Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Lukupiirin tuoreimpana luettavana oli Tommi Kinnusen Neljäntienristeys (WSOY, 2014). Minua etukäteen hieman hirvitti kirjavalinta, koska epäilin, saako kirjaa lainatuksi kirjastosta. Epäilyni kävi toteen. Lukupiiriä piti siirtää parilla kuukaudella eteenpäin, koska lukupiiriläiset eivät yksinkertaisesti saaneet kirjaa kirjastosta lainattua. Omalla kohdallani jonotin kirjaa pari kuukautta.

Neljäntienristeys kertoo neljän eri ihmisen tarinan. Maria on nuori pitäjänkätilö, joka synnyttää 1900-luvun alkupuolella aviottoman tyttären Lahjan. Mariasta kehkeytyy vuosien saatossa arvostettu kätilö, joka sanoo suorat sanat kenelle tahansa. Hän ei tunnu pelkäävän mitään. Marialla on outo viehtymys laajentaa ja parantaa kotitaloaan vuosi vuodelta suuremmaksi ja hienommaksi.

Marian tarina tuntuu jatkuvan tyttäressä Lahjassa. Lahja synnyttää aviottoman tyttären Annan. Lahja haluaa kuitenkin olla samanlainen kuin muut. Hän haluaa aviomiehen ja lapsia. Lahja tapaakin Onnin, jonka kanssa hän menee naimisiin. Kaikki näyttää olevan päällisin puolin hyvin, mutta pariskunnalla on salaisuus, joka kovettaa Lahjan ja tekee hänestä vihaisen ja pisteliään naisen.

Lahjan nuorin lapsi Johannes menee aikanaan naimisiin Kaarinan kanssa. Pariskunta asuu samassa talossa Lahjan kanssa. Anopin ja miniän välillä tuntuu kipinöivän jatkuvasti. Kaarina ei osaa tehdä mitään oikein, eikä mitkään hänen valinnoistaan tunnu sopivan Lahjalle. Kaarina ja Johannes saavat neljä lasta, jotka kaikki tuntuvat kammoksuvan isoäitiään. Kaarina yrittää kaikin tavoin olla mieliksi anopilleen saamatta kuitenkaan vastakaikua. Anoppi teitittelee Kaarinaa aina. Sinunkauppoja ei tehdä ikinä.

Lahjan aviomies Onni näyttää ulkoisesti olevan kaikkea, mitä nainen miehen haluaa olevan. Kiltti, työteliäs, kätevä käsistään ja lapsia rakastava. Onnin ongelma on kuitenkin jotain sellaista, joka piinaa Onnin elämää jatkuvasti, ja joka tulee olemaan Onnin lopullinen kohtalokin. Onnin ongelma heittää Onnin ja Lahjan avioliittoon suuren varjon, joka ei ota väistyäkseen ikinä.

Neljäntienristeyksen teksti on sujuvaa, hienoa ja vakuuttavaa. Lukupiirissä ihmeteltiin etenkin sitä, kuinka Kinnunen on esimerkiksi osannut mennä vanhan naisen nahkoihin. Kirjan ajankuvaukset ovat realistisia. Kinnunen on hienosti osannut tuoda kirjaan eri vuosikymmenien tapoja ja jopa muotikuvauksia, esimerkiksi 1970-luvun kireääkin kireämmät farkut ja huulikiilto. Kirjasta voi lukea hyvin todentuntuisesti, kuinka suhteet muuttuvat lasten ja myöhemmin lastenlasten vanhetessa. Suomalaisille tyypillinen puhumattomuus nousee myös kirjassa hyvin esiin.

Lukupiiriläiset pitivät kirjasta paljon. Kirjaa pidettiin viisaana, kiehtovana ja taitavana. Omasta mielestäni kirja on yksi parhaimmista kirjoista, mitä olen lukenut aikoihin. Kirjan teksti imaisi mukaansa, eikä kirjaa olisi tehnyt mieli laskea välillä käsistään. Kirjan jännite säilyi loppuun saakka ja etenkin kirjan loppua, lukupiiri piti varsinaisena huipennuksena.

Tommi Kinnusen esikoisromaani Neljäntienristeys oli vuoden 2014 Finlandia-ehdokkaana, eikä suotta. Kirjaa voin suositella kaikille kotimaisesta kirjallisuudesta pitäville.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 5- (asteikko 1-5).