Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Taas jatketaan Austenilla. Tällä kertaa siitä syystä, että aiemmin, kun menin kirjastoon lainaamaan Austenin Järki ja tunteet –kirjaa tulevaa teatteriesitystä silmälläpitäen, lainasinkin ensiksi vahingossa Ylpeyden ja ennakkoluulon. Jotenkin en kirjastossa muistanut, mitä teatterikappaletta olemme menossa katsomaan, enkä viitsinyt raahautua minkään netin ääreen kirjastolla, joten tulin lainanneeksi väärän kirjan. Niin ja kännykkäni on vuodelta niks ja naks. Sillä kyllä pääsee nettiin, mutta ei ole mikään varsinainen älylaite, joten en viitsi leikkiä sen kanssa. Kirjastolla oli kyllä jotenkin sellainen fiilis, ettei mukaani tullut oikeaa opusta. Kotona huomasin virheen ja palasin kirjastolle lainaamaan oikeaa opusta. Onneksi on lyhyt matka tuonne kulttuurin kehtoon eli kirjastoon ja onneksi tämä väärä kirja tarttui matkaani.

Ylpeys ja ennakkoluulo on Austenin toinen julkaistu teos. Englanninkielinen Pride and Prejudice ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1813. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran suomen kielellä vuonna 1922. Lukemani teos on ollut Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kuukaudenkirjana vuonna 1996. Tämän kirjan suomennoksen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1947. Lukemani kirjan suomennoksen on tarkistanut Päivö Taubert.

Ylpeys ja ennakkoluulo kertoo Bennetin perheen elämästä. Sarkastinen isä Bennet siirtyy usein kirjastohuoneeseen saadakseen olla rauhassa. Hänen naiivin vaimonsa elämäntehtävä on naittaa tyttäret rikkaisiin ja ylhäisiin naimisiin. Jane on tyttäristä vanhin ja kaunein. Tyttäristä toiseksi vanhin, älykäs ja nokkelasanainen Elizabeth nousee kirjan päähenkilöksi. Keskimmäinen tytär, opintoihin uppoava Mary jää kirjassa taka-alalle. Kitty on tyttäristä toiseksi nuorin. Hän menee nuorimman tyttären Lydian vanavedessä siihen asti, kunnes Lydia aiheuttaa perheelle aikamoisen skandaalin.

Kirja keskittyy Elizabethin ja rikkaan herra Darcyn rakkaustarinaan. Tarina on kaunis ja kyyneleet silmiin nostattava. Kirjassa on myös toinen hieno rakkaustarina. Jane rakastuu heti kirjan alkumetreillä komeaan herra Bingleyhin. Lisäksi kirjassa on myös tarina ihmisen häikäilemättömyydestä ja ahneudesta. Kirjassa on paljon samankaltaisuuksia Järki ja tunteet –teoksen kanssa. Luokkaeroja korostetaan. Ihmiset asuvat hienoissa kartanoissa palvelusväkineen. Herrasväen rouvien päätehtävänä on juorujen levittäminen ja kutsujen pitäminen. Mielestäni Ylpeys ja ennakkoluulo on kuitenkin selvästi kehittyneempi teos kuin Järki ja tunteet. Pidin lukemastani erittäin paljon.

Austen on saanut aikaiseksi erilaisten tarinoiden yhteenpunoutumisella kirjan, joka jaksaa ihastuttaa 200 vuotta ensijulkaisun jälkeenkin. Koska olen Austenin kirjamaailmassa untuvikko, huomasin, että Ylpeydestä ja ennakkoluulosta on tehty uusi suomennos vuonna 2013. Uteliaisuuteni heräsi. Tämä Kersti Juvan suomennos täytynee lukea jossain vaiheessa läpi ja tehdä hieman vertailuja, koska lukemani kirjan suomennokset olivat toisinaan kankeita ja vaikeasti ymmärrettäviä. Suosittelen kirjaa jo ihan sen vuoksi, että tämähän kuuluu yleissivistykseen. Sitä paitsi kirja vie mukanaan.

Tähtiä kirja saa 4+ (asteikko 1-5).