseltä siihen, mitä hän on.
Miiko Toiviainen valmistui Teatterikorkeakoulusta
näyttelijäksi vuonna 2018. Samana vuonna hänet valittiin Vuoden nuoreksi
lausujaksi Kajaanin Runoviikolla. Kepeä
elämäni -monologi sai alkunsa, kun voiton myötä Toiviaiselta tilattiin
esitys vuoden 2019 Runoviikolle. Onneksi esitys ei jäänyt vain Kajaanin
Runoviikoille, vaan Toiviainen on kiertänyt esittämässä sitä ympäri Suomen.
Tämä esitys kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan, jos se tulee jonnekin
lähistölle nähtäväksi.
Miiko Toiviaisen Kepeä
elämäni on saanut ensi-iltansa 7.7.2019 Kajaanin Runoviikolla.
Roolissa: Miiko Toiviainen
Ohjaaja: Riikka
Oksanen
Dramaturgi: Aino
Pennanen
Sävellys ja äänisuunnittelu: Eeva Kontu
Visuaalinen suunnittelu: Sofia Palillo
Musiikin tuotanto: Mikko
Renfors
Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Teatteri
Takomolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti